Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 23.1.2013.

Hämärän hotellihuoneen pöydällä on Raamattu ja pieni valkoinen kynttilä. Tunnelmaa voisi pitää hartaana, ellei tietäisi sähkökatkosten olevan päivittäinen riesa Kampalassa, Ugandan pääkaupungissa.

Etelä-Afrikan Johannesburgista kotoisin oleva anglikaanipappi JP Mokgethi-Heath, 48, on työmatkalla. Hän edustaa Inerela-järjestöä, joka on hiv-kysymysten parissa työskentelevien uskonnollisten johtajien kansainvälinen verkosto.

"Afrikan maiden uskonnollisissa yhteisöissä keskustelu on vaikeaa. Vedin työpajaa kirkossa, jonka pappi keskeytti joka kerta, kun aloimme puhua seksistä. Hän sanoi 'ei minun kirkossani'. Hänen kirkkoonsa kuuluu 15-vuotiaita äitejä, mutta seksistä ei saanut puhua. Teini-ikäiset pojat tulivat tauolla kysymään, olisiko minulla kondomeja mukanani. Kysyin lupaa jakaa niitä, ja vastaus oli sama 'ei minun kirkossani'. Sanoin nuorille, että katsokaa autoni takapenkille, laatikko on siellä", kertoo JP, ristimänimeltään Johannes Petrus.

Inerelan ilosanoman ydin on siinä, että ihmisen seksuaalisuus ei ole jotain hävettävää vaan Jumalan lahja, josta on syytä nauttia turvallisesti.

Avoimesti homoseksuaali JP ja hänen Etelä-Afrikan perustuslain mukaisesti vihitty aviopuolisonsa Paul ovat molemmat hiv-positiivisia. Omakohtainen kokemus on ollut arvokas väline taistelussa syrjintää vastaan.

"Ei ole väliä, syrjitäänkö ihmistä rodun, kielen, sukupuolen vai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Se luo negatiivista minäkuvaa, joka taas lisää välinpitämättömyyttä omasta ja partnerin terveydestä. Kuvitellaan, että sanon tytölle: Olet arvoton ja paikkasi on keittiössä, eikä sinulla ole oikeutta hankkia koulutusta, koska se on poikia varten. Sitten tyttö tapaa pojan, joka sanoo, että olet ihana, rakastellaan. Sillä hetkellä unohtuu kaikki".

Ugandan väestöstä noin seitsemän prosenttia on hiv-positiivisia. Luvuissa eivät näy miesten väliset seksitartunnat, koska niitä ei ole virallisesti olemassa. Homoseksuaalisuus on Ugandassa rikos, josta voidaan tuomita vankeuteen.

"Kriminalisointi pakottaa homomiehen heteroavioliittoon, jonka ulkopuolella hän harrastaa irtosuhteita miesten kanssa. Tämä lisää sekä vaimon että miespartnereiden tartuntariskiä".

Ugandassa homouteen yhdistetään usein mielikuva seksuaalisesta väkivallasta. JP yrittää ymmärtää tätä Afrikan väkivaltaisen historian kautta.

"Menneinä aikoina oli yleistä, että sodan voittaneen kuningaskunnan armeija alisti hävinneen osapuolen miehet raiskaamalla heidät. Nyt Kongosta tulee pakolaisina miehiä, joita on raiskattu vankeudessa päivittäin, useiden vuosien ajan".

Ugandan homojen tilanteen tuntee myös maassa asuva helluntailaisen Fidan lähetystyöntekijä Hannu Happonen.

"Se vaino on ihan hirveää. Moni tuntemani homo on joutunut pakenemaan maasta. On sydäntäsärkevää kuulla heidän tarinoitaan, ja aika harvalla heistä on oikeasti mahdollisuutta paeta", Hannu sanoo.

Kehitysyhteistyön rahoittajille Afrikan seksuaalivähemmistöjen asema on ongelma. Ison-Britannian pääministeri David Cameron on suoraan uhannut rahoituksen vähentämisellä, mikäli avunsaajat eivät sitoudu seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen.

"Länsimaisen kehitysyhteistyön piirissä esiintyy kovan linjan kolonialistisia asenteita. Vanhat valloittajat vetoavat siihen, että meillä on vastaus teidän ongelmiinne. Jos ette tottele meitä, teidän käy huonosti. Ennen uhattiin väkivallalla, nyt uhataan kehitysavun lopettamisella", JP pohtii.

Kehitystä ei hänen mukaansa saavuteta uhkailulla, vaan rakentavalla keskustelulla ja ihmisten voimauttamisella. Mutta miten on Raamatun ristiriitaisten homokantojen laita?

"Raamatun ongelmana on, että siitä voi löytää perusteet mille tahansa. Raamatusta löytää sen, mitä sieltä haluaa lukea".

Yhden esimerkin tarjoaa kertomus Sodoman hävityksestä.

"Kaupunkilaiset käskivät Lootia lähettämään vieraanaan olevat miehet ulos, jotta heidät voitaisiin maata. Loot tarjosi heidän tilalleen kahta tytärtään. Paettuaan Sodomasta tyttäret juottivat isänsä humalaan ja harrastivat seksiä hänen kanssaan. Tarinassa kerrotaan miesten raiskauksesta, naisen alentamisesta kauppatavaraksi ja insestistä, mutta niistä kukaan ei sano sanaakaan, koska kysymys on homoudesta", JP nauraa.

Anglikaanipapin oman Raamatun ydin löytyy sieltä, missä Jeesus käskee ihmisiä rakastamaan toisiaan, kuten hän on rakastanut meitä. Ja että Jumala antoi ainoan poikansa, jotta kaikki jotka häneen uskovat, pelastuisivat.

"Kristikunnalta vei yli 1 800 vuotta oppia, ettei Raamattu oikeuta ihmistä alistamaan toista ihmistä orjakseen. Suhteessa seksuaaliseen suuntautumiseen emme ole vielä päässeet samalle tasolle".