Köyhyys ja takapajuisuus ruokkivat noitavainoja

Väkivalta noituudesta epäiltyjä perheenjäseniä ja naapureita vastaan on kiihtynyt Papuassa tällä vuosituhannella.

Seni, 70, ja hänen poikansa Konia, 32, piestiin kotikylässään pahoin, kun he palasivat sairaalamatkalta Kundiawan kaupungista. Miehet veivät hoitoon sukulaistytön, joka kuitenkin menehtyi seuraavana päivänä.

"Emme tiedä mikä tytön kuoleman aiheutti, mutta jouduimme tuomaan ruumiin takaisin kotiin,", Guminen alueella Simbun maakunnassa asuva Konia kertoo.

Suku ja kyläläiset syyttivät miehiä kuolemasta, ja nämäkin olisivat voineet päästä hengestään, ellei Konian sisar olisi onnistunut hälyttämään poliisia paikalle.

"Sanguma" selittää kaiken

Papua-Uuden-Guinean noin seitsemästä miljoonasta asukkaasta 85 prosenttia asuu maaseudulla, usein vuorten eristäminä. Animismi ja muut perinteiset uskomukset elävät yhä vahvoina.

Gorokan sisämaakaupungissa toimivan Melanesia-instituutin johtaja Jack Urame vakuuttaa, että valtaosa melanesialaisista uskoo yhä noituuteen tai mustaan magiaan, jota kutsutaan sangumaksi.

"Vaikka läheisen kuolemasta tai sairaudesta olisi lääketieteellinen raportti, syyllinen on silti sanguma. Se on tapa selittää pahat asiat", Urame kertoo.

Avustusjärjestö Oxfamin selvityksen mukaan taikausko elää erityisen vahvana Guminessa. Asukkaat pelkäävät noituutta enemmän kuin sen torjumista omin käsin.

Noituudesta syytetään usein heikoimpia, kuten naisia, leskiä ja vanhuksia, tai kaunan ja kateuden kohteina olevia.

Poliisiraporttien mukaan "noitia" on tapettu monin tavoin kivittämisestä elävältä hautaamiseen.

Todistajat pelkäävät

Monica Paulus Ylämaan naisten ihmisoikeusverkostosta on auttanut Simbun maakunnan noitavainojen uhreja kymmenen vuotta. Hän tarjoaa heille suojaa ja tukea ja varmistaa, että tapaukset raportoidaan poliisille.

Pauluksen mukaan noituuteen liittyvä väkivalta on paisunut epidemiaksi viime vuosina.

Kundiawan poliisin tietoon on tullut tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 20 tapausta, mutta sitä pidetään vain jäävuoren huippuna.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan surmatyöt eivät päädy oikeuteen, koska todistajat pelkäävät eikä poliisiin luoteta. Kundiawan poliisi vahvistaa, että vain prosentti tapauksista menee raastupaan.

Pauluksen mielestä kylien nokkamiehet ja papit pitäisi saada vastaamaan alueensa tapahtumista. "Ketään ei saada todistajaksi, ellei yhteisön johtajia vedetä vastuuseen."

Noituus on kehityskysymys

Urame näkee noitavainojen taustalla sosiaalista eriarvoisuutta, takapajuisuutta ja toiveissaan pettyneitä nuoria. Osaltaan vaikuttavat myös maaseudun kehnot terveyspalvelut.

"Kun asiat eivät suju odotetusti, ihmiset palaavat vanhoihin uskomuksiin ja tapoihin. Tässä yhteydessä noituuskin on kehityskysymys", Urame selittää.

Noitia vainotaan ja tapetaan vähemmän alueilla, joilla on tarjolla koulutusta, terveydenhuoltoa ja työtä.

Melanesia-instituutin mukaan vuoden 1971 noituuslaki sisältää liikaa porsaanreikiä ja vaatii korjausta.