Syyrian sisällissota heijastuu vahvasti Libanoniin monella eri tavalla. Yksi merkittävimmistä tavoista on Libanonin raja-alueen haraus, josta johtuen väkivaltaisuuksia ja kauttakulkua on lähes mahdotonta estää. Lisäksi kasvava syyrialaispakolaisvirta on muodostanut Libanonin hallituspuolueille merkittävän ongelman. Vaikka pakolaiskysymys on vain yksi ulottuvuus Libanonin ja Syyrian monimutkaista suhdetta, se on hyvin havainnollistava sellainen, sillä se vaikuttaa myös Libanonin sisäiseen vakauteen.

Libanonilla ja Syyrialla on läheisiä historiallisia ja yhteiskunnallisia kytköksiä. Voimakkaana naapurina Syyria on pyrkinyt vaikuttamaan vahvasti Libanonin poliittis-yhteiskunnalliseen tasapainoon omien etujen turvaamiseksi. Syyrian keskeistä roolia Libanonissa heijastaa se, että Syyrialla oli sotilaallinen läsnäolo Libanonissa miltei 30 vuotta kuten se, että suhtautuminen Syyrian ylivaltaan on keskeisimpiä erottavia tekijöitä Libanonin politiikassa.

Libanonin ja Syyrian epäselvästi merkitty ja vielä heikommin valvottu raja-alue on edesauttanut laajamittaisten salakuljetusverkostojen syntyä jo ennen Syyrian kansanousua, ja nyt verkostoja hyödynnetään Syyrian kapinallisten apuna ja pakolaisten kuljettajina Syyriasta Libanoniin. Pakolaisten määrä on kasvanut huimasti viimeisen puolentoista vuoden aikana. Lokakuussa 2012 YK arvioi Libanonissa olevan yli 130 000 syyrialaispakolaista, mutta todellinen lukumäärä voi olla jopa kaksinkertainen.

Se, miten kasvavaan pakolaismäärään tulisi suhtautua, on aiheuttanut ongelmia Libanonin poliittisille päättäjille. Libanonin hallitusta johtaa Maaliskuun 8. liittouma, jonka johtava jäsen on Syyrian läheinen liittolainen Hizbollah. Syyrian kansannousun syttymisestä lähtien Libanonin hallitus on ajanut niin kutsuttua dissosiaatiopolitiikkaa, jonka mukaan Libanon pyrkii pysymään erossa Syyriaan liittyvistä kysymyksistä – mukaan lukien pakolaiskysmyksestä.

* * *

Suuresta määrästä ja pitkäkestoisuudesta huolimatta Libanon ei ole tunnustanut Syyriasta paenneita pakolaisiksi, vaan luokittelee heidät "vieraiksi". Vastaavasti Libanon ei ole halunnut pystyttää pysyviä leirejä ja on rajoittanut kansainvälisten toimijoiden pyrkimyksiä auttaa syyrialaispakolaisia. Pysyvien leirien pystyttämistä vastaan puhuu ensinnäkin Syyrian hallinnon vihamielinen suhtautuminen, mutta todennäköisesti ennen kaikkea huoli sektaarisen tasapainon rikkoutumisesta. Palestiinalaispakolaisten tulva ajoi Libanonin sisällissotaan 1970-luvulla, mikä toimii painavana ennakkotapauksena eri libanonilaisryhmille.

Pyrkimykset eristää Libanon Syyrian konfliktista ovat nauttineet hiljaista kannatusta, mutta silti eri libanonilaiset ryhmät suhtautuvat hyvin eri tavoin Syyrian sisällissodan osapuoliin. Etenkin libanonilaisten sunnien keskuudessa on vahvaa sympatiaa Syyrian sunnivetoista kansanliikettä kohtaan. Sympatia ei kuitenkaan ole saanut poliittista ilmaisua perinteisiltä sunnipuolueilta, kuten oppositiossa olevalta Tulevaisuusliikkeeltä.

Puritaanista sunni-islamia kannattavat poliittiset salafistit ovat kunnostautuneet vahvoilla kannanotoilla Syyrian hallintoa vastaan ja järjestämällä avunantoa Syyrian pakolaisille. Tähän on liittynyt läheisesti myös rahallista ja aseellista tukea Syyrian kapinallisille ja osassa tapauksia myös sotilaiden lähettämistä.

Salafistien aktivoituminen Syyrian kansannousun kontekstissa hyötyy laajemmasta turhaantumisesta Libanonin sunniyhteisön keskuudessa, etenkin koetuista vääryyksistä Syyrian hallinnon liittolaisten käsissä. Näiden kahden tekijän kohtaaminen voimistaa Libanonin poliittista jännitettä.

* * *

Poliittisen tilanteen kärjistyminen näkyy vahvimmin Tripolin kaupungissa, joka on sekä merkittävä tuen lähde Syyrian kapinallisille että eräs salafistien vahvimmista kannatusalueista. Taistelut kaupungin alaviittiyhteisön ja sunnitaistelijoiden välillä ovat kiihtyneet viimeisen vuoden aikana ja vaatineet Libanonin armeijan toistuvaa väliintuloa. Erikoislaatuisen historiansa vuoksi Tripolin väkivaltaisuudet on mahdollista eristää, mutta epävakauden leviämistä muualle maata ei ole mahdollista vastaavasti estää.

Kysymys syyrialaisista pakolaisista on vain yksi ulottuvuus Libanonin monimutkaista suhdetta Syyrian konfliktiin, mutta kertoo jotain oleellista maiden tilanteesta. Vaikka pyrkimykset olla käsittelemättä Syyrian tuomia heijastevaikutuksia ovat houkuttelevia, ne eivät voi estää Syyrian tapahtumien tosiasiallisia seurauksia.

Mikko Patokallio on Lähi-itään erikoistunut kansainvälisen politiikan tutkija. Hän on kirjoittanut Libanonia ja Syyrian kansannousua käsittelevän työpaperin Maanpuolustuskorkeakoululle, joka ilmestyi lokakuussa.