Entinen pääministeri Esko Aho sanoi Ylen A-studion haastattelussa viime viikolla, että suomalaisia tulisi opettaa ottamaan riskejä, heitä tulisi siihen suorastaan kannustaa. Maailmassa käydään osaamiskilpailua, ja Euroopan nykyiset vaikeudetkin pohjimmiltaan johtuvat huonosta kilpailukyvystä. Asiayhteydestä saattoi päätellä, että Aho vertasi Eurooppaa kokonaisuudessaan muihin talousalueisiin, ei Kreikkaa Saksaan.

Katsottuani haastattelun jäin miettimään, mitä Nokian PR-johtajana nykyisin toimivan Esko Ahon kehotukseen riskinotosta oikein sisältyy. Ihmisen elämähän on täällä maapallolla täynnä riskejä syntymästä vanhuuden päiviin. Ne uhkaavat niin yksilöitä kuin koko ihmiskuntaakin. Pitääkö niitä vielä tieten tahtoen ottaa lisää, jotta pärjättäisiin kilpailussa, oltaisiin ykkösiä?

On totta, että elämä on nykyisin kaikista todellisista katastrofinuhkista huolimatta ainakin täällä Euroopassa turvallisempaa kuin menneinä vuosisatoina, oikeastaan koko sinä aikana, jolloin maapalloa on asuttanut Afrikasta kotoisin oleva eläinlaji, jota tutkijat kutsuvat "anatomisesti ja käyttäytymiseltään moderniksi ihmiseksi". Tämän ajanjakson pituudeksi arvellaan 50 000-100 000 vuotta. Elämän evoluution historiassa se on silmänräpäystäkin lyhyempi aika, mutta joskus tällä aikavälillä ihmisestä on tullut se, mikä hän on: itseään ja maailmaa pohtiva, ajatuksiaan kieleksi muotoileva, elämäänsä suunnitteleva ja työllä ympäristöään tietoisesti muokkaava ja näiltä osin muista eläinlajeista poikkeava eliö.

Kovin riskitöntä ei esimerkiksi kaukaisten eurooppalaisten esivanhempiemme Cro Magnonin ihmisten elämä ollut. Mammuttien ja suurpetojen metsästäminen oli vaarallista puuhaa, mutta sitä oli pakko harjoittaa proteiinien saamiseksi ja lyhyeksi jääneessä elämässä selviytymiseksi. Ja vaikka elämänlaatu parani maanviljelyn ja eläinten jalostamisen myötä, eivät elämisen ja toimeentulon riskit minnekään hävinneet. Muun muassa sää oli armoton oikuissaan.

Entä nykypäivänä? Onko se varallisuus ja ne nokkelat ja hyödylliset tuotteet, jotka on luotu kapitalistisen tuotantotavan vallitessa, saatu aikaan riskinotolla ja vapailla markkinoilla? Vastausta kannattaa etsiä uusimpien menestyjien historiasta.

Toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosikymmeniltä Japani ja Etelä-Korea mainitaan esimerkkeinä todellisesta talousihmeestä. Näistä kahdesta sodan ja pommitusten runtelemasta valtiosta on tullut maailman johtavia teollisuusmaita ja koko Itä-Aasian vaurastumisen airuita ja alullepanijoita. Saatiinko se kaikki aikaan vapailla markkinoilla? Vielä mitä!

Japanin ja Etelä-Korean jälleenrakennusta ja teollistamista ohjasi valtio ja teki sen usein kovalla kädellä. Etelä-Koreassa ankarin rangaistus laittomasta pääoman viennistä oli kuolemantuomio. Ilman valtiojohtoista kapitalismia, jossa myös liikemaailma alistettiin vahvan valtion kontrolliin, Korean tasavalta olisi jäänyt riisiä tuottavaksi köyhäksi maatalousmaaksi, jollainen se oli 1950- ja 1960-luvulla.

Japanissa jälleenrakentamista ohjasi vuosikymmenien ajan keskitetysti superorganisaatio nimeltään Kansainvälisen kaupan ja teollisuuden ministeriö, joka tunnettiin englanninkielisellä nimilyhenteellään MITI. Virasto käytti talouden ohjailussa suurempaa valtaa kuin Neuvostoliiton Gosplan konsanaan. Japani oli kuin peili, joka näytti, millainen Neuvostoliitto olisi ollut, jos Moskovasta johdettu suunnitelmatalous olisi toiminut.

Entäpä vapaiden markkinoiden mallimaa Yhdysvallat, jossa laajalle levinnyt uskonkappale kuuluu, että valtio on pidettävä pois kansalaisten ja talouselämän niskasta? Sielläkin syvä kuilu erottaa todellisuuden ideologiasta.

Presidentti Dwight Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan tammikuussa 1961 sotateollisen kompleksin vallan liiallisesta kasvusta Yhdysvalloissa. Eisenhower tarkoitti asetehtaiden, Pentagonin ja kongressin muodostamaa kolmiota, joka saattaa saada suhteettoman suuren yhteiskunnallisen vaikutusvallan.

Kenraali Eisenhowerin on yleensä ymmärretty varoittaneen amerikkalaisen yhteiskunnan militarisoitumisesta. Mutta asiassa on paljon muutakin. Yhdysvalloissa on harjoitettu eräänlaista Pentagonin kautta kierrätettyä teollisuuspolitiikkaa. Sotakoneiden tilaukset ovat tehokkaasti pitäneet yllä vaikkapa Boeingin kilpailukykyä siviililentokoneiden markkinoilla. Yksityistä yritteliäisyyttä palvovassa amerikkalaisessa mielipide- ja aate-ilmastossa järjestelmä on näin kätevästi välttynyt ”sosialismi”-syytöksiltä poliitikkojen puheissa.

Pentagon on myös suoraan rahoittanut yliopistojen tutkimushankkeita, joilla on ollut vain vähän tekemistä asevoimien kanssa. Tietokoneita kehitettiin yliopistoissa armeijan, laivaston ja ilmavoimien julkisella rahalla, kunnes niistä tuli markkinoitavia ja kaupallisesti kannattavia hyödykkeitä. Samoin kävi Internetille sillä erolla tietenkin, että verkon alistaminen vain markkinoille jäänee toteutumattomaksi kapitalistiseksi unelmaksi.

Ruhtinaallisen Pentagon-rahoituksen suurimpia vastaanottajia oli Yhdysvaltojen ja koko maailman johtaviin teknillisiin korkeakouluihin kuuluva MIT Bostonin naapurikaupungissa Cambridgessa. Rahoituksen taustana oli se, että MIT:n kuuluisassa Rad Labissa eli Säteilyntutkimuksen laboratoriossa kehitettiin tutkaa toisen maailmansodan aikana. Kyseessä oli toiseksi suurin sodanaikainen tutkimus- ja kehittämishanke, jonka ylitti vain atomipommin tuottanut Manhattan-projekti.

Sodan jälkeen Rad Lab sai uuden nimen: Elektroniikan tutkimuslaboratorio RLE. Siitä tuli perustutkimusta harjoittava, perinteelliset akateemiset tiedekuntarajat murtanut tutkimuslaitos, jota asevoimat rahoittivat ainakin 1960-luvun puoliväliin saakka. Se, mitä laitoksessa tehtiin, ei enää juuri kiinnostanut rahoittajia.

Kuvaavaa on, että rähjäiseen rakennukseen, jossa MIT:n sähköopin laboratorio 1990-luvun loppuun asti sijaitsi, saattoi kävellä kuka tahansa ja mennä vaikka kirjastoon lukemaan. Kaikki oli avointa ja julkista tiedettä, sellaista, mitä liikesalaisuuksiaan vartioivassa yksityisessä yhtiössä tai korporaatiossa ei voisi kuvitellakaan. Modernin tietotekniikan perusta luotiin runsaalla julkisella rahoituksella ja suojassa taloudellisilta riskeiltä ja markkinahumulta.