Diasporayhteisöt kehitysyhteistyössä

Tämä juttu on julkaistu alun perin Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivustolla.

Diasporayhteisöjen rooli kehitysyhteistyössä on "tärkeä ja kasvavassa määrin tärkeä", sanoo neuvonantaja Merja Lahtinen ulkoministeriön toimialapolitiikan yksiköstä.

Merja Lahtisen mukaan diasporan rooli on noussut esiin kansainvälisissä keskusteluissa ja useissa maissa pohditaan, miten hyödyntää diasporaväestön osaamista.

Diasporayhteisöjen vaikuttamisen tapoja on Merja Lahtisen mukaan hankkeiden tasolla kolme: diasporayhteisön omat hankkeet, osallistuminen asiantuntijana tai kumppanina muiden hankkeisiin ja kansainvälisten järjestöjen toteuttamiin hankkeisiin osallistuminen. Hankemuotoisen kehitysyhteistyön ulkopuolella diasporayhteisöjä kuullaan siinä missä kaikkia kansalaisjärjestöjä.

"Yritämme luoda väyliä, joiden kautta kuulla kaikkien ääntä", sanoo Merja Lahtinen.

Näitä väyliä ovat esimerkiksi osallistuminen seminaareihin, kuulemistilaisuuksiin ja työryhmiin, joista suurin osa järjestetään virka-aikaan.

Diasporayhteisöillä samat mahdollisuudet, eri lähtökohdat

Ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön ylitarkastaja Matti Lahtinen katsoo, että diasporataustaisten maahanmuuttajien perustamilla järjestöillä on samat mahdollisuudet toimia kehitysyhteistyön parissa kuin suomalaisilla järjestöillä.

Diasporayhteisöjen lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset, sillä kansalaisjärjestötoiminnan perusperiaatteet eivät ole Suomeen saapuville välttämättä selviä.

Keskeinen ongelma on ollut yhdistystoiminnan pelisääntöjen vähäinen osaaminen. Lahtinen käyttää esimerkkinä somalialaisia, jotka 2000-luvun alussa olivat hyvin aktiivisia.

He tukivat kotimaan kyläyhteisöjä ja perheverkostoja rahalähetyksin, jotka liikkuivat Somaliaan sukulaisverkostojen kautta.

Rahaa liikkui somalialaisyhteisöstä kotimaahan, mutta se ei kulkenut yhdistysten tilien kautta. Yhdistykset näyttäytyivät ulkoministeriön mittareilla heikkoina, eikä hanketukea voitu myöntää.

"Keskeinen ongelma on ollut yhdistystoiminnan pelisääntöjen vähäinen osaaminen", toteaa kansalaisjärjestöyksikön Lahtinen.

"Kehitysyhteistyöhankkeessa täytyy olla taitoa suunnitella, toteuttaa, raportoida ja dokumentoida toimintaa”, Lahtinen sanoo.

Somalialaisten kohdalla ulkoministeriö vastasi ongelmaan yhdistystoimintaa ja hankesuunnittelua käsittelevällä koulutuksella. Vuonna 2004 perustettiin Suomen Somalia-verkosto ry, joka on parantanut tiedonkulkua kehitysyhteistyötä tekevien somalialaisten järjestöjen sekä Somaliassa toimivien suomalaisten jäsenjärjestöjen välillä.

Lahtinen korostaa maahanmuuttajayhteisöjen sisäisen dynamiikan merkitystä kansalaisjärjestöjen toimintakulttuurin juurtumisessa.

Aktiiviset somalialaiset: verkostoja ja vapaaehtoistyötä

Somalialaisdiaspora nousee keskustelussa toistuvasti esiin positiivisena esimerkkinä aktiivisesta diasporayhteisöstä.

"Somalia-verkosto on historiassa ensimmäinen somaliverkosto", kertoo Suomen Somalia-verkosto ry:n puheenjohtaja Saido Mohamed.

Mohamedin mukaan yhteistyö ja kommunikaatio verkoston sisällä erilaisista taustoista ja näkemyseroista huolimatta on ollut tärkeää toiminnan kehityksen kannalta.

Suomen Somalia-verkosto ry:n päätehtävä on vahvistaa jäsenjärjestöjen kapasiteettia Suomessa sekä parantaa ja lisätä kehitysyhteistyöhankkeita Somaliassa. Verkostossa on mukana somalialaisten ja suomalaisten perustamia järjestöjä yhteensä 34.

Suomen Somalia-verkosto ry perustettiin 2004 ja se sai kehittämistyöhön viideksi vuodeksi rahoitusta ulkoministeriöltä. Kansalaisjärjestötoiminnan ja vapaaehtoistyön juurruttaminen ja tukeminen on ollut tärkeä osa Somalia-verkoston toimintaa.

"Vapaaehtoistyö vaatii sitoutumista ja oman ajan panostamista", Mohamed sanoo.

Toimintakulttuurin opetteleminen oli haaste, mutta edellytys toiminnan kehittymiselle. Kehittämistyöhön tarkoitetun rahoituksen loputtua Somalia-verkosto on toiminut lähes täysin vapaaehtoisvoimin.

Toimintaa sukulaisuus- ja klaanisuhteiden kautta

Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöjen rooli Somaliassa tehtävässä kehitysyhteistyössä on ollut korvaamaton. Sodan runtelemassa Somaliassa, jossa valtiorakenteita ei käytännössä ole ollut viimeiseen 20 vuoteen, toiminta on tapahtunut pitkälti sukulais- ja klaanisuhteiden kautta.

"Järjestöt, joilla on kontaktit omien sukulaisuus- tai klaanisuhteiden kautta tietyille alueille, ovat pystyneet toteuttamaan hankkeita, matkustamaan ja luottamaan siihen, että Somaliaan lähetettävä raha käytetään tarkoitetulla tavalla", kuvailee verkoston toiminnanjohtaja Marja Tiilikainen.

Näin on saavutettu molemminpuolinen luottamus, joka on mahdollistanut toiminnan vaikeissakin olosuhteissa. Kansainväliset järjestöt ovat joutuneet lähtemään, mutta nämä pienet järjestöt ovat saaneet toimia.

Sukulaisuus- ja klaaniverkostot ovat tuoneet toimintaan myös paikallisten luottamuksen, joka kansainvälisten järjestöjen on ollut ajoittain vaikea saavuttaa.

"Viime vuosina ja kuivuuden aikana kansainväliset järjestöt ovat joutuneet lähtemään Al-Shababin hallinnoimilta alueilta, mutta nämä pienet järjestöt ovat saaneet toimia esimerkiksi Gedon alueella", kertoo Marja Tiilikainen.

"Ihmiset tietävät, että tämä on humanitaarista toimintaa", jatkaa puheenjohtaja Mohamed.

Ulkomaiset järjestöt leimataan helposti poliittisiksi toimijoiksi. Marja Tiilikaisen mukaan diasporan tuoma lisäarvo kehitysyhteistyössä piileekin juuri ihmisten kielitaidossa ja kulttuurintuntemuksessa sekä yhteiskunnan toimintamallien ymmärtämisessä.

Diasporayhteisön jäsenille on mahdollista esimerkiksi matkustamisen turvattomille alueille, jonne ei muuten olisi pääsyä.

Missä ovat muut diasporayhteisöt?

Suomessa on somalialaisten lisäksi muitakin maahanmuuttajaryhmiä. Missä ovat esimerkiksi vietnamilaiset, kurdit ja afganistanilaiset yhteisöt?

Ulkoministeriön kautta kehitysyhteistyömäärärahoja kanavoidaan esimerkiksi Vietnamiin ja Afganistaniin, mutta näiltä maahanmuuttajayhteisöiltä ei ole ylitarkastaja Lahtisen mukaan tullut yhtään hankehakemusta kansalaisjärjestöyksikköön.

Lahtinen arvelee tämän johtuvan kulttuurisista tekijöistä, kuten ihmisten suhteesta valtiovaltaan. Monessa yhteisössä rahalähetykset kulkevat tuttava- ja perheverkostojen kautta kotimaahan, eikä tähän kaivata valtiollisia välikäsiä.

Lahtisen arvion mukaan somalialaisyhteisöä lukuun ottamatta maahanmuuttajayhteisöt ovat sisäisesti hajanaisia ja pieniä.

"Odotamme, että muutkin aktivoituisivat", Lahtinen toteaa.

Ulkoministeriö rohkaisee osallistumaan

Diasporayhteisöjen osallistumisesta on somalialaisten osalta hyviä kokemuksia, mutta muiden ryhmien osaamista ei vielä hyödynnetä. Voisiko ulkoministeriö olla aktiivinen diasporayhteisöjen suhteen?

Kansalaisjärjestöyksikön Lahtinen katsoo, että ulkoministeriö voi puuttua kansalaisjärjestökentän toimintaan vain rohkaisemalla diasporayhteisöjä kehitysyhteistyötoimintaan. Ministeriö ei voi rajoittaa tai ohjata järjestöjen toimintaa. Silloin törmättäisiin kansalaisyhteiskunnan toimintavapauden periaatteeseen.

Somalialaisten tapauksessa tehtiin poikkeus, koska Somalian toimintaympäristössä valtiojohtoinen kehitysyhteistyö oli mahdotonta.

Somalia-verkostoakaan ei enää rahoiteta, koska se ei ole sääntöjen mukaan mahdollista. Lahtisen mukaan muita tukea tarvitsevia isompia ryhmiä "ei ole tullut eteen".

Asiantuntijoita omalla ajalla vai työajalla?

Kaikkien osapuolien mielestä diasporayhteisöjen toiminta kotimaan hyväksi on tärkeää, mutta Somalia-verkostolla ei ole toimitilaa, palkattua työntekijää eikä rahaa.

Toiminnanjohtaja Marja Tiilikainen toivoo, että ministeriössä tartuttaisiin sanoista tekoihin: "Ollaan iloisia, että on tällainen verkosto, mutta se ei enää riitä. Verkostossa on tällä hetkellä 34 jäsenjärjestöä. Se on aika iso verkosto pyörittää vapaaehtoispohjalta. Tarvitaan vähän näyttöä, että se on tärkeä, jos se on tärkeä".

"Meillä on näin vahva järjestö, mutta perustoimintaa ei tueta, vaikka ministeriö tietää järjestön ja arvostaa sen työtä. Se on välillä vähän vaikea ymmärtää", jatkaa puheenjohtaja Mohamed.

"Heijastaako tämä sitä, miten diasporan rooli nähdään?" pohtii Marja Tiilikainen.

Työryhmissä ja seminaareissa istuu usein joukko suomalaistaustaisia järjestötyöntekijöitä ja diasporayhteisöjen edustajat loistavat poissaolollaan. He ovat päivisin palkkatöissä.

"Ei heillä ole mahdollisuutta tulla keskustelutilaisuuksiin. Jo lähtien ihan siitä, että ne on järjestetty aamupäivällä kello 11, kun ihmiset ovat töissä", kuvailee Marja Tiilikainen tilannetta.

Vapaaehtoispohjalta toimivien järjestöjen on vaikea osallistua vaikuttamistyöhön.

Miten sanoista tekoihin?

Diasporayhteisöjen merkitys kehitysyhteistyössä on nostettu esiin kansainvälisellä tasolla, kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa sekä kehitysministerin pitämissä puheissa.

Miten diasporan roolia kehitysyhteistyössä voisi kehittää käytännön tasolla? Kansalaisjärjestöyksikön Lahtinen heittää pallon suomalaisille järjestöille.

"Suomalaiset järjestöt, jotka tekevät työtä kohdemaassa, voisivat käyttää maahanmuuttajaryhmiä paikallistiedon varmistamiseksi", Lahtinen ehdottaa.

Diasporayhteisöjen osaaminen on arvokasta, mutta vakiintuneita käytäntöjä sen hyödyntämiseksi kehitysyhteistyössä ei Suomessa vielä ole. Diasporayhteisöjen mukaan tuleminen vaatii uudenlaista ajattelua ja yhteistyötahtoa kaikilta. Tällä hetkellä osallistua saa, omalla ajalla ja vapaaehtoisesti.