EU:n ulkopolitiikka ei tue kehityspolitiikkaa

Euroopan unionin jäsenmaiden sitoutuminen johdonmukaisuuteen kehityspolitiikassa on kasvanut, niiden tietoisuus ja dialogi ovat lisääntyneet, mutta seurannan resurssit ovat pienet, eikä kehitystavoitteiden yhdistäminen uuteen ulkosuhdehallintoon ole onnistunut, Kehys ry raportoi.

EU:n komission joulukuussa julkaiseman kehityspolitiikan johdonmukaisuusraportin (pdf) mukaan johdonmukaisuustyössä on kuitenkin keskitytty liikaa negatiivisten vaikutusten välttämiseen ja unohdettu johdonmukaisuudesta koituvat hyödyt. Kehitysnäkökulma tulisikin liittää kiinteämmin EU:n eri politiikkalohkojen suunnitteluun, raportissa esitetään.

Vastauksissaan pääosa jäsenmaista arvioi kehityspolitiikan johdonmukaisuuden vahvistuneen vuonna 2009 julkaistun edellisen raportin jälkeen. Britannia, Hollanti ja Ruotsi kuitenkin vastasivat, ettei edistystä juurikaan ole tapahtunut. Suomi esitti siirtymistä poliittisista sitoumuksista konkreettisempaan toimintaan.

Kritiikkiä komission raporttiin antaa myös eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen yhteenliittymä CONCORD omassa raportissaan Spotlight on EU Policy Coherence for Development (pdf).

Unioni sitoutunut köyhyyden poistamiseen

CONCORD muistuttaa, että johdonmukaisuuden vaatimus on kirjattu Lissabonin sopimuksen artiklaan 208, jonka mukaan unionin politiikan pitää tukea kehitysmaiden kehitystavoitteita. Lissabonin sopimuksessa unioni on myös sitoutunut köyhyyden poistamiseen kehitysmaissa.

Johdonmukaisuudessa kyse on poliittisesta sitoumuksesta. Sen toteutaminen edellyttää vahvaa institutionaalista perustaa, jossa komission presidentti sekä Eurooppa-neuvosto ovat keskeisiä toimijoita. Niiden ohella CONCORD kehottaa vahvistamaan EU:n parlamentin roolia ja kapasiteettia.

CONCORD arvioi johdonmukaisuutta myös EU:n ulkosuhdehallintoa käsittelevässä raportissa EEAS ONE YEAR ON: "Work in progress" for poverty eradication (pdf). Sen mukaan unioni on keskittynyt ajamaan omia turvallisuusetujaan ja epäonnistunut kehitystavoitteiden yhdistämisessä ulkosuhdehallintoon.

Silmien ummistaminen köyhyyden poistamiselta on yksi keskeisiä CONCORDin kritiikin kohteita. Kritiikki on aiheellista, sillä EU:n ulkosuhdehallinnon korkea edustaja, Catherine Ashton, manitsee omassa raportissaan köyhyyden poistamisen vain kerran.

Maininta köyhyyden poistamisesta sisältyy luetteloon politiikka-alueista, joissa EU:lla Ashtonin mukaan voi olla lisäarvoa. Köyhyyden poistamisen ohella luetteloon sisältyy muun muassa maailmantalouden säätely, ilmastonmuutos, energiaturvallisuus ja siirtolaisuus.

Erityisen selvästi johdonmukaisuuden puute näkyy CONCORDin mukaan muun muassa ruokaturvassa ja siirtolaisuudessa.

Unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen avaa EU:lle mahdollisuuden tukea kehitysmaiden ruokaturvaa. Se kuitenkin edellyttää maatalouspolitiikan täyskäännöstä, erityisesti luopumista eurooppalaisten maataloustuotteiden viennin tukemisesta, CONCORD esittää.

Siirtolaisuudessa EU:n nykyinen rajoittava lähestymistapa sivuuttaa siirtolaisuuteen liittyvien kehitysvaikutusten sekä ihmisoikeusvaatimusten arvioinnin. CONCORDin mukaan siirtolaisuus nähdään EU:ssa yksipuolisesti unionin taloudellisten intressien kautta. Silloin helposti unohtuu siirtolaisuuteen liittyvä potentiaali niin siirtolaisille itselleen kuin heidän lähtö- ja vastaanottajamailleen.