Arabikevät toi naiset näkyvästi kaduille vaatimaan oikeuksiaan miesten rinnalla niin Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa kuin Jemenissäkin. Maailmalla hurrattiin. Näin alkaisi rakentua uusi, tasa-arvoisempi arabimaailma.

Nyt konfliktit ovat siirtyneet kaduilta kokoushuoneisiin ja lupauksista huolimatta naiset ovat kadonnet poliittiselta näyttämöltä.

Kun maailman johtajat tapasivat Libyan siirtymäkauden hallituksen keskustellakseen tuista konfliktista toipuvan maan auttamiseksi YK:n asiantuntijat hätkähtivät Libyan valtuuskunnan miesvaltaisuutta. Egyptissä, jossa naiset osallistuivat intensiivisesti vallankumoukseen, on heidät kokonaan jätetty poliittisen siirtymän ulkopuolelle. Esimerkiksi perustuslakikomiteassa naiset loistivat poissaolollaan.

Myöskään parlamenteissa kansannousut eivät ole lisänneet naisten määrää, selviää 2.3 julkaistusta YK:n ja Parlamenttienvälisen liiton IPUn Women in Parliament 2011 raportista . Vuoden 2011 lopussa naisten osuus arabimaiden päättäjistä oli vain 10,7 prosenttia, hädin tuskin sama määrä kuin ennen vallankumouksia.

Tunisiassa, arabikevään synnyinmaassa parlamenttiin valittiin kaksi naista vähemmän kuin edellisessä äänestyksessä 2009. Egyptin ensimmäisissä vapaissa eduskuntavaaleissa sitten Hosni Mubarakin yksinvallan naispuolisten kansanedustajien määrä putosi 12:sta prosentista kahteen.

Syitä naisehdokkaiden puuttumiseen ja heikkoon menestykseen haetaan raportissa varojen puutteesta ja vihamielisistä asenteista. Mutta UN Womenin pääjohtaja Michelle Bacheletin mukaan vika on järjestelyissä.

”Naisten valitseminen parlamenttiin ei tapahdu vahingossa” hän sanoo. "Siksi tarvitaan väliaikaisia  toimenpiteitä, kuten kiintiöitä vauhdittamaan naisten osallistuminen politiikkaan siirtymävaiheessa".

Islamistinen takaisku

Kansannousujen jälkeen islamistiset puolueet ovat juurruttaneet jalansijaansa varsinkin Tunisiassa ja Egyptissä. Tämä on saanut naisaktivistit varpailleen, sillä varoittavia esimerkkejä islamistien valtaantulon ja naisten oikeuksien rajoituksen välillä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Esimerkiksi Iranissa, Afganistanissa ja Gazassa islamistien valtaantulo on saattanut naisten oikeudet välittömästi tulilinjalle.

Islamististen puolueiden kaavailemat muutokset ovat rajuja, sillä naisten asema diktaattorien vallan alla ei ollut niin hurjaa kuin yleisesti luullaan.

Tunisiassa esimerkiksi naisten lukutaito yltää lähes 70 prosenttiin, abortti on sallittu, naisilla ja miehillä on samat oikeudet avioeroon ja moniavioisuus on kielletty. Tunisiaa on yleisesti pidetty naisten oikeuksien linnakkeena arabimaissa, mutta islamistisen Al-Nahda -puolueen voitto viime vaaleissa on saanut monet huolestumaan. Maltillisena pidetyn puolueen tiedottaja Souad Abderrahim on esimerkiksi julkisesti hyökännyt yksinhuoltajaäitejä vastaan.

Mubarakin Egyptissä puolestaan tyttöjen ympärileikkaaminen oli vahvasti vastustettu käytäntö, jota vastaan varsinkin presidentin vaimo Suzanne Mubarak aktiivisesti kampanjoi. Nyt ponnistelut käytännön tukahduttamiseksi kohtaavat vastustusta, sillä ne muistuttavat entisestä vihatusta hallinnosta. Neljännes parlamentin kansanedustajista edustaa ääri-islamilaisia salafisteja, jotka tahtovat Egyptiin tiukan sharia-lain, huivipakon, erilliset koulu- ja työpaikat naisille ja miehille.

Asiaa ei auta, että muslimiveljeskunnan silmissä naisten oikeudet ovat länsimaista tuontitavaraa.

Libyassa, jossa vaaleille ei vielä ole asetettu päivämäärää, siirtymäkauden johtava viranomainen, Mustafa Abdul-Jalil on ilmoittanut, että Gaddafin jälkeisessä Libyassa islamilainen laki eli sharia, tulisi olemaan pääasiallinen lainsäädännön perusta. Hän on myös vihjannut, että moniavioisuus, Gaddafin vallan alla lähes kokonaan kuihtunut käytäntö, saatetaan ottaa uudelleen käyttöön.