Yhdysvaltojen kodittomia häädetään pois silmistä

Berkeleyn kaupungin asukkaat äänestävät ensi syksynä, tuleeko istuskelusta katujen reunoilla rangaistava tekoja.

Sadoissa yhdysvaltalaisissa kaupungeissa on säädetty istuskelukiellon kaltaisia, kodittomien elämää rajaavia kieltoja.

On kieltoja istua, maata, kerjätä tai säilyttää tavaroitaan jalkakäyttävällä. Kodittomille on kohdennettu myös kiellot maleksia, juoda alkoholia ja tupakoida julkisella paikalla.

Paul Boden sanfranciscolaisesta Western Regional Advocacy -projektista vertaa kodittomia vastaan suunnattuja "elämänlaatulakeja" rasistisiin lakeihin. Niiden tavoitteena on sulkea köyhät ja ei-valkoiset ihmiset ulkopuolelle.

"Säännöillä kielletään pieniä rikkomuksia, jolloin poliisilla on valta häätää niiden rikkoja", Boden sanoo.

Taustalta löytyvät liike-elämän intressit

"Istuskelevat ja makoilevat ihmiset häiritsevät ja estävät asukkaita ja kävijöitä käyttämästä kauppoja ja ravintoloita", perustelee San Franciscon kaupunki sääntöjään.

Berkeleyssä kieltoa on perusteltu sillä, että liikekorttelit ovat muuttuneet epämukavaksi, koska joukko ihmisiä, usein koiran kanssa, on vallannut alueiden jalkakäytävät. "Valtaajien" sanotaan estävän kävelijöiden liikkumista ja haittaavan kaupankäyntiä.

Kadulla asuminen ei ole seikkailu. "Tähtäimessä ovat kodittomat nuoret", puuskahtaa Sally Hindman, joka johtaa kodittomille nuorille suunnattua taideryhmää.

Hänestä kieltojen vaatijoiden väitteet, joiden mukaan nuorille on riittävästi palveluita, ovat naurettavia. Kaupungin ainoassa nuorten yömajassa nukkuu 25 noin 225 kadulla elävästä alle 25-vuotiaasta nuoresta. Ja sekin on auki vain puolet vuodesta. Päivätoimintakeskuksia ei ole, eikä paikkaa tavaroiden säilyttämiselle.

Hindman on kuullut ihmisten sanovan, että nuoret elävät kadulla silkkaa seikkailunhaluaan. Hän sanoo tietävänsä, että hymyjen taakse piiloutuu suunnattomia traumoja ja hyväksikäyttöä.

Parikymmentä prosenttia kadulla elävistä nuorista kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön ja on saanut siksi lähtöpassit kotoaan. Lähes joka kolmas kärsii psyykkisestä sairaudesta.

"Suurin osa nuorista ei maksa, jos saa istuskelustaan sakkoja", sanoo asianajaja Osha Neuman. Koska osoitetta ei ole, kirjeet ja haasteet eivät tavoita kodittomia nuoria. Oikeudenkäynnistä poisjäämisestä seuraa etsintäkuulutus ja pidätys tavattaessa. Rikosrekisteriin päätymisen jälkeen asunnon ja työn löytäminen on entistä vaikeampaa.

"Kriminalisoiminen ajaa heidät pois palveluista ja vieraannuttaa entistä enemmän", Neumann sanoo. Hän epäilee, että kaupalliset tahot rahoittavat kampanjan istuskelijoiden häätämiseksi. Adonis Pollard päätyi kadulle 15-vuotiaana. Nyt hän on 19, hänellä on koti ja työ. Pollardkaan ei usko Berkeleyn häätölaista seuraavan mitään hyvää.

"Pohjimmiltaan rahoitetaan vankiloita", hän toteaa. "Ja kodittomuus ja köyhyys säilyvät ennallaan."