Viime vuosina Helsingin kaupungin johto ja niin Vanhasen kuin Kataisen hallitus ovat yrittäneet kieltää Itä-Euroopan romanien oikeuden kerjätä ja siten tuoda näkyville sietämättömät elinolosuhteensa.

Keväästä 2011 lähtien kaupunki on myös yrittänyt kieltää pidempiaikaiset mielenosoitukset ja esimerkiksi telttojen käytön mielenosoituksissa. Siten se on yrittänyt rajoittaa olennaisesti kaikkien kaupunkilaisten oikeutta käyttää julkista tilaa ja kokoontumisvapautta, eli mahdollisuutta tuoda vastarinta nykyistä yhteiskunnallista järjestystä kohtaan näkyväksi.

Romanien oleskelua Helsingissä koskeva kamppailu ei koske vain Euroopan syrjityimmän vähemmistön kohtelua vaan sitä, millaisessa Helsingissä ja millaisessa Euroopassa me elämme. Siksi on nähdäkseni välttämätöntä, että kaupunkilaiset toimivat romanien sietämättömän tilanteen parantamiseksi.

Meidän kaikkien oikeudet ovat vaakalaudalla niin Euroopassa kuin Helsigissäkin. Romanit ovat vain näiden kontrollitoimien ensimmäisenä kohteena.

Keväällä 2012 romanien oikeuksien puolustajana tunnettu Euroopan ihmisoikeuskomisaari Thomas Hammarberg julkaisi ennen eläkkeelle jäämistään raportin romanien ja kiertolaisten tilanteesta Euroopassa. Raportin johtopäätökset ovat selkeät. Romanit ovat lukuisissa Euroopan maissa edelleen törkeän rasismin uhreja ja heiltä puuttuu perustavanlaatuiset ihmisoikeudet. Liikkuviin romaneihin kohdistuva rasismi on jatkuvasti ainoastaan pahentunut.

Helsinki ei ole minkäänlainen poikkeus. Kaupunki on järjestelmällisesti kieltäytynyt järjestämästä romaneille minkäänlaista inhimillistä majoitusta ja ainoastaan aggressiivisesti kerjännyt heitä poistumaan maasta. Kesän 2011 aikana Helsingin poliisi käyttäytyi häiritsevästi romaneita kohtaan kaupungin pyynnöstä. Tässä vaiheessa kaupunki lienee itsekin huomannut, että häätökampanjan seurauksena ei ollut romanien poistuminen maasta vaan ainoastaan heidän jokapäiväisen elämänsä hankaloituminen.

Ihmisoikeuskomissaari Hammarberg myös varoittaa raportissaan siitä että esimerkiksi Unkarissa ja Slovakiassa nimenomaan viranomaisten romanivastaiset puheet, eli rasistiset väitteet kaikkien romaneiden yhteyksistä rikollisuuteen ja niin edelleen, ovat avanneet tilan äärioikeiston väkivaltaisille hyökkäyksille romaneita vastaan.

Täälläkin Pajunen ja hänen "kerjäläistyöryhmänsä" ovat säännöllisesti esittäneet samanlaisia perusteettomia vihjailuja. Kiinnostavaa on, että samanaikaisesti kun sosiaalivirasto hourii ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta, Helsingin poliisi on jatkuvasti todennut, ettei heillä ole minkäänlaista näyttöä kerjäämisen yhteydestä ihmiskauppaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kuitenkin Pajunen ja hänen oikea kätensä sosiaaliviraston Jarmo Räihä ovat jatkuvasti luoneet kaupunkiin ilmapiiriä, jossa romanivastaiset teot tulevat mahdollisiksi.

Miksi kaiken tämän tietäen Pajunen ja hänen lakeijansa kuitenkin vaikuttavat pyrkivän ajamaan Helsinkiä kohti romanivainoja? Kun kaupungissa leiriytyminen ja epäilemättä myös kerjääminen jälleen pyritään estämään, on minusta syytä pohtia sitä, mikä vapaasta leiriytymisestä ja kerjäämisestä näiden pikkutyrannien näkökulmasta niin kammottavaa?

Kun virkamiehet ja papit 1400-luvulla hyökkäsivät kerjäämistä vastaan, ei kerjäämisen aiheuttama "skandaali" heidän mielestään ollut se, että ihmiset saivat rahaa ilman työtä, vaan se, että kerjääminen teki mahdolliseksi köyhien ihmisten vapaan liikkumisen ja liikkumiseen kohdistuvien rajoitusten vastustamisen. Kerjäämällä ihmiset, joita oli kielletty liikkumaan kreivikunnasta toiseen ja etsimään parempia elinoloja toisaalta, pystyivät elättämään itsensä liikkuessaan vaikka eivät kieltojen vuoksi voineet saada työtä.

Liikkuminen oli keskeinen keino etsiä parempia työoloja, parempia palkkoja ja ylipäätään parempia elämän olosuhteita. Liikkumisen rajoittaminen taas oli vallanpitäjille keino pitää kaikkien palkat kurissa ja estää heitä tavoittelemasta parempaa elämää.

Kerjääminen ja leiriytyminen häiritsevät siis kaupunginjohtajiamme, ja ovat olennaisia oikeuksia siksi, että ne ovat edellytyksiä sille, että ihmiset voivat tavoitella parempaa elämää liikkumalla, pakenemalla sietämättömistä olosuhteista.

Romanisiirtolaiset ovat erityisellä tavalla nostaneet esiin kysymyksen siitä, mikä on EU-kansalaisen vapaan liikkuvuuden oikeuden todellinen merkitys. Merkitseekö vapaa liikkuvuus todella ihmisten eikä vain pääomien vapaata liikkuvuutta?

Liikkumisen vapautta koskevat kamppailut ovat läpi koko kapitalististen yhteiskuntien historian olleet äärimmäisen keskeisiä, ja vapaus liikkua on kaikkien alistettujen näkökulmasta ollut koko vapauden käsitteen ensisijainen merkitys. Romanit ovat koetelleet tätä perustavaa oikeutta, ja käyttämällä sitä vasten EU-maiden rasististen hallitusten pyrkimyksiä tehneet siitä todellisen. Juuri siksi kyse on nyt olennaisesta kamppailusta, joka on ainoa tapa pysäyttää kaikkien kansalaisten oikeuksien jatkuva heikentäminen ja luoda uusia, myös käytännössä toimivia oikeuksia.

Aivan yksinkertaisesti siksi meidän on välttämätöntä olla mukana tässä kamppailussa. On aika vaatia kaupungin johtoa lopettamaan välittömästi rasistiset romanivastaiset puheensa ja toimensa ja järjestämään romanisiirtolaisille siedettävät majoitusolot. Kaupungin olisi perustettava esimerkiksi leiriytymispaikka tai väliaikainen asuntola, joka on romanien näkökulmasta kohtuuhintainen ja sisältää välttämättömät peruspalvelut kuten veden, sähkön ja ruuanlaittomahdollisuudet.

Eetu Viren on Vapaa liikkuvuus -verkoston aktivisti.