Lopullinen totuus: Miksi 10 miljardia ei estä nuorten syrjäytymistä? | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Lopullinen totuus: Miksi 10 miljardia ei estä nuorten syrjäytymistä?

Lasten ja nuorten palveluita tulee kehittää kokonaisuutena, ei erillisinä hankkeina ja ohjelmina, kirjoittaa Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä.

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu alun perin Aviisi-lehden numerossa 10/2012.

Arvioin, että koko maassa kunnat päättävät ensi vuoden talousarvioissaan noin 10 miljardin euron suuntaamisesta alle 18-vuotiaille. Reaalista kasvua vuoden 2005 jälkeen on yli miljardi euroa.

Mitä näillä euroilla saadaan aikaan? Kukaan ei tiedä. Ei ole kiinnostanut valtiota, kuntia eikä yliopistotutkijoita. Ei edes Valtion taloudellista tutkimuskeskusta.

Vaikka kunnat käyttävät 10 miljardia euroa lasten tukeen ja palveluihin, pahoinvointitrendit pysyvät huolestuttavina. Näin siitäkin huolimatta, että syntyessään ikäluokat ovat olleet maailman terveimpien joukossa.

Selityksiksi on esitetty 1990-luvun lamaa ja vanhemmuuden katoamista. Mutta olisiko yhtenä selityksenä kuntapalvelujen kasvava tehottomuus? Miksi miljardit eivät tuota odotetulla tavalla hyvinvointia?

Lapsiperheiden ja lasten asiat jakautuvat hallinnollisesti useisiin eri lakeihin, sektoreihin, yksiköihin, ammattikuntiin ja tietojärjestelmiin. Pelkästään tietosuojakäytäntöjen takia kuluu hukkaan aikaa ja voimavaroja.

Valtio ja kunnat eivät ole kehittäneet lapsiperheiden ja lasten tukea ja palvelua kokonaisuutena, vaan järjestelminä. Ohjelmia ja hankkeita on ollut pilvin pimein, mutta ne eivät ole rakentaneet uutta kokonaisuutta. Muurahaiset ahertavat, keko ei kasva.

Toimintaympäristön ja haasteiden muuttumiseen on vastattu hallintorajat ylittävällä yhteistyöllä, verkostoitumisella ja moniammatillisuudella. Tieteen kehitystä soveltaen väitän, että näin on yritetty vastata uusiin haasteisiin muuttamatta vakiintuneita rakenteita ja valtasuhteita. Vähitellen vanhat paradigmat kuitenkin murtuvat. Uusi tapa ajatella ja toimia hahmottuu. Olemme tulleet tähän vaiheeseen. Kuntien uusi toimintamalli on jo näkyvissä.

Kootaan lasten palvelut kunnassa kokonaisuudeksi, jonka ytimeksi tulevat neuvola, varhaiskasvatus ja perusopetus. Vahvistetaan perhetyötä ja kodinhoitoapua jo ennen kuin lapsessa tunnistetaan ongelmia. Siirretään hyvinvointiammattilaisia vastaanotoilta varhaiskasvatukseen ja peruskouluihin. Tiedolla johtaminen uudistetaan tukemaan uutta toimintamallia.

Tähän suuntaan edetään jo useissa kunnissa, esimerkiksi Hämeenlinnassa, Imatralla ja Tampereella. Uudistumisen esteiksi ovat kuitenkin tulleet valtionhallinnon sektorijako, lait, tietojärjestelmät ja ammattikunnat.

Oulun seutuhallinnossa on valmistunut suositus kuntien Lapsi- ja nuorisopolitiikka 2025 -ohjelmaksi. Mikä oli uutta? Kolmen valtuustokauden näköala, laaja ikäryhmä ja sisältö sekä kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteiden ja talouden kuvaaminen vuodesta 2005 alkaen.

Taloustietojen keräämiseen tarvittiin kuukausien erillisselvitys. Vuonna 2010 nämä kunnat käyttivät noin 500 miljoonaa euroa (10 000 euroa jokaista alle 18-vuotiasta kohden) toimintoihin, joiden kohteena olivat alle 18-vuotiaat. Noin 70 prosenttia summasta kertyi varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta ja noin 20 prosenttia sosiaali- ja terveyspalveluista. Indeksi- ja väestökorjattua kasvua 2005-2010 oli noin 17 prosenttia.

Vastaavia tietoja ei ole muualta saatavissa.

Tarvitsemme viipymättä lapsi- ja nuorisopolitiikan kokeilulain, joka mahdollistaisi edes muutamissa innovatiivisissa kunnissa uuden mallin soveltamisen ja tiedolla johtamisen uudistumisen. Kymmenen miljardin vuosittaiselle investoinnille on saatava osoitettavissa oleva vaikutus nuorten syrjäytymiseen.

Matti Rimpelä on dosentti ja Stakesin tutkimusprofessori

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia