Rasismi ja kielitaidottomuus asettaa maahanmuuttajavangit eriarvoiseen asemaan, ilmenee sosiologi Helena Huhdan kesäkuussa  julkaistusta tutkimuksesta.

Huhdan Rikosseuraamuslaitokselle laatimasta tutkimuksesta selviää muun muassa, että vangit kuulevat rasistisia puheita sekä toisilta vangeilta, että vartijoilta.

"Useiden vartijoiden puhe maahanmuuttajista on huomiota herättävän negatiivista", Huhta toteaa gradussaan. 

Tutkimukseen osallistuneet vangit kokivat, että vartijat eivät tehneet palveluksia heille samalla tavoin kuin suomalaisille vangeille.

"Esimerkiksi, jos pyysi jotakin, niin oli mahdotonta saada sitä, jos olet ulkomaalainen. Varsinkin, jos sä olet musta mies. Painoin sitä nappia, ja sanoin vartijalle, että voisitko tuoda mulle tyynyn. Niin se sanoi, että nuku palmun lehdillä", yksi Huhdan haastattelemista ulkomaalaisista vangeista kertoi.

Eräs maahanmuuttajavanki kertoi Huhdalle pyytäneensä päästä suojeluun, kun oli kuullut uhkailuja muilta vangeilta. Vartijat laittoivat hänet kahdeksaksi päiväksi "rundiin" eli kurinpitoselliin. Hän oli halunnut puhua esimiehelle, mutta hänen sanansa mukaan viestiä ei laitettu eteenpäin.

Huhta haastatteli 2009-2012 graduunsa 12:ta ulkomaalaistaustaista miestä, jotka olivat asuneet jo jonkin aikaa Suomessa ennen pidätystään ja suorittivat vankeusrangaistuksensa suljetussa vankilassa.

Tutkimuksen mukaan sekä toiset vangit että vartijat muun muassa nimittelevät ulkomaalaistaustaisia vankeja rasistisesti. Maahanmuuttajavangit ja erityisesti afrikkalaisperäiset vangit ovat usein vankiloiden suljetuilla osastoilla, joilta on rajatut mahdollisuudet osallistua vankilan eri toimintoihin.

Vankilasta vapautunut ulkomaalainen Adrian kertoo samankaltaisista kokemuksista. Adrianin mukaan vartijoiden rasismi on vankilassa yleistä.  Lisäksi monet hänen tuntemansa ulkomaalaiset vangit joutuivat suljetulle osastolle, jossa he viettivät noin 20 tuntia päivässä sellissään.

Suljetuille osastoille laitetaan vangit usein turvallisuusyistä vanginvartijat kertovat. Vanginvartija Risto sanoo: "Ihonväriltään valtaväestöstä eroavat vangit kokevat torjuntaa suomalaisten vankien taholta."

Vuonna 2010 tehdystä  yhdenvertaisuuden toteutumisen selvityksestä ilmenee, että 14,6 prosenttia maahanmuuttajavangeista oli suljetuilla osaostoilla. 29 vankilasta kolmessa oli mahdollisuutta osallistua työtoimintaan suljetuilta osastoilta. Kuntoutusohjelmiin pääsi kahdessa vankilassa suljetuilta osastoilta.

"Vankilassa, jossa mitataan rangaistukseen pituutta ajalla ja ajan kuluttamisesta muodostuu ongelma, tulee toimintojen vähäisyydestä merkittävä riiston välikappale," Huhta arvioi gradussaan.

Kielimuuri muiden muurien lisäksi

Vangit saattavat Huhdan tutkimuksen mukaan myös olla informaatiotyhjiössä, jos vankilan sisäinen tiedotus on ainoastaan suomen kielellä.  "Kyvyttömyys kommunikoida ja ottaa vastaan informaatiota suomeksi aiheutti osalle tutkittavista avuttomuuden ja hallitsemattomuuden tunteita", Huhta kirjoittaa.

Adrian sanoo kielitaidottomien vankien kommunikoineen esimerkiksi lääkärin kanssa elekielellä. Hän kertoo toimineensa useasti tulkkina muille vangeille.

"Kaikkialle pitää täyttää lappu, esimerkiksi jos haluaa ilmoittaa vierailijasta, jos haluaa ostaa jotain tai jos tarvitsee lääkärin. Kaikki laput ovat suomeksi. Täytin lappuja niille, jotka eivät puhuneet suomea", hän kertoo.

Jo vuoden 2010 selvityksessä sanotaan: "Useassa vankilassa ulkopuolisen tulkin sijaan virallisten asioiden tulkkina oli käytetty toista vankia. Tämä on lainvastaista, ja tulisi kiinnittää huomiota, ettei niin tapahtuisi enää tulevaisuudessa."

Sijoittajayksikkötoiminnan ylitarkastaja Vuokko Karsikas rikosseuraamusalan keskushallintayksiköstä myöntää, että tilanne on haastava.

"Yksi hyvin vaikea kysymys on, että jos ei ole kielitaitoa niin on kauhean vaikea laittaa sellaisia mihinkään ryhmätoimintaan tai kuntouttavaan toimintaan. Kaikki pitää sitten järjestää yksilöllisesti. Ja tietysti nämä meidän resurssit rajottaa sitä sitten kuinka paljon voi satsata siihen yksilön  kuntouttavaan toimintaan."

"Ei-suomenkielisille ei ole pystytty järjestämään toistaiseksi vielä minkäänlaista opetusta tai päihdekuntoutusta. Niihin ei pysty osallistumaan, jos ei ole yhteistä kieltä", Helsingin vankilan apulaisjohtaja Irene Liimatainen sanoo.

Yhdenvertaisuuslain toteutuminen takkuilee

Vankien yhdenvertaista kohtelua määrittää Suomessa muun muassa vankeuslaki sekä vuonna 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki.

Suomen vankeuslain mukaan "vankeuden sisältönä on vapauden menetys tai sen rajoittaminen. Vankeuden täytäntöönpano ei saa aiheuttaa vangin oikeuksiin eikä olosuhteisiin muita rajoituksia kuin niitä, joista säädetään lailla tai jotka välttämättä seuraavat itse rangaistuksesta”.

Vapaudenriiston olosuhteet eivät siis saisi muodostaa lisärangaistusta.

Lisäksi yhdenvertaisuuslaki pyrkii edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa. Viranomaisten tulee lain nojalla edistää yhdenvertaisuutta suunnitelmallisesti sekä muuttaa olosuhteet, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumisen, laki sanoo. 

Suomen rikosseuraamuslaitos teki lain pohjalta yhdenvertaisuussuunnitelman vuonna 2006. Suunnitelman toteutumisen valvomiseksi päätettiin tehdä selvityksiä muutaman vuoden välein. Edellinen selvitys on tehty vuonna 2010.

Selvityksen teon jälkeen erityisiin toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi ei ole kuitenkaan ryhdytty.

"Tämä on sellaista työtä, jota pitäisi tehdä yksikkötasolla, sillä tässä on hyvin paljon kyse vankiloiden käytännöistä. Meillä ei ole nyt mitään isompaa valtakunnallista hanketta tämän johdosta",Karsikas muotoilee   Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintayksiköstä.

Helsingin vankilan apulaisjohtaja Liimatainen sanoo, että heillä ei ole erityistä suunnitelmaa yhdenvertaisuuden toteutumiseksi, mutta toimenpiteitä on tehty.

"Pyrimme siihen, että meillä on erikielisiä tulo-oppaita vangeille, ja [etniset] erityispiirteet pyritään ottamaan huomioon sijoittelussa, uskonnonharjoittamisessa ja ruokavaliossa", Liimatainen kertoo. Hänen mukaansa henkilökunta ei käyttäydy rasistisesti.

Helena Huhdan mukaan vankiloissa olisi syytä pohtia, tarvitaanko rasismin tunnistamiseen ulkopuolista apua, koska jos rasismin olemassaolo kielletään, sitä on mahdotonta vastustaa. Hänen mukaansa vangeille pitäisi kertoa myös tarkemmin näiden oikeuksista.

Ulkomaalaisia on 14 prosenttia kaikista vangeista.

* Vain etunimellään esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.