Brasilia on lunastamassa paikkaansa auringossa

Brasiliaa on jo pitkään kutsuttu "tulevaisuuden maaksi". Nyt merkit siitä, että maa on valmis lunastamaan sille asetetut suuret odotukset, ovat selvempiä kuin koskaan aiemmin.

Yksi esimerkki on vuodelta 2011, kun lontoolainen tutkimuslaitos CEBR ilmoitti Brasilian ottaneen Iso-Britannian paikan maailman kuudenneksi suurimpana taloutena. Laitoksen mukaan talouden maailmankartta on yleisemminkin muuttumassa nousevien talouksien myötä ja samalla Brasilian painoarvo kansainvälisessä politiikassa on lisääntynyt.

Myös Brasilian yhteiskunnassa on tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Muutosta tarkasteltaessa pitää muistaa, että maa oli sotilasdiktatuurin hallinnassa vielä 1980-luvun puolivälissä.

Vasta vuonna 1995 presidentin virkaan astuneen Fernando Henrique Cardosonin hallituksen voidaan katsoa olleen ensimmäinen aidosti demokraattinen hallitus sitten sotilashallinnon, sillä vuonna 1989 vaaleilla valittu Fernando Collor de Mello pantiin viralta korruptioskandaalien vuoksi vain kahden vuoden presidenttiyden jälkeen.

Collor de Mellon seuraajaksi nousi Itamar Franco, jonka hallituksen valtionvarainministerinä Cardoson toimi. Hän aloitti toimet, joilla taltutettiin Brasilian valuutan arvoa vuosia tuhonnut inflaatio. Tässä onnistuminen auttoi häntä voittamaan seuraavat presidentinvaalit.

Cardosonin hallituksen päätavoitteina oli vakiinnuttaa maahan vakaa talous sekä investoida julkiseen terveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen. Samalla luotiin pohjaa tulevien vuosien kasvulle ja sosiaaliselle muutokselle.

Talous vahvistunut tulonsiirroilla

Luiz Inácio Lula da Silva voitti lokakuussa 2002 presidentinvaalit 61,3 prosentin ääniosuudella. Lulassa Brasilia sai presidentin, johon maan 2000-luvun muutos ja kehitys pitkälti henkilöityy.

Köyhistä oloista presidentiksi noussut Lula käynnisti laajat sosiaaliset uudistukset, joista tunnetuin on Bolsa Familia. Ohjelma tarjoaa suoraa rahallista tukea köyhille perheille, jotka pitävät lapsensa koulussa ja huolehtivat säännöllisistä lääkärintarkastuksista. Avustus ehkäisee näin sekä vallitsevaa että myös tulevaa köyhyyttä. Osaltaan se myös luo uusia kuluttajaluokkia Brasilian sisämarkkinoille, mikä puolestaan vahvistaa maan omaa teollisuutta.

Vuonna 2010 kaikkiaan 25 prosenttia brasilialaisista oli ohjelman piirissä. Ohjelman vaikutuksesta arviolta 20 miljoonaa ihmistä nousi köyhyydestä vuosien 2003–2009 välisenä aikana ja sitä pidetäänkin yhtenä maailman onnistuneimmista sosiaaliohjelmista.

Myös Lulan tekemät lukuisat valtiovierailut tukivat osaltaan maan taloutta. Matkat suuntautuivat Latinalaisen Amerikan lisäksi muun muassa Kiinaan, Intiaan, Lähi-itään ja Afrikkaan. Näiden matkojen myötä monien brasilialaisten yritysten markkina-alueet laajenivat ja vienti sekä ulkomaiset investoinnit nousivat räjähdysmäisesti. Ulkomaille levittäytyvät yritykset saivat tuekseen myös kansallisen kehityspankin BNDES:n rahoitusta.

Brasilia maailmankartalle

Talouden kasvun myötä Brasilian painoarvo kansainvälisessä politiikassa on lisääntynyt. Kansainvälisten suhteiden professori Matias Spektor arvioi, että maan kauppapolitiikan tavoitteena ei olekaan pelkästään vaurastuminen, vaan myös vaikutusvallan lisääminen. Lula ajoi voimakkaasti Brasilian hyväksymistä YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n uudistamista siten, että nousevat talousmahdit saisivat paremmin maksuosuuttaan vastaavan vaikutusvallan.

Lulan presidenttiys päättyi vuoteen 2010, sillä Brasilian perustuslaki on rajannut peräkkäiset presidenttikaudet kahteen. Lula asettui tukemaan seuraajakseen Dilma Rousseffia, joka voitti vaalit ja samalla hänestä tuli Brasilian ensimmäinen naispresidentti. Monet näkivät Rousseffin Lulan harjoittaman politiikan jatkajana, mutta valintaan liittyi myös symboliikkaa, sillä nyt valittu presidentti oli joutunut nuoruudessaan maata hallinneen sotilasjuntan kiduttamaksi maanalaisen oppositiotoimintansa takia.

Ensimmäisen presidenttivuotensa aikana Rousseffin hallitus ajautui korruptioskandaaleihin ja monta ministeriä erosi. Rousseff sai laajalti kiitosta nollatoleranssistaan hallituksen korruption suhteen ja presidentin kansansuosio säilyi korkeana, mutta korruption vastaiset toimet aiheuttivat jännitteitä monista eri puolueista muodostetun hallituskoalition sisälle.

Rousseffin tekemien uudistusten myötä naisten lukumäärä hallinnon tärkeillä paikoilla on noussut selvästi. Hallitukseen nimitettiin peräti kymmenen naisministeriä – enemmän kuin koskaan ennen – ja yhtä lukuun ottamatta kaikki presidentin sisäpiirin neuvonantajista ovat naisia. 

Kehitys jatkuu tasaisesti

Rousseff on odotetusti jatkanut edeltäjänsä sosiaaliohjelmia ja hallitus käynnisti kesällä 2011 ohjelman nimeltä Brasil Sem Miseria (Brasilia ilman köyhyyttä), jonka tavoitteena on nostaa miljoonia brasilialaisia köyhyydestä vuoteen 2014 mennessä. Ohjelmalle on tarvetta, sillä Lulan sosiaaliohjelmista huolimatta 16,3 miljoonaa brasilialaista – 8,5 prosenttia väestöstä – elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä (alle 40 dollaria kuukaudessa). Ohjelman tarkoitus on laajentaa Bolsa Familiaa, parantaa terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä ohjata tukea maan köyhimmille alueille Koillis-Brasiliaan, jossa 59 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä elävistä asuu. 

Edistyksestä huolimatta Brasilialla on edessään monia ratkaistavia ongelmia, joihin luetaan mukaan köyhyys, korruptio ja alueellinen epätasa-arvo. Lisäksi meneillään oleva talouskriisi on leikannut Brasilian talouden kasvua. Maalla on kuitenkin käytössään valtavat resurssit: kaasua, öljyä ja mineraaleja, joiden avulla ainakin osaan haasteista voidaan vastata.

Kaikkein tärkeintä lienee kuitenkin muutos, joka on tapahtunut brasilialaisissa itsessään. Lula kuvasi tätä muutosta sanoen: ”Brasilia on löytänyt itsensä uudelleen ja ihmiset ilmaisevat tämän innostuksellaan ja halullaan mobilisoitua kohtaamaan ne valtavat ongelmat, jotka ovat edessämme”.