Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Rauhan Puolesta -lehdessä 1/2013. Lue lisää täältä.

Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb vieraili Suomen kauppavaltuuston mukana vienninedistämismatkalla Kazakstanissa viime vuoden lokakuussa. Tavoitteena oli markkinoida suomalaista osaamista. Stubb ylisti Kazakstanin myönteistä talouskehitystä sekä kasvavien markkinoiden potentiaalia. Valtuustoja vierailee myös Suomessa, vaikkakin hieman toisenlaisella asialla.

Oppositiolehti Vzgljadin päätoimittaja Igor Vinjavski sekä oppositiopuolue Algan johtajan Vladimir Kozlovin puoliso Alija Turusbekova kävivät joulukuussa Suomessa kertomassa Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta. Vinjavskia uhattiin vuoden 2012 alussa yhteiskunnallisen vihan lietsomisesta vankeudella, mutta hänet vapautettiin Euroopan parlamentin painostuksesta. Oppositiojohtaja Vladimir Kozloville on samoin perustein langetettu seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistus.

Kazakstanin valtiolla menee hyvin. Kauppa Euroopan unionin alueelle on voimakkaassa kasvussa maan suurten luonnonvarojen vuoksi. Kazakstan onkin vähitellen liittymässä maailman suurimpien öljyntuottajamaiden joukkoon, ja sillä on myös suuret maakaasuvarannot. Kazakstanin taloudellinen kehitys ei kuitenkaan kaikilta osin näy maan sisäpolitiikassa tai varsinkaan kansalaisoikeuksissa. Viime vuosien aikana kansalaisyhteiskunnan vaino Kazakstanissa on jopa lisääntynyt.

Vzgljadin päätoimittajan Igor Vinjavskin mukaan sananvapaustilanne Kazakstanissa alkaa muistuttaa naapurimaiden Turkmenistanin ja Uzbekistanin tilannetta. Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on luokitellut Turkmenistanin ja Uzbekistanin maailman vähiten vapaiden maiden joukkoon muun muassa Pohjois-Korean ja Sudanin kanssa. Toimittajat ilman rajoja -järjestön tammikuussa 2013 julkaisemassa lehdistönvapausindeksissä Kazakstan sijoittui sijalle 160, kun valtioita vertailussa oli kaikkiaan 179.

Media tulilinjalla

Myös vapaan lehdistön asema on Kazakstanissa vaakalaudalla, ja toimittajiin kohdistuu aiempaa enemmän vainoa. Esimerkiksi huhtikuussa 2012 venäjänkielisen lehden Uralskaja Nedeljan päätoimittajaa Lukpan Ahmedjarovia ammuttiin ja puukotettiin hänen kotinsa ulkopuolella Oralin (venäjäksi Uralsk) kaupungissa maan luoteisosassa. Syyllisistä ei ole tietoa, eikä näytä siltä, että heitä etsittäisiinkään. "On todellinen ihme, ettei Ahmedjarov menehtynyt, sillä hän sai useita puukoniskuja", Vinjavski kertoo. Pian pahoinpitelyn jälkeen Uralskaja Nedelja tuomittiin maksamaan 33 000 dollarin sakko lehden julkaistua artikkelin Oralin alueen sisäministeriön virkamiesten keskinäisistä sukulaisuussuhteista.

Joskus toimittajat selviävät helpommalla, mutta viesti on selvä. Vinjavski kertoo tapauksesta, jossa riippumattoman median toimittajien autoa seurattiin ja heitä kohti ammuttiin laukauksia toisesta autosta. Tapahtumalla oli runsaasti silminnäkijöitä, mutta poliisi ei tehnyt mitään pysäyttääkseen ampujien autoa, vaikka sen rekisterinumero oli tiedossa. Vinjavskin mukaan ampujen motiivina on ollut pelottelu. Viranomaiset myöntävät tapahtumien kulun, mutta silti syyksi todetaan yleinen huliganismi: virallisesti yhteyttä lehdistöön tai toimittajiin ei tapauksella ole. Yleisesti media nähdään Vinjavskin mukaan kuitenkin valtion vihollisena, minkä vuoksi toimittajille voidaan tehdä mitä tahansa. Vastaavaa vainoa kohdistuu muun muassa kansalaisjärjestöihin.

Protestin väkivaltainen loppu

Lounais-Kazakstanissa sijaitsevassa noin 50 000 asukkaan Žanaozenin kaupungissa öljykenttien työntekijät aloittivat toukokuussa 2011 lakon, joka perustui kiistaan maksamattomista lisistä. Lakko julistettiin oikeudessa laittomaksi, ja valtiollinen öljy-yhtiö irtisanoi lähes tuhat työntekijää. Osa irtisanotuista aloitti ympärivuorokautisen protestin Žanaozenin keskusaukiolla.

Tapahtumat kulminoituivat joulukuun 16. päivänä 2011 mielenosoittajien ja poliisin otettua yhteen keskusaukiolla. Kyseinen päivä oli myös Kazakstanin 20. itsenäisyyspäivä. Aseistamattomat mielenosoittajat kertoivat poliisin avanneen tulen heitä kohti. Virallisten tietojen mukaan mellakoissa sai surmansa yksitoista ihmistä, joista kaksi oli poliiseja. Oppositiolähteiden mukaan kuolleita oli kymmeniä.

Syyttäjän mukaan tapahtumat saivat alkunsa tuntemattomien huligaanien hyökättyä Kazakstanin 20-vuotista itsenäisyyttä juhlineiden kimppuun. Silminnäkijän kuvaamalla, Youtube-palveluun ladatulla videolla poliisien toiminta käy kuitenkin selvästi ilmi, ja tästä uutisoineet riippumattomat mediatalot kuten K-Plus, Vzgljad ja Golos Respubliki vaiennettiin nopeasti. Välikohtauksen yhteydessä liikenneyhteydet Žanaozeniin katkaistiin, kaupungin lentokenttä suljettiin saapuvilta lennoilta ja matkapuhelinverkon sekä internet-yhteyksien toiminta keskeytettiin lyhyeksi ajaksi.

Vinjavskin mukaan silminnäkijävideolla oli suuri vaikutus kazakstanilaisiin, ja yleinen mielipide alkoi suuntautua entistä voimakkaammin maan hallintoa vastaan. Presidentti Nursultan Nazarbajevin suosio kääntyi laskuun, ja useat häntä kannattaneetkin muuttivat suhtautumistaan. Tämä puolestaan lisäsi oppositioon ja toisinajattelijoihin kohdistuvaa vainoa.

Aiheettomia pidätyksiä, kyseenalaisia tuomioita

Tammikuussa 2012 Igor Vinjavski pidätettiin yhteiskunnallisen vihan lietsomisesta ja hänelle vaadittiin seitsemän vuoden vankeusrangaistusta. Euroopan parlamentti kuitenkin otti asian esille ja vaati parannuksia Kazakstanin ihmisoikeustilanteeseen kauppaneuvottelujen keskeyttämisen uhalla, minkä seurauksena Vinjavski vapautettiin. Vinjavskin mukaan europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari vaikutti merkittävästi hänen vapauttamiseensa, sillä Jaakonsaari on vastannut EU:n ja Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyöneuvottelujen käsittelystä EU-parlamentissa.

Paluuta kotimaahansa Vinjavski ei kuitenkaan harkitse: "Minun ei ole mahdollista elää Kazakstanissa. Lehteni on kielletty ja valtakoneisto pyörittää minua vastaan suunnattua propagandaa. Minulle kerrottiin, etten saisi kertoa pahoja asioita Kazakstanista. Nyt olen vallanpitäjien silmissä pettänyt lupaukseni. Minua ei ole vain leimattu petturiksi – minusta kerrotaan stalinistisin termein. Tilanne on menossa yhä huonompaan suuntaan." Vinjavski povaa Kazakstanin vapaan median kuihtuvan pian kokonaan.

Kazakstanissa ei ole virallisesti poliittisia vankeja. Silti maan oppositiopuolueen Algan johtaja Vladimir Kozlov on vastikään tuomittu vankeuteen. Syytteet olivat virallisesti samat kuin Vinjavskilla, yhteiskunnallisen vihan lietsominen. Kozlovin vaimon Alija Turusbekovan mukaan hänen miehensä kuitenkin pidätettiin siksi, että Alga on ainoa viranomaisten toiminnan Žanaozenissa kyseenalaistanut ryhmittymä. Turusbekova kuvailee miehensä vankilaolosuhteita järkyttäviksi: "Vaikka Vladimirilla oli terveysongelmia, hänet sijoitettiin tutkintavankeusaikanaan pieneen huonokuntoiseen selliin, jossa ei ollut minkäänlaista ilmastointia."

Viimeisimmän tiedon mukaan mukaan Kozlovia pidetään eristyssellissä. "Siellä on pieni reikä ikkunan asemesta, minkä vuoksi sellissä on hyvin kylmä. Vessaa ei ole, vain pieni purkki tarpeiden tekemistä varten. Tyynyjä tai peittoja ei ole. Vartija antaa Vladimirille lyhyeksi ajaksi yöllä pienen patjan, jossa on kuivunutta virtsaa. Ainoa tapa saada hänestä tietoa ovat aikaisemmin vapautetut vangit, jotka ovat vieneet viestejä Vladimirin sukulaisille. Häntä pidetään täysin eristyksissä."

Ohikulkijoitakin pidätettiin

Vinjavski vahvistaa Turusbekovan kertomusta Kazakstanin karuista vankilaoloista: "Kidutus ja väkivalta on tavallista. Esimerkiksi Žanaozenin välikohtauksen aikana kaupungin kaduilla oli ulkonaliikkumiskielto. Poliisi pidätti satunnaisia ohikulkijoita etsiessään syyllisiä. Kaikkia pidätettyjä kidutettiin julmasti. Esimerkiksi lakkoon osallistunut, viideksi vuodeksi vankileirille tuomittu Roza Tuletajeva kertoi, että hänet ripustettiin hiuksista kattoon, pahoinpideltiin ja raiskattiin useaan otteeseen. Eräs pidätetty ohikulkija puolestaan menehtyi kolme päivää vapauttamisensa jälkeen", Vinjavski toteaa lakonisesti. Hän muistuttaa lisäksi, etteivät pidätetyt ohikulkijat olleet edes syytettyinä rikoksista. "Jo tuomituille voidaan käytännössä tehdä mitä tahansa. Omat olosuhteeni olivat erilaiset siksi, että olen tunnettu sekä Kazakstanissa että ulkomailla."

Vinjavski lisää, että Kozlovin ja hänen itsensä pidätykset olivat Kazakstanissa käännekohta. Niiden jälkeen viranomaisten vaino toimittajia kohtaan on lisääntynyt. Karua kieltä tilanteesta kertoo myös se, että ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut lakimies Vadim Kuramšin tuomittiin joulukuussa 2012 kahdentoista vuoden vankeusrangaistukseen kirjoituksistaan Kazakstanin vankilaolosuhteista.

Suuret tuloerot ja olematon kansalaisyhteiskunta

Kazakstan kuuluu Maailmanpankin luokittelussa tulotasoltaan ylemmän keskiluokan maihin. Se on bruttokansantuotteella henkeä kohden mitattuna vauraampi kuin köyhimmät EU-maat. Silti maan sisäiset tuloerot ovat hyvin suuret. Kazakstanin rikkaimmat ihmiset ovat presidentti Nursultan Nazarbajev ja hänen perheenjäsenensä. Monet Forbesin listaamista miljonääreistä asuvat Kazakstanissa, ja useimmilla heistä on myös yhteyksiä presidenttiin. Samaan aikaan maaseudulla on yhä kyliä, joissa ei ole sähköä tai puhdasta vettä.

Kansalaisyhteiskunta Kazakstanissa kehittyi 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti, mutta suunta kääntyi 2000-luvun alussa. Hallitus ei ollut valmistautunut kansalaisyhteiskunnan syntyyn, joten järjestöt nähtiin välittömänä uhkana valtaeliitille. Tällä hetkellä Kazakstanissa on valtavat määrät Nazarbajevin hallinnon perustamia kansalaisjärjestöjä (government-based non-governmental organization, gongo), jotka on luotu kulisseiksi demokraattisesta Kazakstanista. "Todellisuudessa niiden toiminta on mitätöntä", Vinjavski selvittää.

Nazarbajevin hallinnon rahankäyttö ei ole tavallisten kansalaisten tiedossa, eikä presidentillä ole realistista kuvaa kansansa elinolosuhteista. Vaikka Kazakstanin talous on kasvanut nopeasti, maan infrastruktuuri on yhä suurelta osin neuvostoaikaista. "Žanaozenissakin, joka on merkittävä öljykaupunki, rakennukset ovat huonossa kunnossa ja ihmiset elävät kurjasti", Vinjavski täydentää.

EU:n painostus merkittävä vaikutin

Euroopan unioni on tiukentanut linjaansa Kazakstania kohtaan. Marraskuun 22. päivänä 2012 Euroopan parlamentti hyväksyi selvällä enemmistöllä Liisa Jaakonsaaren raportin, jonka pohjalta Kazakstanin kanssa tällä hetkellä käytäviä kumppanuus- ja yhteistyöneuvotteluja käydään. Raportissa vaaditaan poliittisten vankien vapauttamista ja opposition toimintaedellytysten turvaamista. Presidentin ja syyttäjän toimet edellä mainittujen oikeuksien rajoittamiseksi tuomittiin.

Vinjavski kertoo, että Euroopan unionin yhteistyöneuvottelut ovat käytännössä ainut tapa yrittää vaikuttaa kansalaisoikeuksiin Kazakstanissa. Hänen mukaansa Kazakstan saattaa vuonna 2050 kuulua bruttokansantuotteella henkeä kohden mitattuna jopa maailman rikkaimpiin maihin, minkä vuoksi sen asemaa maailmankaupassa ei voi tulevaisuudessa aliarvioida.

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa on tällä hetkellä varsin vähäistä, sillä sekä vienti että tuonti ovat molemmissa maissa keskimäärin 0,5 prosenttia kokonaiskaupasta. Kauppa vaikuttaisi kuitenkin olevan kasvussa. Tällä hetkellä yli 30 suomalaisyrityksellä on toimintaa Kazakstanissa, ja useat yritykset suunnittelevat toimintansa laajentamista Kazakstaniin. Merkittävä osa suomalaisyrityksistä toimii öljy- tai rakennusteollisuuden alalla, ja Kazakstanin tuonti Suomeen koostuu lähes yksinomaan öljy- ja maakaasutuotteista.

Vinjavskin mukaan Kazakstanin tilanteesta ei ole keskusteltu julkisuudessa riittävästi. "Olisi mukava tietää, millaisten hallitusten kanssa suomalaiset veronmaksajat ja yritykset haluavat tehdä yhteistyötä. Vakaa poliittinen ympäristö on myös Suomen ja EU:n etu, kun pohditaan Kazakstanin tulevaisuutta kauppakumppanina."