Gaza-uutisointi panee toimittajan koetukselle
Miten toimittajan pitäisi kirjoittaa Israelista ja Gazasta?
Ylen A-Talk 22. marraskuuta, aiheena Israelin pommitukset Gazaan, keskustelijoina neljä eri osapuolia edustavaa nuorta miestä. Politika-lehden päätoimittaja Dennis Mitzner kertoo ei-niin-tahdikkaasti heti alkuun, että osa uutiskuvista tulee itse asiassa Syyriasta. Sitten aletaan vääntää Hamasin perustamiskirjan sisällöstä.
Jaksan vielä muutaman minuutin, sitten vaihdan kanavaa. Pitäisi tietysti katsoa, mutta tuskinpa yli 60 vuotta jatkunutta kriisiä ratkaistaan tässä ohjelmassa, ajattelen.
Toimittajana ainakin kuvittelen tietäväni Lähi-idän tilanteesta enemmän kuin tavallinen suomalainen. Veikkaisin silti, että tavallisen median kuluttajan on ollut vaikea saada mitään irti viime aikojen Gaza-uutisista. Niissä on kerrottu lähinnä se, mitä on tapahtunut juuri nyt – ei sitä, miksi näin tapahtui. Studiokeskustelujen seuraaminen taas vaatisi syvempää tietämystä.
Tiedon puutteen – ja sotauutisten turruttavuuden vuoksi – moni suomalainen uskoo, että kyseessä on tavallinen sota, jossa väännetään kättä kärpäsenkakan kokoisesta maa-alueesta. Se ei ole koko totuus.
Aamulehteen 24.11. kirjoittaneiden tutkijatohtori Laura Junka-Aikion ja pian Lähi-idän mediasodasta väittelevän Tapio Kujalan mukaan media ei ole onnistunut välttämään puolueellisuutta eikä raportoimaan kunnolla ihmisten hädästä viime viikkoina. Heidän mielestään jo sanalla 'sota' on poliittinen luonne. Perinteisesti sodassa taistelevat kaksi toisiinsa rinnastettavaa osapuolta, nyt vastakkain ovat Israel ja sen valtava armeija sekä saarrettu, lapsia täynnä oleva Gaza ja itse tehdyt raketit.
Niinpä. Toisilla on valtio, toisilla ei, se olisi hyvä muistaa kertoa. Silti kirjoittaminen kriisistä on toimittajalle äärimmäisen vaikeaa, sillä perinteinen puolueettomuuteen pyrkiminen ei tässä toimi. Taustojen kertomistakin voi pitää kannanottona.
Toisaalta: miksi kirjoittaa ihmisoikeusloukkauksista neutraalisti? Emmehän tee sitä Kongon tai Somalian sisällissodista kirjoittaessammekaan.
Yksi keino on keskittyä olennaiseen eli menetettyihin ihmishenkiin. Esimerkiksi Visualizing Palestine -sivusto on tehnyt ison työn ja listannut kummankin osapuolen kuolleet sitten vuoden 2000. Tulos: 6 792 palestiinalaista ja
1 102 israelilaista.
Kommentit
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia