Tämä kolumni on alun perin julkaistu kepa.fi:ssä.

Lokakuussa Suomen lipun alla purjehtinut purjelaiva Estelle seilasi otsikoihin, kun Israelin joukot pysäyttivät sen matkan kohti Gazaa. Muun muassa kyyhkysiä ja kirjavan joukon kansanedustajia kuljettaneen laivan matkan päättyminen pidätykseen sai hetken kuuluisuutta.

Gazalainen ystäväni kiteytti silloin Gazan kaistaleen tilanteen näin: "Gaza on maanpäällinen helvetti, erityisesti naisille ja lapsille." 363 neliökilometrin kokoisella alueella elää arviolta 1,6 miljoonaa ihmistä. Heidän joukossaan on tuhansia lapsia, joiden elämän arkea ovat kaaos, turvattomuus ja nälkä. YK:n arvioiden mukaan yli puolet Gazan väestöstä on alaikäisiä.

Kun Suomessa katseet kiinnittyivät purjelaivan miehistön kahteen suomalaisjäseneen, Gazassa vallitsevaa ihmisoikeustilannetta ei palstatilalla palkittu. Kuukausi tämän jälkeen Gaza on jälleen otsikoissa. Nyt puhutaan Israelin ja Gazan välisestä aseellisesta konfliktista ja sitä seuranneesta tulitauosta.

***

Poliittisen myrskyn silmässä vuosikausia elänyt Gaza oli alkusyksystä ihmisten huulilla myös Gazan tulevaisuutta vuonna 2020 käsittelevän YK-raportin ansiosta. Kyseisen raportin mukaan kahdeksan vuoden kuluttua Gazassa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä – äitejä, isiä, lapsia, nuoria, setiä ja tätejä. Raportin mukaan alue ei ole silloin enää elinkelpoinen.

Raportissa luetellut luvut kertovat paljon. Lähes puolet Gazan kaistaleen naisista ja melkein 60 prosenttia 20—24 vuotiaista nuorista on työttömiä. Yli puolen gazalaisista ruokaturva on jatkuvan uhan alla. Tuhansia koteja on tuhottu ja ihmisten elinkeinot eliminoitu viimeisten 5—10 vuoden aikana.

Juomakelpoista vettä alueelle arvellaan riittävän seuraavaksi neljäksi vuodeksi — tällä hetkellä jo 90 prosenttia maan vesijohtovedestä on juomakelvotonta. Alueen terveys- ja koulutuspalvelut ovat huolestuttavassa kunnossa: jotta väestön terveydestä ja koulutuksesta pystyttäisiin huolehtimaan, tarvittaisiin alueelle seuraavan kahdeksan vuoden kuluessa yli 1000 lääkäriä, 2000 terveydenhoitajaa ja lähes 200 koulua lisää.

***

Gazassa elämästä selvitään maanalaisten tunneleiden avulla. Niitä pitkin elämän perustarpeita kulkee päivittäin laittomasti lukuisille alueen asukkaille.

Nyt marraskuussa ystäväni kertoo minulle gazalaisäideistä, joiden päällimmäinen huolenaihe on se, selviätkö omat lapset hengissä kotiin koulu- ja työmatkoiltaan. Työssä käyvät gazalaisäidit huolehtivat perheistään oman henkensä uhalla. Kotona heillä ei välttämättä ole juoksevaa vettä. Toisinaan taloissa on sähköä.

Ihmisoikeusperustaisen ajattelun mukaan synnymme kaikki samanarvoisina asuinpaikasta, kansalaisuudesta, ihonväristä tai sukupuolesta riippumatta. Ensi vuonna 65 vuotta täyttävässä Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa julistetaan, että "kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä".

Kansainvälisellä yhteisöllä, siis meillä kaikilla, on nyt velvollisuus osoittaa, että ihmisoikeusjulistus on muutakin kuin retoriikkaa. Täytäntöönpanon merkitystä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, sillä kuten julistuksessakin todetaan: "ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa".

Kirjoittaja on kehitysyhteistyön asiantuntija. Hän on ollut töissä muun muassa Ecuadorin UNICEFissa.