Kreikan velkakriisi ei uhkaa vain taloutta, vaan uhattuna on paljon muutakin. Vaarassa on demokratia. Näin kirjoittaa Sydney yliopiston politiikan professori John Keane The Conversation verkkojulkaisulle kirjoittamassaan artikkelissa.

Adelaiden ja Cambridgen yliopistossa koulutuksensa saanut Keane, joka on perustanut Demokratian Tutkimuskeskuksen Westminsterin yliopistoon ja konsultoinut YK:ta, näkee kuitenkin myös mahdollisuuden uudenlaisen demokratian kehittämiselle.

Demokratian kestokykyä testataan

Kreikan talousluvut ovat synkkiä. Maan julkisen sektorin velka on 115 prosenttia bkt:stä ja kasvaa edelleen. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että 2000-luvun alussa talouskriisiin ajautuneen Argentiinan julkisen sektorin velka oli pahimmillaan 50 prosenttia bkt:stä. Kreikan työttömyys on virallisesti 16 prosenttia, mutta sen odotetaan kasvavan.

Nuorten tilanne on pahin: 40 prosenttia alle 25-vuotiaista on työttömänä ja osa on liittynyt mellakoiviin joukkioihin, jotka ovat valmiita taistelemaan valtiovaltaa vastaan. Töissä olevat ovat kohdanneet palkkojen leikkaukset, terävät hinnankorotukset, veronkorotukset ja minimipalkkojen leikkaukset. Eläkejärjestelmät ovat romahtamassa ja julkiset palvelut eivät toimi kunnolla.

Keanen mukaan Kreikka muistuttaa stressitestilaboratoriota, jossa demokratian kestokyky testataan äärimmilleen. Yksi kysymys hänen mielestään on se, kuinka paljon nöyryytystä ihmiset kestävät.

Jos nähdään, että demokratia on itsehallintoa, joka kunnioittaa ja suojelee ihmisten arvokkuutta, Kreikan puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokratia on pettänyt maan kansalaiset. Pääpuolueita ja heidän edustajiaan kutsutaan ”varkaiksi”. Heidän politiikkansa ei pelkästään korruptoinut valtiota, ajanut taloutta konkurssiin ja syössyt ihmisiä epätietoisuuteen. Nyt se myös ryöstää ihmisiltä heidän arvokkuutensa, toteaa Keane.

Kansa protestoi

Ateenan Syntagaman aukiolle kerääntynyt ”kansankokous” muodostui närkästyneiden kansalaisten (aganaktismenoi) vastarinnan symboliksi. Aukiolle kokoontui tuhansia huolestuneita kansalaisia kaikilta elämänaloilta ilmaisemaan huolensa ja tyytymättömyytensä. He vastustavat nöyryyttäviä ja vahingoittavia toimia, joita maan hallitsijat ovat jatkaneet kolme vuosikymmentä. Johtajat ovat menettäneet legimiteettinsä kansalaisten silmissä.

Monien kreikkalaisten mielestä maata on hallinnut poliitikkojen, pankkiirien ja mediamagnaattien muodostama ryhmä, jota velkakriisissä tukee ”troikka”, johon kuuluvat Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki, kirjoittaa Keane.

Kansankokouksia on muodostettu ympäri Kreikkaa, aivan kuten Tunisiassa, Algeriassa ja Espanjassakin. Järjestäytymisen kärjessä ovat olleet nuoret, joita OECD kutsuu nimellä ”sukupolvi X”. He ovat työttömäksi päätyneitä vastavalmistuneita tai huonoissa ja epävarmoissa työsuhteissa olevia nuoria. He eivät ole yksin. Tutkimusten mukaan 10 miljoonaa ihmistä on marssinut Kreikan kaduilla ja 80 % kreikkalaisista tukee protesteja.

Syntagaman aukio näyttäytyy Keanelle paikkana, jossa poliittinen ja sosiaalinen yhdenvertaisuus vahvistetaan uudelleen. Paikkana, jossa kansalaisten arvokkuus lunastetaan takaisin. Paikkana, jossa muokataan tulevaisuutta ja tulevien sukupolvien ääni varmistetaan. Se on myös varoitus siitä, miten helposti demokratia voi tuhoutua korruptoituneen ja näkymättömän vallankäytön myötä. Se on myös uusi mahdollisuus.

Ainekset tuhoon tai uudistumiseen

Keanen mukaan kokoukset eivät kuitenkaan ole osoitus "kansan tahdosta" tai "ruohonjuuritason demokratiasta". Hänelle Syntagaman aukion kokous on "valvovan demokratian" puolustus. Keanen mielestä nyt määritellään demokratia-sanan tuleva merkitys.

Tulevaisuudessa demokratia ei tarkoita vain vapaita ja rehellisiä säännöllisiä vaaleja, vaan myös jatkuvaa julkista ja vastuullista, jopa rajat ylittävää, valvontaa, joka kohdistuu hallituksiin, liike-elämään ja ei-valtiollisiin instituutioihin.

Keanen mielestä kaikkien olisi syytä kuunnella protestoijien varoituksia vastuunkannon ulkopuolella toimivan vallan vaaroista. Ratkaisuksi hän esittää globaalien pankkien, luottolaitosten, IMF:n ja Euroopan komission tuomista aidosti edustuksellisen demokratian ja julkisen valvonnan piiriin. Valvonta organisoitaisiin rajat ylittävällä kansalaisten yhteistyöllä.

Keane myöntää "rajat ylittävän demokratian" olevan tällä hetkellä utopistinen ja epämääräinen hahmotelma. Silti Keane pitää ajatusta tarpeellisena ja toivottavana, sillä hän näkee Kreikan tilanteessa myös ainekset demokratian tuhoon.

Kreikan varapääministeri Theodoros Pangalos varoitti, että jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen ja ulos euro-alueesta, johtaisi se mellakoihin, armeijan tuloon kaduille, rahojen vetämiseen pankeista, kauppojen tyhjenemiseen ja koko Euroopan taloudelliseen katastrofiin. Vaikka Panagalos spekuloi uhilla, saadakseen tukea parlamentin äänestyksessä, saattaa ennustus Keanen mukaan toteutua.

Jos pahin tapahtuisi, joutuisi EU solmimaan suhteet ensimmäiseen postdemokraattiseen diktatuuriin rajojensa sisällä, varoittaa Keane.