Indonesian pääkaupunki Jakarta kuhisee riisinviljelijöitä, jotka tulevat tienaamaan rahaa satokausien välillä. Heidän elämänsä hankaloituu, kun sadekauden alkua ei pysty ennustamaan.

Jaavan länsiosissa sijaitseva Indramayu tunnetaan saaren riisikulhona. Samalla saarella sijaitsevassa Jakartassa  riisinviljelijät uurastavat riksakuskeina, rakennuksilla ja katuruoan kaupustelijoina.

Indramayun naisia työllistää pääkaupungissa lähinnä viihdeala, huono-onnisimmat päätyvät kotiapulaisiksi. Kummassakin altistuu seksuaaliselle väkivallalle.

Sukkulointia Indramayun ja Jakartan välillä ovat rytmittäneet riisin satokaudet. Riisi istutetaan sadekaudella, joka ajoittuu normaalisti syys-joulukuulle. Neljän kuukauden kuluttua sato on valmis korjattavaksi – tai oli niin kauan kuin luonto toimi ennustettavasti.

Muuttuvat aikataulut

"Nyt emme pysty sanomaan, milloin sade alkaa tai riisi kypsyy, joten jatkamme töitä kaupungissa, kunnes asia on varma. Kulkeminen edestakaisin tulee liian kalliiksi", polkupyöräriksaa ajava Sarjo kertoo. Hänellä on paikalliseen tapaan vain yksi nimi.

Sarjolla on Indramayussa 1 400 neliömetrin riisipelto, jonka tuotolla hän toivoo kustantavansa muslimien ramadan-kuukauden juhlat heinä-elokuussa.

Viime vuosina Indramayun riisisatoja ovat heikentäneet kuivuuden ohella yllättävään aikaan tulleet sateet.

Molemmat ilmiöt ennustettiin vuonna 2007 julkaistussa Maailmanpankin raportissa Indonesia ja ilmastonmuutos. Lisäksi se varoitti vedenpinnan noususta ja maan suolaantumisesta rannikoilla.

Kotiseudun säiden oikeuttelu vaikeuttaa myös indramayulaisten työntekoa Jakartassa.

"Vielä muutama vuosi sitten aikataulu oli selvä ja saatoimme pestautua tietyiksi kuukausiksi", rakennuksella työskentelevä Sudira sanoo.

Tulevaisuus askarruttaa

Epäselvä tilanne on ajanut monet velkoihin ja pakottanut luopumaan viljelyksistä Indramayussa.

Jakartalaisessa diskossa vieraita viihdyttävä Lisa lähettää iäkkäille vanhemmilleen kuukausittain rahaa eikä tiedä, miten viljelyksille käy tulevaisuudessa.

"Olen jo nyt Jakartassa pitempiä aikoja kuin Indramayussa", hän sanoo.

Fahmina-instituutin selvityksen mukaan Indramayussa on 125 000 asukasta, joista enää 30 prosenttia omistaa peltoja. Loput ovat joutuneet etsimään leipäpuun muualta.

Naispuolinen viljelijä Warisyah toivoo valtiolta apua. "Se voisi rakentaa keinokasteluverkostoja, jotta emme olisi pelkästään sateiden varassa."

Vuosikymmeniä kiistellyn Jatigeden suurpadon on määrä valmistua 2014. Se tuo kasteluvettä, mutta samalla hukkuu 39 kylää ja 3 000 hehtaaria riisipeltoja.