Juttu on aikaisemmin julkaistu global.finland.fin Kehitys-Utveckling-lehdessä. Tilaa lehti täältä.

Ruoan hintakehityksestä on tullut arvaamatonta, ja epävarmuus on uusi normaalitila. Kehitysmaiden köyhille kuluttajille hintojen nousu aiheuttaa välittömän ruokakriisin.

Maailman ruokatilanne on ollut uutisotsikoissa viime kesästä lähtien. Tuolloin ruoan hinta ampaisi jyrkkään nousuun. YK:n elintarvikejärjestön FAOn viljaindeksi ponnahti 260:een. Näin korkealla indeksi ei ole ollut kertaakaan aiemmin 2000-luvulla – ei edes vuosien 2007–2008 ruokamellakoiden aikana eikä vuonna 2011, jolloin yleinen ruokaindeksi oli historiallisen korkealla.

Viime kesän hintahyppäyksen aiheutti varsinkin Yhdysvaltojen ja Itä-Euroopan raju kuivuus, joka romahdutti satonäkymät. Pahin paniikki markkinoilla kuitenkin vältettiin, sillä tämänkertainen hintojen nousu koski lähinnä viljoja ja sokeria. Yleinen ruokaindeksi pysyi jotakuinkin alkuvuoden tasolla.

"Ruoasta on tullut sijoitustoimintaa, markkinahypetystä. Hintoihin vaikuttaa jo satoennuste, vaikka korjuuaika olisi vasta kuukausien päästä. Kehitysmaiden köyhille kuluttajille hintojen nousu aiheuttaa välittömän ruokakriisin", kansainvälisen ruokaturvan asiantuntija Kaisa Karttunen sanoo.

Karttunen on toiminut ulkoministeriön maatalouskehityksen neuvonantajana ja konsulttitehtävissä FAOssa. Nykyään hän on itsenäinen konsultti.

Ruoan hinnalla keinottelu on kuitenkin vain yksi, joskin kasvava, ruoan hintakehitystä ohjaava tekijä. Väestönkasvun ja vaurastumisen aiheuttama kysynnän kasvu, uuden viljelymaan puute ja ilmastonmuutos pitävät hintapiikkien väliset pohjalukematkin ennätyskorkealla.

Varmuusvarastot tyhjinä

FAOn lokakuussa julkaiseman State of Food Insecurity 2012 -raportin mukaan 870 miljoonaa ihmistä ei saa ruoasta tarvitsemaansa energiamäärää. Heistä 852 miljoonaa elää kehitysmaissa.

Ruoan kysyntä maailmassa on ylittänyt tuotannon jo monena vuonna. YK varoitti aiemmin syksyllä, että maailman viljalaareissa on vain rippeet jäljellä ja seuraava kuivuus voi laukaista uuden hintakriisin jo lähikuukausien aikana. Viimeksi näin huono varastotilanne on ollut vuonna 1974.

"Varastointi on kallista, ja viljan kysyntä on ollut niin kovaa, että puskureita ei ole voitu kasvattaa. Tämä on globaali suuntaus", Karttunen sanoo.

YK:n mukaan valtioiden ruokavarastojen riittävyys on romahtanut keskimäärin 74 päivään. Kymmenen vuotta sitten puskuria oli 107 päiväksi.

Biopolttoainebuumi nostaa hintoja

Maatalouden kasteluvesi vie noin 70 prosenttia maailman makean veden kulutuksesta, ja lihansyönnin yleistyessä vettä kuluu yhä enemmän. Yhden naudanlihakilon tuottaminen vie 15 000 litraa vettä, vehnäkilon 1 500 litraa.

"Pidän vesikysymystä keskeisimpänä ruoantuotannon tulevaisuuden kannalta, erityisesti yhdistettynä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin", Karttunen sanoo.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhtenä keinona on pidetty fossiilisten polttoaineiden korvaamista osin biopolttoaineilla. Yhdysvaltaisen Global Development and Environment -instituutin julkaisemasta Fueling the Food Crisis -raportista selviää, että biopolttoaineet ovat osasyy hintojen kohoamiseen.

Raportin laskelmien mukaan Yhdysvaltojen rajusti lisääntynyt bioetanolin tuotanto on nostanut maissin hintaa 21 prosentilla 2000-luvun puolenvälin jälkeen. Bioetanolin tuotantoon käytetään nykyään 40 prosenttia maassa viljellystä maissista.

Hinnannousu näkyy eniten maissia tuovien valtioiden kassoissa. Raportissa lasketaan, että Meksiko maksoi maissistaan vähintään 1,1 miljardia ja Egypti 727 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria enemmän kuin ne olisivat maksaneet ilman bioetanolintuotannon aiheuttamaa hinnannousua.

Karttusen mukaan yhden biopolttoainelitraan tarvittavan raaka-aineen kasvattaminen pellolla vie noin 2 500 litraa vettä. Se on lähellä vesimäärää, joka tarvitaan yhden ihmisen päivittäisen ruoan tuottamiseen.

Nykyisistä pelloista suuremmat sadot

Vuonna 2050 maailmassa arvioidaan elävän yhdeksän miljardia ihmistä, noin kaksi miljardia enemmän kuin nyt. Karttusen mukaan maataloustuotantoa pitää pysyä kasvattamaan 70 prosenttia, jotta ruokaa riittäisi kaikille ja jotta kasvava rehun ja biopolttoaineen tarve tulisi tyydytettyä.

Tuotannon kasvun pitäisi tulla 90-prosenttisesti nykyisiltä viljelymailta, joiden tuottavuutta olisi parannettu. Kymmenen prosenttia voisi tulla uusilta viljelyaloilta.

"Tällä hetkellä viljelymaata kuitenkin laajennetaan kestämättömällä tavalla. Ajatellaan vaikka Brasilian sademetsien raivausta soijan viljelyn ja karjan laidunnuksen tarpeisiin."

Jotta tuottavuus kasvaisi, viljelijöillä pitäisi saada rahoitusta, neuvoja ja sopivaa teknologiaa sekä päästä markkinoille, Karttunen sanoo. Tarvitaan myös muuttuviin olosuhteisiin sopeutuvia kasvilajikkeita ja niiden jalostusta. Geenimuunteluakaan ei kannata sulkea pois.

FAOn ja muiden YK-järjestöjen tuoreen selvityksen mukaan tuotantoa lisäisi myös se, että naisviljelijöillä olisi samat mahdollisuudet kuin miehillä.

"Monissa maissa esimerkiksi lainsäädäntö estää naisten maanomistuksen. Jos omistaa maan, siitä pitää myös parempaa huolta ja siihen investoi. Omistamaansa maata voi myös käyttää luoton vakuutena."

Ruokaa riittäisi kaikille

Lokakuuhun mennessä ruoan hinnannousu oli kesän lukemista jo tasaantunut, mutta seuraava hintakriisi vaanii nurkan takana. Ruoan hinnan ennakoimaton ja nopea sahaaminen on tullut jäädäkseen. Epävarmuus on uusi normaalitila.

Vielä nykyään aliravitsemus johtuu useimmin köyhyydestä, mutta tulevaisuudessa syynä ovat luonnonvarojen riittämättömyys ja ilmastonmuutos.

"Tasan jaettuna ruokaa riittäisi tällä hetkellä kaikille, mutta köyhyyden ja eriarvoisuuden takia ruoka ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Köyhyys onkin tänä päivänä ruokaturvattomuuden ehkä tärkein syy", Kaisa Karttunen sanoo.