Sijoittajien kasvanut kiinnostus maata ja kaivannaisia kohtaan uhkaa maapallon viimeisiä erämaita ja arkoja ekosysteemejä. Vaaravyöhykkeessä ovat myös ihmisyhteisöt ja vesivarat, ympäristöliike varoittaa. Uusi ryntäys luonnonvarojen kimppuun tapahtuu aikana, jolloin planeettamme kärsii jo lämpötilan noususta ja liikakulutuksesta, muistuttaa Gaia-säätiön tuore raportti Pandoran lipasta avaamassa.

"Vaadimme uusien laajojen kaivos-, pumppaus- ja etsintäoperaatioiden maailmanlaajuista jäädyttämistä", Teresa Anderson Gaia-säätiöstä sanoo.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) varoitti hiljan, että suunnitellut kaivannaishankkeet uhkaavat monia maailmanperintökohteita. Kielteisiä vaikutuksia kohdistuu neljäsosaan Afrikan luonnonpuistoista.

Uudet tuhoisat tekniikat

Helposti hyödynnettävät luonnonvarat ovat ehtyneet, mutta uusilla tekniikoilla päästään käsiksi aiemmin kannattamattomiin esiintymiin, kuten liuskekaasuun ja öljyhiekkaan.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen eläkerahastot ja muut sijoittajat siirtyivät kaivannaisiin, ja yritysten malminetsintäbudjetit ovat moninkertaistuneet 1990-luvun tasosta.

Uudet menetelmät käyttävät paljon aiempaa enemmän raaka-aineita ja jättävät tuhoisat jäljet luontoon. Jotta Kanadan öljyhiekasta saadaan tynnyri öljyä, tarvitaan 2 – 4 tonnia maata ja toinen mokoma vettä.

Andersonin mukaan myös kuparin valmistus ahmii nykyisin kymmenkertaisen määrän malmia aiempaan verrattuna.

Jatkoa maiden kahminnalle

Viime vuosina yltyneen maailmanlaajuisen viljelymaiden kahminnan paljastanut Grain-järjestö pitää luonnonvararyntäystä osana samaa ilmiötä, Henk Hobbelink sanoo.

Grain on kirjannut 400 isoa maanhankintaoperaatiota. Ne kattavat 35 miljoonaa hehtaaria eli Hollannin pinta-alan verran.

"Maat siirtyvät ulkomaisen pääoman ja keinottelijoiden hallintaan. Asukkaat ajetaan pakolaisiksi, ja vastarintaa yrittäneitä on jopa tapettu", Hobbelink sanoo.

"Uusi maan kahminnan aalto nostaa voitot ihmisiä ja planeettaa tärkeämmiksi", aiheesta kirjan tehnyt juristi Polly Higgins kiteyttää.

Hänen mielestään on valtioiden velvollisuus "sulkea elämää uhkaava kaivannaisteollisuus."

Liuskekaasua takapihalta

Andersonin mukaan teollisuus on käynyt paljon aiempaa röyhkeämmäksi. "Liuskekaasua pumppaavat yritykset eivät toimi enää syrjäseuduilla, ne tulevat takapihoillemme."

Se on jo totta Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Kaupallista liuskekaasutuotantoa valmistellaan myös Britanniassa, Kiinassa, Etelä-Afrikassa, Puolassa ja monissa muissa maissa.

Kaivosala on muutenkin hurjassa nousussa. Maailman rautamalmin tuotanto on kasvanut kymmenessä vuodessa 180 prosenttia, koboltin 165 ja litiumin 125 prosenttia.

Kiinan kaivostuotanto kasvoi viidessä vuodessa 30 prosenttia. Perussa se paisui viime vuonna kolmanneksen.

Hiilen kaivaminen on lisääntynyt 44 prosenttia kymmenessä vuodessa, vaikka ilmastosopimukset edellyttävät hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.

Kasvu näkyy myös kulutuksessa. Yhdysvaltalaiset käyttävät elinaikanaan keskimäärin 22 000 kertaa painonsa verran mineraaleja, metalleja ja polttoaineita.

Vesistöt saastuvat

Valtavan vedenkulutuksen ohella uudet menetelmät tuottavat suunnattomasti jätettä. Kanadan öljyhiekkakentillä on 130 000 hehtaaria jätealtaita täynnä myrkyllisiä aineita.

Kaivosyhtiöt päästävät yli 180 miljoonaa tonnia haitallisia jätteitä maailman jokiin, järviin ja meriin joka vuosi, asiaa tutkineet järjestöt raportoivat.

Yhden kultasormuksen valmistaminen tuottaa keskimäärin 20 tonnia jätettä.

"Kaivosjätteiden aiheuttamat tuhot maailman vesistöissä ovat paljolti peruuttamattomia", Earthworks-järjestön ohjelmajohtaja Payal Sampat muistuttaa.