Kirjoitus on julkaistu alun perin Pro-tukipiste ry:n blogissa 10.10.2012.

"Emme toimi prostituutiossa, koska haluamme tehdä sitä loppuelämämme, vaan koska olemme vastuussa perheistämme ja koska haluamme saada paremman elämän, kuin meillä oli kotimaissamme. Pyydämme, että ymmärtäisitte tämän. Älkääkä tehkö eroa meidän ja muiden siirtolaisten välille. Prostituutio ei ole meidän tavoitteemme, vaan keino ansaita rahaa ja auttaa perheitämme. Ihmisten täytyy ymmärtää, että olemme perheidemme päitä. Lapset, vanhemmat, ja monet muut ihmiset ovat riippuvaisia meidän työstämme ja ansioistamme. Tätä vastuuta on joskus sietämätöntä kantaa, paljon raskaampaa kuin rahan ansaitseminen prostituution avulla. Me olemme työläisiä ja siirtolaisia, joilla on raskas taakka harteillaan."

- Kolumbialainen seksityöntekijä

Yllä oleva katkelma on Euroopan unionin rahoittamassa Indoors-projektissa kootusta julkaisusta Pictures of a Reality.Lokakuun lopussa julkaistavassa teoksessa seksityöntekijät kertovat elämästään yhdeksässä eurooppalaisessa kaupungissa, joista yksi on Helsinki.

Katkelma kertoo siirtolaistaustaisen seksityöntekijän arjesta. Myös Suomessa prostituutio on yhä kansainvälisempää. Ulkomaalaiset seksityöntekijät tulevat Suomeen samoista syistä kuin siirtolaiset yleensä. Useimmiten taustalla on lähtömaan köyhyys, huonot toimeentulomahdollisuudet ja toive paremmasta elämästä – toisin sanoen globaali eriarvoisuus. Tästä huolimatta suomalaisessakin prostituutiokeskustelussa moni itseään feministiksi kutsuva lähestyy asiaa ainoastaan naisten tasa-arvoon liittyvänä kysymyksenä. Miksi?

Sukupuoli on edelleen merkittävä tekijä globaalien valtarakenteiden verkostossa, muttei suinkaan ainoa. Sukupuolen ohella globaaleihin valtahierarkioihin vaikuttavat edelleen muun muassa taloudellinen epätasa-arvo, kansalaisuus ja etninen tausta. Kysymys onkin siitä, pystymmekö omista lähtökohdistamme käsin näkemään globaalien eriarvoisuuksien ilmenemismuodot ja oman etuoikeutetun asemamme pohjoisen hyvinvointivaltion kasvatteina.

On lottovoitto syntyä Suomeen. Suurelle osalle maailman ihmisistä meille itsestään selvät asiat, kuten ilmainen koulutus, sosiaaliturva, terveydenhuolto tai lasten päivähoito, ovat täysin tuntemattomia käsitteitä. Etuoikeutemme ulottuvat myös valtion rajojen ulkopuolelle. Saamme liikkua vapaasti Schengen-alueella ja käyttää julkista terveydenhoitoa myös muissa EU-maissa. Kaukomaihin matkustaessamme passintarkastusta ei tarvitse pelätä. Paino sanalla matkustaminen, sillä monelle ihmiselle kotimaasta poispääsy ei ole huvimatka, vaan elämän ja kuoleman kysymys.

Suomalainen valtavirtafeminismi, joka väittää puhuvansa kaikkien naisten puolesta, ei tunnista tätä globaalia eriarvoisuutta. Asetelma on tuttu myös feministisen teorian kentältä. Niin kutsutut "kolmannen maailman naiset" ovat jo 80-luvulta lähtien kritisoineet länsimaisen feminismin rakentumista länsimaisen, keskiluokkaisen, valkoisen naisen normille. Ongelman ydin juontaa juurensa kaksinapaiseen ajatteluun, jossa "naiset" miellettään sisäisesti ristiriidattomaksi, universaalin patriarkaatin sortamaksi ryhmäksi.

Vaikka patriarkaatin käsitteeseen perustuva ideologia on pohjimmiltaan hyvää tarkoittava, se ei edusta kaikkien naisten kokemusmaailmaa. Pahimmassa tapauksessa kapeaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon tähtäävä politiikka ummistaa silmät muiden eriarvoisuuksien kirjolta – todellisuudelta, jossa suurin osa ihmisistä elää.

Naisten välisiä valtaeroja ei voi sivuuttaa edes feminismin nimissä – muuten hyvää tarkoittava ajatus uhkaa kääntyä oman valta-aseman pönkittämiseksi. Meidän täytyy kuunnella ja kunnioittaa toisiamme, erityisesti niitä ihmisryhmiä, joiden perus- ja ihmisoikeudellinen asema ei tälläkään hetkellä täytä suomalaisia mittapuita.

Haastamme suomalaiset feministit ottamaan osaa tähän keskusteluun ja tuomaan esiin feminismin sisäistä moninaisuutta, joka näyttää olevan Suomessakin iduillaan.