Ihmiset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tarvitsevat ruokaturvaa, eivät vihreää vallankumousta.

Afrikan johtajat ja päättäjät joko kieltäytyvät näkemästä Afrikan kehityksen haasteita – tai sitten he vain yrittävät ottaa tilanteesta kaiken hyödyn.

Ruokaturva on eri asia kuin vihreä vallankumous: johtajien täytyisi taata pienviljelijöille mahdollisuus omistaa, kehittää ja hyödyntää kestävästi maatalouden resursseja.

Pienviljelijöiden voimauttamiseksi tarvitaan edistyksellisiä menetelmiä, jotka parantavat siementen laatua, laajentavat paikallisia markkinoita, tuovat viljelijöiden ulottuville edullisia maataloustyökaluja ja takaavat riittävän pääoman. Muutosten lähtökohtana tulisi olla ihmislähtöinen vihreä vallankumous ja kestävä ruokaturva.

Tämänhetkinen mittaviin ulkomaisiin investointeihin ja kalliiseen teknologiaan perustuva laaja maataloustuotanto ajaa paikallisväestöä asuttamiltaan ja viljelemiltään mailta. Lisäksi nykykehitys lietsoo konflikteja ulkomaisten sijoittajien ja paikallisten pienviljelijöiden välille.

Tansanian "maatalous ensin" -iskulause edustaa valta­virran näkemystä vihreästä vallankumouksesta. Sen seurauksena 15 000 maanviljelijää on ajettu mailtaan ulkomaisten sijoittajien tieltä. Maiden menetykset ja korvauksetta jättämiset ovat johtaneet lukuisiin oikeusprosesseihin eri puolilla Tansaniaa.

Ei ole epäilystä, etteikö konfliktien määrä lisääntyisi. Tulenarka tilanne sai julkisuutta myös syyskuussa Afrikan vihreän vallankumouksen foorumissa Tansaniassa.

Kansalaisjärjestöjen sekä ympäristö- ja kehitysaktivistien huolenaiheena oli, että äskettäin pidetyssä G8 -maiden kokouksessa Afrikan 50 miljoonan köyhän ruokaturvaan luvatut kolme miljardia dollaria päätyvätkin monikansallisille agribisnesyhtiöille ja korruptoituneille johtajille.

Afrikkalaisen vihreän vallankumouksen allianssi AGRA voi kuulostaa hyvältä hankkeelta, mutta saattaa osoittautua toimimattomaksi. AGRA oli syyskuisen foorumin pääjärjestäjä ja johtajansa Jane Karukun mukaan pienviljelijät ovat sen toiminnan keskiössä.

Pienviljelijät ovat kuitenkin keskiössä ennen kaikkea sen vuoksi, että he muodostavat enemmistön ja takaavat tarvittavat resurssit, eivät sen vuoksi, että he olisivat hyödynsaajia.

Foorumiin osallistuneet valtionpäämiehet, agribisnesyhtiöiden ja kansanvälisten järjestöjen edustajat sekä tiedemiehet eivät joko tiedosta tai halua puolustaa ihmislähtöisen maatalouskehityksen merkitystä kasvua painottavan maatalouskehityksen sijaan. Jälkimmäisen toteuttamista Afrikan maaseudun yhteisöissä voidaan pitää ihmisoikeusrikoksena.

Kirjoittaja on tansanialainen toimittaja.