Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Kirkon ulkomaanavun Tekoja -lehdessä 1/2013. Tilaa lehti täältä.

Mitä jos Suomen hallitus ilmoittaisi eräänä päivänä lakkauttavansa peruskoulujärjestelmän? Vanhemmat, jotka vaatisivat selvitystä päätöksestä, pidätettäisiin. He eivät tietäisi, kenen puoleen kääntyä neuvojen saamiseksi.

Oppivelvollisuus on meille suomalaisille tuttu käsite. Velvollisuuden pohja on kuitenkin jokaisen lapsen oikeus koulutukseen. Ja on Suomen valtion vastuulla taata, että kouluja on olemassa ja opetus on laadukasta.

Tämä ja moni muu oikeus eivät ole itsestäänselvyyksiä monessa kehitysmaassa. Kansalaiset eivät tiedä, että heillä on oikeus puhtaaseen veteen, koulutukseen, toimeentuloon tai vaikkapa äänestämiseen. Yhteiskunnan rakenteet ovat myös usein niin heikot, että ne eivät mahdollista oikeuksien toteuttamista. Näihin haasteisiin oikeusperustainen kehitysyhteistyö vastaa.

Kehitysjuna jyskyttää

Kansainvälinen avustustyö on muuttanut muotoaan ratkaisevasti vuosikymmenten varrella.

Avustustyön juuret ovat hyväntekeväisyydessä, jonka mukaan hädässä olevien auttaminen on moraalinen velvollisuus. Kehitysyhteistyö keskittyi alkumetreillään tarpeiden kartoittamiseen ja niihin vastaamiseen. Lähtökohta oli, että ihmisillä on perustarpeita, jotka tulee täyttää.

Hyväntekeväisyyteen perustuva kehitysyhteistyö ei kuitenkaan tarjonnut keinoja puuttua kehitysmaiden epädemokraattiseen hallintoon tai köyhyyttä luoviin rakenteisiin. Se ei vaatinut viranomaisia kantamaan vastuutaan ja tarjoamaan opetusta, rakentamaan vesihuoltoverkostoa tai selvittämään, mitä kansalaiset tarvitsevat.

Kehitysmaiden ihmisiä kohdeltiin passiivisina avun kohteina. Kehitys jyskyttää heidän keskuuteensa kuin juna, jota länsimaiset avustustyöntekijät ajavat.

Painetta poliitikoille

Viime vuosien aikana ihmisoikeudet ovat nousseet kehitysyhteistyössä etu-alalle. On alettu puhua oikeusperustaisesta lähestymistavasta. Oikeusperustaisessa kehitysyhteistyössä vahvistetaan kehitysmaiden ihmisten tietämystä heidän oikeuksistaan ja tuetaan heidän työtään näiden oikeuksien puolustamiseksi ja vaatimiseksi. Tämä on myös Kirkon Ulkomaanavun tapa toimia.

Köyhyys nähdään ihmisoikeuskysymyksenä, ei materiaalien tai voimavarojen puutteena. Ennen kaikkea kehitysmaiden ihmiset eivät ole uhreja tai avun kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, jotka osallistuvat koko kehitysprosessiin.

"Oikeusperustaisella lähestymistavalla edistetään myönteistä kehitystä sekä luodaan yhteyksiä kansalaisten ja vastuullisten viranomaisten ja päättäjien välille", summaa Kirkon Ulkomaanavun ihmisoikeuksien, osallisuuden ja gender-kysymysten asiantuntija Eva-Marita Rinne-Koistinen.

Köyhyyden vähentäminen ja ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttävät poliittista vaikuttamistyötä. Kehitysmaiden valtioita muistutetaan niiden vastuusta huolehtia kansainvälisissä sitovissa ihmisoikeussopimuksissa määriteltyjen oikeuksien toteutumisesta.

Päämääränä on vastuullinen valtio ja oikeuksistaan tietoinen aktiivinen kansalaisyhteiskunta.

Oikeutta maanviljelijöille

Esimerkiksi Kambodžassa maaoikeudet ovat suuri poliittinen kysymys. Aiemmin viljelysmaat olivat usein yhteisön omistuksessa, eikä kenelläkään välttämättä ole osoittaa paperein omistusoikeutta maahan.

Nyt valtio on ottanut viljelysmaata haltuunsa ja myy maita eteenpäin kambodžalaisille ja kansainvälisille yrityksille. Paikalliset viljelijät ovat menettäneet elinkeinonsa. Kirkon Ulkomaanapu on puolustanut paikallisten kumppaniensa kanssa viljelijöiden oikeuksia.

"Työmme on koostunut ennen kaikkea yhteisöjen voimaannuttamisesta ja oikeuksista kertomisesta. Koulutamme ja tuemme paikallisia kumppaneita poliittisessa vaikuttamistyössä. Esimerkiksi kumppanijärjestömme Life With Dignity on nykyään mukana maan pääministerin työryhmässä, jossa viljelysmaita koskevia sääntöjä mietitään järkevämmiksi", Rinne-Koistinen huomauttaa.

Oikeuksien puolustamiseen liittyy myös riskejä.

"Mielenosoittajia vangitaan ja tilanteeseen liittyy paljon ihmisoikeusrikkomuksia. Erityisesti naiset ovat maaoikeustaistelussa heikoilla", Rinne-Koistinen muistuttaa.

Koulutus ja oikeuksista kertominen alkavat kuitenkin tuottaa hedelmää.

"Vierailimme joulukuussa kambodžalaisessa Ou-Angkumin kylässä, jossa paikallinen ihmisoikeusaktivisti oli vangittu hänen vaadittuaan maita takaisin. Vankilan ulkopuolella kyläläisistä koostuva tukijoukko kasvoi päivä päivältä saavuttaen lopulta satahenkeä. Yhteisön painostus varmasti vaikutti siihen, että mies vapautettiin viikon sisällä", Rinne-Koistinen kertoo.