Näkökulma: Demografista taktikointia

Sheikh Jarrahin asuinalue Itä-Jerusalemissa on pitkittyneen oikeuskamppailun näyttämö. Palestiinalaisten häädöt ja siirtokuntalaisille menetetyt talot piirtävät kokonaiskuvaa siitä, miten maankäytön ja rakennusoikeuksien kontrollointi tiukentaa Israelin otetta Itä-Jerusalemista.

Nabil al-Kurd on palestiinalainen ja asunut vuodesta 1956 Sheikh Jarrahissa. Naapurusto on palestiinalaisten asuinalue miehitetyssä Itä-Jerusalemissa, vain kilometrin päässä Jerusalemin vanhasta kaupungista. Nabilin talon seinustalla on iso Israelin lippu. Israelilaiset siirtokuntalaiset ovat vallanneet Nabilin ja hänen perheensä talon.

Nabilin talon lisäsiipi valmistui vuosituhannen vahteessa. Se rakennettiin ilman rakennuslupaa ja on sillä perusteella laiton. Israelin oikeuslaitos langetti perheelle isot sakot, takavarikoi talon avaimet, sinetöi lisäsiiven ja määräsi sen tuhottavaksi.

Oikeudenkäynnit kestivät vuosia. Lopputuloksena al-Kurdin perhettä kiellettin käyttämästä talon lisäsiipeä. Sen sijaan oikeus antoi talon avaimet israelilaisille siirtokuntalaisille, jotka valtasivat lisäsiiven joulukuussa 2009.

"Miten taloni voi olla laiton, jos minä asun siinä, mutta laillinen, jos israelilaiset asuvat siinä?", Nabil ihmettelee.

Mistä laiton rakentaminen johtuu

Vain 13 prosenttia Itä-Jerusalemista on kaavoitettu palestiinalaisten tarpeisiin ja suuri osa siitä oli rakennettu jo kaavaa tehdessä. Siirtokuntiaan varten Israel sitä vastoin on kaavoittanut 35 prosenttia Itä-Jerusalemista, vaikka kansainvälinen oikeus kieltää miehittäjää siirtämästä asukkaitaan miehitetylle alueelle.

Rakennusluvan saanti on hankalaa, miltei mahdotonta. Lupamaksut ovat erittäin kalliita, jopa yhtä paljon kuin itse rakennuskustannukset pienille rakennuksille, jotka ovat tyypillisiä Itä-Jerusalemissa. Luvanhakuprosessi kestää yleensä vuosia, eikä luvan saamisesta sen jälkeenkään ole takuita. Kaupungin tilastojen mukaan vain 55 prosenttia palestiinalaisten lupahakemuksista Itä-Jerusalemissa hyväksyttiin vuosina 2006-2010, minkä lisäksi satoja palestiinalaisia on estetty edes jättämästä hakemusta.

Lukuisat palestiinalaiset ovat valinneet kuten Nabil ja rakentavat siis sinnikkäästi ilman rakennuslupia. Jopa 130 000 ihmistä uhkaa tästä syystä joutua pakkohäädetyksi kodeistaan pelkästään Itä-Jerusalemissa.

Oikeusjärjestelmä ei anna turvaa

Siirtokuntalaiset valtasivat al-Kurdin talon aseistettujen turvamiesten avustuksella ja heittivät perheen huonekalut pihalle. Fyysiseltä väkivallaltakaan ei talonvaltaajien kanssa ole vältytty. Nabilin äiti ja sisko kertovat joutuneensa hyökkäysten vuoksi useaan otteeseen sairaalaan:

"He tietävät, että tyttärelläni on sydänongelmia ja lyövät aina lähelle hänen sydäntään", al-Kurdin perheen isoäiti on kertonut.

Yli 90 prosenttia palestiinalaisten Israelin poliisille tekemistä valitustapauksista koskien siirtokuntalaisväkivaltaa jätetään syyttämättä. Myöskään Nabilin talon lisäsiipeen asettuneita siirtokuntalaisia ei ole saatettu vastuuseen väkivallasta, Nabil sitä vastoin on joutunut vankilaan.

Väestöllinen ylivoima tavoitteena

Sheikh Jarrahissa jo yksitoista perhettä on häädetty täysin kodeistaan. Yli 500 ihmistä samassa naapurustossa yrittää pitää kiinni kodeistaan.

Samaiset palestiinalaisperheet joutuivat lähtemään Israelin valtion perustamisen aikaan pakolaisiksi ja asettuivat Sheikh  Jarrahiin, joka kuului tuolloin Jordanialle. YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA rakensi heille talot tonteille, joiden laillisesta ja alkuperäsestä omistajuudesta nyt kiistellään.

Israelin siisrtokuntalaiset väittävät omistavansa alueen tontit, mutta vanha, jo Turkin ottomaanien aikainen maanomistusrekisteri kyseenalaistaa siirtokuntalaisten dokumenttien aitouden.

Sheikh Jarrahin kysymys on ennen kaikkea poliittinen. Israel pyrkii luomaan juutalaisenemmistön Jerusalemin vanhaa kaupunkia ympäröiville palestiinalaisten asuinalueille. Näin Itä-Jerusalemista olisi mahdotonta tehdä mahdollisen Palestiinan valtion pääkaupunkia.

Sheikh Jarrahiin on suunnitteilla yli 200 asuntoa israelilaisille, juuri sen verran mitä tarvitaan hienoisen juutalaisenemmistön saavuttamiseksi.

Israelin kaavoitus- ja rakennussuunnitelmat eivät edistä rauhanpyrkimyksiä. Jokainen siirtokunnan jalkoihin romutettu palestiinalaiskoti hautaa mukanaan osan kahden valtion ajatuksesta ja murentaaa perusteet sovinnonrakentamisen alta.

Nabil al-Kurd ei kuitenkaan ole menettänyt täysin toivoaan. Talonsa takapihalla, lastensa kirmatessa ympärillään, hän lupaa taistella oikeudessa loppuun saakka: 

"Periksi emme anna, se ei ole vaihtoehto!"

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.