Perheenyhdistämisen sietämätön vaikeus

Pystyisikö sisäministeri olemaan hänestä riippumattomista syistä viikon poissa puolisonsa luota, ilman mahdollisuutta yhteydenpitoon?

Iranilainen poliittinen pakolainen pyytää Päivi Räsästä samaistumaan omaan tilanteeseensa, tosin lievennettynä. Mies palasi ulkomailla asuttuaan pari vuotta sitten Suomeen, mutta sai kielteisen päätöksen perheenyhdistämishakemukseensa.

Kahdeksan vuotta naimisissa ollut aviopari ei pääse samaan maahan, koska Suomi vaatii, että perheenyhdistämistä hakeva pääsee maan edustustoon haastatteluun. Vuoden 2012 alusta koko hakemuksen voi jättää vain itse hakija Suomen edustustossa, mikä on useissa maissa erittäin vaikeaa.

Iranilaismiehen vaimo on Irakissa, jossa edustustoa ei ole. Iraniin hän ei voi poliittisena pakolaisena palata. Ulkomaille ei pääse, koska virallista passia hän ei ole poliittisista syistä koskaan saanut.

Perheenyhdistämisen ehtojen kiristyessä pakolaisten kanssa työskentelevät järjestöt ovatkin huolissaan kansainvälistä suojelua saaneiden oikeusturvasta. Leena-Kaisa Åberg Suomen Punaisesti Rististä kehottaa perheenyhdistämistä käsittelevässä tilaisuudessa pohtimaan, onko kiristystoimissa menty jo liian pitkälle.

Säädöksiä tahdotaan kiristää yhä

Sisäministeri Räsänen on luvannut kiristyksiä perheenyhdistämisiin ja on esittänyt muun muassa asunto- ja toimeentuloedellytystä. Hallitusohjelmassa asiaa luvattiin selvittää ja säädöksiä selvittämään on asetettu työryhmä syyskuussa.

Järjestöt ilmaisevat kuitenkin huolensa siitä, että viime vuosina on tehty paljon kiristyksiä, joista viimeiset astuvat vasta voimaan, mutta jatkokiristyksiä ehdotetaan jo lisää. Järjestöt katsovatkin, että perheenyhdistämissäädökset eivät ole Suomessa löyhiä, eikä niitä tulisi ainakaan kiristää lisää.

He myös pitävät hakemusmääriä tavanomaisina ja maahan lopulta saapuvien määriä pieninä. Perheenyhdistämishakemuksia tuli vuonna 2011 syyskuuhun mennessä 7810, joista vain noin viidesosa oli kansainvälistä suojelua saaneiden tekemiä.

Sisäasiainministeriön tietojen mukaan Suomeen on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikkiaan 3801 kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsentä, eli keskimäärin 329 ihmistä vuodessa.

Leena-Kaisa Åberg painottaa, että konfliktialueilla tehdään jatkuvasti ennaltaehkäisevää työtä, mutta Suomen on kannettava kortensa kekoon pakolaisten auttamiseksi.

"Euroopassa aika pienistä luvuista mennään paniikkiin", hän sanoo. Åbergin mielestä näillä luvuilla Suomen kapasiteetti ei vielä ole mitenkään äärimmillään.

Nuorten tilanne erityisen vaikea

"Käytännössä lasten perheenyhdistämisoikeus on kaventunut jo aika minimiin", sanoo Taina Martiskainen Lastensuojelun Keskusliitosta.

Nykyään perheenkokoajan ikä määrittyy päätöksentekohetkestä, eli lapsen pitäisi saada oma turvapaikkaprosessinsa sekä koko perheenyhdistämisprosessi päätökseen ennen täysi-ikäisyyttä. Käytännössä näin vain hyvin nuorina tulleet lapset voivat yhdistämisessä onnistua.

Hakija voi siis menettää oikeutensa perheenyhdistämiseen siksi, että asian käsittely kestää kauan, järjestöt huomauttavat.

Uusien säädösten mukaan myös väärien tietojen antamien voi olla syy kielteiseen päätökseen, vaikka perheside olisi aito. Vääräksi tiedoksi on joskus riittänyt jopa kanojen lukumäärä - siinä tapauksessa valitus tosin meni läpi.

Myös eri tavoin asetetut kysymykset tuottavat ristiriitoja haastatteluissa, eivätkä vaikeista oloista tulevien lasten tarinat aina ole täysin vedenpitäviä.

Uudet säädökset joutuu kohtaamaan myös 17-vuotiaana maahan tullut, nyt jo täysi-ikäinen afganistanilaistyttö. Hän odottaa päätöstä äitinsä, siskonsa ja veljenlapsensa saamisesta Suomeen.

Hän toivoo, että hakuprosessin pitkittyminen ja hänen ikänsä ei päätökseen vaikuttaisi. Tyttö painottaa tarvitsevansa perhettään täysi-ikäisyydestä huolimatta. Opiskelijana myös mahdollista toimeentuloedellytystä olisi vaikea täyttää.

"En edes voi kuvitellakaan sitä, että tulisi kielteinen päätös", hän sanoo.

"Halutaan tehdä kielteisiä päätöksiä"

Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehen Hanna Laarin mukaan linja on tiukentunut yleisesti pakolaisten, mutta etenkin somalialaisten kohdalla. "Nyt selvästi näkyy, että halutaan tehdä kielteisiä [päätöksiä]."

Vuonna 2010 kielteinen päätös tuli 27 prosenttiin kaikista hakemuksista. Somalialaisten hakemuksista jopa 67 prosenttia sai kielteisen päätöksen.

Laari pitää useita päätöksiä kohtuuttomina, ellei törkeinä. Esimerkiksi kv-suojelun perusteella oleskeluluvan saanut somalialainen lapsi ei saa perhettä luokseen, koska hänet on lähetetty vapaaehtoisesti tädin luokse Suomeen. Perhe-elämän katsottiin katkenneen vapaaehtoisesti katastrofaalisista olosuhteista huolimatta.

"Todella surullinen vuosi on ollut", sanoo Etu ry:n Jukka Kursula, joka tekee töitä alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa. Hänen mukaansa heidän parissaan leviää epätoivo.

Tänä vuonna kaikki Kursulan edustamat somalialaislapset ovat saaneet kielteisen päätöksen. Hän on huolissaan paitsi lasten kotoutumisesta, myös heidän päätöksistä selvästi kärsineestä mielenterveydestään. "Se on ollut niin romahduttava tilanne, kun heille on valjennut, että he eivät enää koskaan näe perhettään."

Suomeen vaimoaan odottavan iranilaismiehen tekemää valitusta käsitellään parhaillaan. Hänen mielestään Suomessa nykyään ihmisarvo- ja oikeudet unohtuvat päätöksiä tehtäessä.

"[Pakolainen] pakosta joutuu tänne, ja täälläkin häntä kohdellaan niin, että hän ei ole edes ihmisarvoinen", mies toteaa.

"Perheenyhdistäminen kriisissä?" -tilaisuuden järjestivät Väestöliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Etu ry, Pakolaisneuvonta ry, Suomen Pakolaisapu ry ja Suomen Punainen Risti. Haastateltavat eivät tahtoneet nimiään julkisuuteen.