Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Kulttuurivihkoissa 1/13. Tilaa lehti täältä.

Härän suusta valuu punaista vaahtoa. Raskaasti huohottavan ison mustan eläimen silmät pyörivät vauhkosti, luultavasti siksi, että niihin on hierottu vaseliinia. Härälle on myös todennäköisesti annettu sähköiskuja ennen sen laskemista areenalle. Toimenpiteillä varmistetaan se, että härkä, näiden karkeloiden pääesiintyjä, täyttää sille kirjoitetun roolin. Härkätaistelussa härkä on vauhko, raaka ja vaarallinen.

Yhden härän osalta taistelu kestää noin 20 minuuttia. Härkä päästetään areenalle, jonka jälkeen matadorin avustajat härnäävät sitä viitoillaan. Sen niskaan työnnetään metallipiikkejä. Matadori tekee näyttäviä väistöjä punaisen viitan kanssa. Härkä on jo heikossa kunnossa, kun matadori lopulta ottaa miekan ja pistää lopullisen kuoliniskun.

Ecuadorin pääkaupungin Quiton härkätaisteluareenalla hiekka pölyää härän sorkkien alla. Vuosisatojen saatossa muotoutunut kaava on täällä noudattanut samaa perinnettä taistelusta toiseen, kunnes vuonna 2011 järjestetty kansanäänestys muutti käsikirjoitusta. Maan eläinoikeusaktivistit kamppailivat hartaasti härkätaisteluiden kieltämiseksi, ja lopulta toukokuussa 2011 järjestettyyn lainsäädännön uusimista koskevaan kansanäänestykseen saatiin mukaan taisteluiden kieltämistä koskeva kohta. Suurimmassa osassa Ecuadorin provinsseja enemmistö kannatti kieltoa.

Liike-elämän painostuksesta härkätaistelukielto kuitenkin muotoutui lopulta kielloksi järjestää näytöksiä, joissa eläimen tappaminen on itsetarkoitus. Kun porsaanreikä oli luotu, ketään ei enää yllättänyt, että sitä käytettiin. Härkätaistelun järjestäjän mukaan härän kuolema ei ole näytöksen päätarkoitus, ja taistelut jatkuivat. Matadori ei enää pistänyt miekallaan kuoliniskua loppuun asti uuvutetun härän ruhoon hurraavan yleisön edessä, vaan tärisevä eläin talutettiin lopetettavaksi areenan takaosaan.

"Tekopyhyyden huippu", kommentoi 32-vuotias eläinoikeusaktivisti Monica Ponce lakimuutosta. "Kansa äänesti härkätaisteluiden lopettamisen puolesta, mutta sen seurauksena syntyikin laki, jossa härän kärsimystä vain pitkitetään entisestään." Pääkaupungin Quiton aurinko on keskipäivällä polttavan kuuma, mutta Monicalla on huivi mukanaan. "Kyynelkaasun varalta", hän tähdentää. "Näillä mielenosoituksilla on taipumus muuttua väkivaltaisiksi." Marssi päättyy härkätaisteluareenalle, ja luvassa saattaa olla yhteenotto joko taisteluiden kannattajien tai poliisin kanssa, ehkä molempien.

Alaluokan barbaarisesta harrastuksesta eliitin etuoikeudeksi

Monican mukaan taisteluissa kulminoituu monta tekijää, siksi ne kuumentavat tunteita puolesta ja vastaan. Toiset puolustavat härkien tappamista areenalla kulttuuriperinnön nimissä, toisten mielestä taas espanjalaisten valloittajien tuomalla traditiolla ei ole mitään tekemistä ecuadorilaisen identiteetin kanssa.

"Omasta mielestäni kyseessä on elitismiksi naamioitu raakalaismainen show", sanoo Monica. Taisteluita voidaan myös tarkastella jälkikolonialistisesta näkökulmasta. "Niiden suosioon tiettyjen, taloudellisesti vahvojen yhteiskuntaluokkien piirissä liittyy halu kuulua johonkin, ja erottua jostakin. Ecuadorilaisessa yhteiskunnassa on yhä vahvasti läsnä rasistinen vivahde. Härkätaisteluun mennään osoittaakseen olevansa espanjalaisten, eikä intiaanien, jälkeläinen. Kai se on jotain imperialistista nostalgiaa, kun pääkaupungin eliitti viettää sunnuntai-iltapäiväänsä härkätaisteluareenan vip-aitiossa koktaileja siemaillen".

Härkätaisteluista onkin tullut rikkaiden huvi. Halvimmat liput areenalle maksavat noin 70 euroa henkilöltä. Paikalliseen hintatasoon suhteutettuna samalla summalla maksaa kuukauden vuokran jopa kohtuukokoisesta kaksiosta työläisten lähiöissä kaupungin eteläosissa. Nelihenkinen pienituloinen perhe siis tuskin pääsee nauttimaan tästä kansanperinteestä.

Tosin aina taistelut eivät ole olleet eliitin etuoikeus. Espanjan siirtomaavallasta itsenäistyneen Ecuadorin ensimmäinen presidentti Juan José Flores nimittäin kielsi ne 1800-luvulla "alaluokan barbaarisena harrastuksena". Sittemmin taistelut laillistettiin uudestaan, ja bisnesmaailma on vahvistanut otettaan niistä muuttaen rahvaan kansan huvin massiiviseksi ja tuottoisaksi liiketoiminnaksi.

Poliittinen häräntappoase

Quiton suurin härkätaistelutapahtuma on vuosittain joulukuussa järjestettävä Jesús del Gran Poder –festivaali. Tapahtuman omistaa Citotusa –niminen yhtiö, jolla on yhteyksiä muun liiketoimintansa ohella yhteen Ecuadorin suurimmista pankeista, Banco de Pichinchaan. Kyseessä on siis varsin vaikutusvaltainen taho, joka on ajautunut törmäyskurssille maan vasemmistohallituksen kanssa. Juuri siksi joulukuussa veri ei enää vuotanut Quiton härkätaisteluareenalla.

Marraskuun lopulla Sancho Dávila, Citotusa –yhtiön edustaja Espanjassa, ilmoitti, ettei vuosittaista festivaalia enää järjestettäisi "Ecuadorin vaikeutuneen liiketoiminnallisen ympäristön vuoksi". Suurimmaksi syyksi hän ilmoitti espanjalaisen El Mundo –lehden haastattelussa pelon siitä, että festivaali jouduttaisiin keskeyttämään, koska härkätaistelukiellon tulkinnasta Quitossa on meneillään oikeusjuttu. Tämä aiheuttaisi suuren taloudellisen riskin, sillä esiintyjiksi oli kutsuttu ulkomaalaisia, pääosin espanjalaisia, matadoreja, jotka olisi hevosineen kuljetettava paikalle. Samalla hän valitteli härkätaisteluiden suosion romahtaneen sen jälkeen, kun härkien tappaminen areenalla kiellettiin kansanäänestyksessä.

Ecuadorissa järjestetään presidentinvaalit helmikuussa. Jatkokautta hakeva presidentti Rafael Correa kommentoi televisiohaastattelussa festivaalin lopettamisen olevan poliittinen peliliike, jonka tarkoituksena on karkottaa keskiluokkaisia pääkaupunkilaisia vasemmistopuolueen kannattajista.

"Tämä on osa pankkiirien ja opposition poliittista kampanjaa. Kansanäänestys härkien tappamisesta areenalla järjestettiin jo toukokuussa 2011. Saman vuoden joulukuussa härkätaistelufestivaali pidettiin Quitossa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta juuri nyt, vähän ennen vaaleja, festivaali perutaan näyttävästi", sanoi Correa.

Monicalle puolestaan Citotusa –yhtiön päätös perua härkätaistelut tältä erää ei riitä. "Haluan, että kiellon tekee kaupunginhallitus, ja että se on absoluuttinen ja pysyvä. Me päätimme härkätaistelukiellosta jo kerran kansanäänestyksessä. Jos kansan päätöstä ei kunnioiteta, on se mielestäni demokratian pilkkaamista. Tänään marssin härkien, mutta ennen kaikkea demokratian puolesta."