Kirgisian puuvillanviljelijät eivät ole päässeet helpolla viime vuosikymmeninä.

Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, puuvillan vienti romahti ja 70 prosenttia puuvillapelloista paketoitiin. Työttömyys laski lukuisien viljelijäperheiden elintasoa.

Kirgisia sijaitsee Keski-Aasiassa, jota vaivaa ainainen vesipula, sillä alueella ei yhteyttä meriin.  Erimielisyydet vesivarantojen käyttöoikeudesta hiertävät Kirgisian suhteita Tadzikistaniin ja Uzbekistaniin. Yhteenotot ovat olleet ajoittain verisiä.

Puuvillanviljely on myös terveysriski, sillä Kirgisiassa on ollut tapana käyttää runsaasti lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä.

Eikä puuvillapellosta voi odottaa vakaata elantoakaan, sillä puuvillan markkinahinta vaihtelee suuresti. Vuosina 2007-08 viljelijöitä kurittivat samaan aikaan puuvillan alhainen markkinahinta ja tuotantokustannusten nousu.

Kirgisian puuvillanviljelijöiden arkeen on tuonut valoa Reilun kaupan luomupuuvillan tuotantojärjestelmä. Kriteerit täyttävästä puuvillasta maksetaan takuuhinta eikä luomupelloilla saa käyttää lannoitteita ja myrkkyjä. 

Luomupuuvillan tuotanto alkoi Kirgisiassa vuonna 2004, kun sveitsiläinen Helvetas-järjestön aloitti Helvetas Bio Cotton -projektin. Alussa mukaan lähti kourallinen viljelijöitä, vuonna 2009 Reilun kaupan luomupuuvillan viljelijöitä oli 756.

Bernin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Kirgisian luomuviljelijöiden terveys on kohentunut paremman ravinnon ja vähäisemmän kemikaalien käytön ansiosta. Myös maaperä on puhdistunut. Jalalabadin alueella tehdyssä tutkimuksekssa laskettiin, että Reilun kaupan luomupuuvillan viljelijöiden nettotulot ovat reilun neljänneksen suuremmat kuin tavallisella viljelijällä.

Lapset kouluun

Gulsun Joldosheva viljelee vajaan kahden hehtaarin maa-alaa Oshin alueella, eteläisessä Kirgisiassa. Reilun kaupan luomupuuvillan lisäksi hän kasvattaa maissia, auringonkukkaa ja vihanneksia sekä karjaa.

"Kun lapsityövoimaa ei saa enää käyttää pelloillamme, lapset pääsevät kouluun", sanoo Joldosheva, kuuden aikuisen lapsen äiti ja 13 lapsen isoäiti.

Joldosheva kuuluu osuuskuntaan, ja hänen puuvillapeltoaan on viljelty ekologisesti kuuden vuoden ajan. Osuuskunnassa on mukana satakunta perhettä ja 160 hehtaaria peltoja. Puolet viljelijöistä on naisia.

Reilun kaupan tuotantokriteerit oli helppo ottaa käyttöön viljelmällä, mutta luomuun siirtyminen oli vaikeaa, kertoo Joldosheva. Maaperän puhdistuminen luomulle sopivaksi vei kolme vuotta. Sinä aikana sadot olivat pieniä. Joldosheva selvisi kituvuosista karjan ja muiden viljelykasvien ansiosta.

"Kaikki eivät kestä siirtymävaihetta", sanoo Joldosheva.

Lannoitteiden sijaan maa elvytetään nyt oman karjan lannalla. Kun tuholaismyrkkyjä ei enää sumuteta pelloille, viljelijöiden työ on miellyttävämpää, kiittelee Joldosheva.

"Myös vesi on puhdistunut. Se on tärkeää, koska samaa vettä juo karjamme", sanoo Joldosheva.

Yhteistyö purkaa jännitteitä

Oshin alueella on yhteinen raja Kiinan, Tadzikistanin ja Uzbekistanin kanssa. Kirgisien lisäksi Oshissa asuu tadzikkeja ja uzbekkeja. Neuvostoliiton romahtamisesta lähtien etniset ryhmät ovat kiistelleet maanomistuksesta ja asunnoista, etenkin uzbekkien ja kirgiisien välit ovat kireät. 

Kiistoista huolimatta Joldoshevan osuuskunnassa on jäseninä myös uzbekkeja ja kirgiisejä. Se on lieventänyt jännitteitä osuuskunnan alueella. Kun ryhmät kahakoivat pari vuotta sitten Oshissa ja polttivat ja ryöstivät taloja, osuuskunnan viljelijät saivat olla rauhassa. 

"Demokraattiset päätökset luovat tasa-arvoa sekä eri kansallisuuksien ja viljelijöiden että sukupuolten välille", sanoo osuukunnan johtaja Akybay Soroonbayev.

Rauhaa rakennetaan myös yhteisissä juhlissa. Kylänvanhimmat muistuttavat juhlissa ihmisiä konfliktien haittapuolista, kertoo Gulsun Joldosheva.

Osuuskunnan maita ympäröivät perinteisin keinoin viljellyt pellot, välissä on luomuviljelyn edellyttämä suoja-alue. Luomuviljelijöiden ja tavallisten viljelijöiden välillä ei Soroonbayevin mukaan ole kilpailua.

"Olemme naapureita ja ystäviä", sanoo Soroonbayev.

Vakautta ja puhtautta

Akybay Sooronbayevin suvussa puuvillanviljely on perinne. Hänen pelloillaan tehtiin vuonna 2004 tutkimus niiden soveltumisesta luomuviljelyyn. Kun tutkimukset näyttivät vihreää valoa luomulle, kypsyi myös päätös ryhtyä Reilun kaupan viljelijäksi.

"Tärkeä syy päätökseeni oli Reilun kaupan puuvillasta maksettava takuuhinta, joka ei riipu markkinoista", sanoo Sooronbayev.

Myös viljelymenetelmien puhtaus painoi vaakakupissa. Soroonbaeyv pitää tärkeänä, että hänen myymänsä puuvilla on puhdasta eikä viljeleminen saastuta ilmaa, maata ja vettä.

Kench-osuuskunta sai viime vuonna Reilun kaupan lisää 40 000 dollaria. Osa rahoista käytettiin luonnonkatastrofeista selviytymiseen ja sosiaalisen infrastruktuurin rakentamiseen. Lisällä ostettiin myös kuorma-auto viljelijöiden yhteiskäytöön ja hankittiin koulutusta.

Soornbaeyvin mukaan Kirgisian viljelijät sanovat olevansa kiinnostuneita puhtaammasta viljelystä. "Mutta perinteinen tapa on tuttu tie. Nykyisellään moni ei uskalla ryhtyä Reilun kaupan viljelijäksi, koska kysyntä on yhä epävarmaa", sanoo Soroonbayev.

Jos kysyntä kasvaisi, että Kirgisiassa riittäisi maata ja viljelijöitä kriteerit täyttävän luomupuuvillan tuotantoon, uskoo Soroonbayev.