Saharan aavikolla Libyassa asuva tummaihoinen tabu-heimo osallistui aktiivisesti diktatuurin kaatamisen ja sai palkakseen etelärajan vartioinnin. Se ei miellytä seudun enemmistöä, zwai-heimon arabeja.

Libyan ja sen eteläisten naapurien Sudanin, Tšadin ja Nigerin rajaseutu näyttää läpitunkemattomalta hiekkadyynien, vulkaanisten kivikkojen ja satunnaisten miinakenttien vuoksi.

Ikiaikainen Saharan tuntemus auttaa puolipaimentolaisia tabuja liikkumaan rajan molemmin puolin.

Muammar Gaddafin arabialaistamispolitiikka sorti tabuja, joten he osallistuivat innolla vuoden 2011 vallankumoukseen ja onnistuivat pitämään armeijan loitolla komentajansa Issa Abdel Majid Mansourin johdolla.

Nyt tabut vartioivat etelän öljykenttiä, mutta pyrkivät Mansourin mukaan myös estämään al-Qaidan ja muiden ääriryhmien tunkeutumisen salakuljetusbisnekseen. Libyasta viedään halpaa polttoainetta ja ruokaa, ja sinne tuodaan pääasiassa aseita ja huumeita.

"Olen huolissani terroristeista. He ovat vaarallisia, ja meidän on estettävä heitä saamasta valtaa aavikolla", Mansour sanoo.

Yhteenotoissa kuoli satoja

Vallankumousta seurannut tilanne kärjistyi alkuvuodesta tabujen ja arabien välisiksi yhteenotoiksi Kufran ja Sebhan kaupungeissa.

"Puolustusministeri lähetti islamistijoukkoja selvittämään tilannetta ja vartioimaan rajaa", Rami al-Shahiebi kertoo. Hän on yksi harvoista Kufrassa helmikuussa käyneistä toimittajista.

Al-Shahiebin mukaan "rauhanturvaajat" kääntyivät pian tabuja vastaan, koska zwait sanoivat tabuja ulkomaisiksi hyökkääjiksi. Tieto levisi viestimissä, ja alueelle lähti taistelijoita Misratasta asti.

Kun satoja ihmisiä oli kuollut ja hallitus oli tajunnut välityksensä epäonnistuneen, alueelle saatiin tulitauko kesäkuussa.

Kufran keidaskaupunkia ympäröi nyt betonimuuri, jonka zwait pystyttivät sen 44 000 asukkaan suojaksi tulitauon jälkeen.

Rasismia ja valtapeliä

Arviolta 4 000 Kufran tabua on häädetty Gadarfan ja Shuran hökkelikyliin. Shurassa asuva sairaanhoitaja Fawzia Idris yrittää ehostaa ympäristöä istuttamalla kukkia roskaläjien päälle.

"Rasismi ja rajan hallinta ovat isoja juttuja. Mekin olemme muslimeja, mutta tumma ihonvärimme lienee syy siihen, ettei meitä pidetä libyalaisina. Gaddafin kanssa työskennelleet pitävät yhä valtaa, mikään ei muuttunut", Idris pohtii.

Zwait pelkäävät tabujen havittelevan itselleen autonomista aluetta. Arabeja huolettaa myös tuottoisan salakuljetuksen hallinta.

Koska tabujen asema vahvistui vallankumouksessa, heimon jäsenet näyttävät jatkavan pienimuotoista salakauppaa melko vapaasti. Zwai-liikemiesten laittomassa rajakaupassa käyttämät rekat sen sijaan seisovat jouten.

Risteäviä etuja

"Zwait haluavat hallita taloudellisesti Kufrasta Egyptin ja Sudanin rajalle ulottuvaa aluetta. He puhuvat kaupasta, vaikka kyse on salakuljetuksesta", Bengasin yliopiston valtio-opin professori Fathi Baja sanoo.

Hänen mukaansa myös islamistiryhmiä kiinnostaa raja-alueen hallinta.

Libyan eteläosissa risteävät ulkovaltojenkin edut. Yhdysvallat uskoo al-Qaidan liittolaisineen rakentavan huoltolinjoja Etelä-Libyan kautta naapurimaihin. USA haluaa vahvistaa Saksassa päämajaansa pitävän Africom-keskuksensa roolia alueella.

Ranska taas pyrkii säilyttämään monopoliasemansa öljyalueella, jota se pitää siirtomaa-ajan jälkeisenä takapihanaan.