Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa Syyrian kriisin kaksivuotispäivänä 15.3.2013

Vii­me ai­koi­na on kes­kus­tel­tu Syy­rian si­vii­leil­le toi­mi­tet­ta­vas­ta hä­täa­vus­ta. On väi­tet­ty, et­tä Syy­rian si­säl­lä toi­mi­vat avus­tus­jär­jes­töt, ku­ten Uni­cef ja Pu­nai­nen Ris­ti, toi­mi­si­vat puo­lueel­li­ses­ti. Epäi­ly on ai­hee­ton. Kan­sain­vä­li­sil­lä hu­ma­ni­taa­ri­sil­la avus­tus­jär­jes­töil­lä ei ole mi­tään syy­tä toi­mia puo­lueel­li­ses­ti.

Vie­lä olen­nai­sem­paa on ym­mär­tää, et­tä avus­tus­jär­jes­tö­jen on pak­ko py­sy­tel­lä puo­lueet­to­mi­na, jot­ta ne pys­ty­vät saa­maan avun pe­ril­le. Tä­mä on opit­tu vuo­si­kym­men­ten ko­ke­muk­sen kaut­ta. Kes­ke­nään tais­te­le­vat osa­puo­let ei­vät sal­li avus­tus­jär­jes­tö­jen teh­dä työ­tään, jos niil­lä on pie­ni­kin epäi­ly, et­tä nä­mä toi­mi­vat puo­lueel­li­ses­ti. Kes­kus­te­lun kes­kei­sek­si tee­mak­si on ym­mär­ret­tä­väs­ti nous­sut, kuin­ka pys­tyt­täi­siin var­mis­ta­maan avun pe­ril­le me­no ta­sa­puo­li­ses­ti ko­ko maa­han, myös op­po­si­tion kont­rol­loi­mil­le alueil­le. Rat­kai­suk­si on eh­do­tet­tu muun muas­sa apu­kul­je­tus­ten jär­jes­tä­mis­tä ra­jo­jen yli naa­pu­ri­mais­ta.

Teem­me kai­ken voi­ta­vam­me saa­vut­taak­sem­me kaik­ki apua tar­vit­se­vat si­vii­lit riip­pu­mat­ta sii­tä, mil­lä puo­lel­la rin­ta­ma­lin­jaa he asu­vat.

On hy­vä, et­tä avus­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta käy­dään avoin­ta kes­kus­te­lua, mut­ta ra­jo­jen yli ta­pah­tu­vat apu­kul­je­tuk­set ei­vät kui­ten­kaan ole on­gel­mat­to­mia.

Apu­kul­je­tuk­set naa­pu­ri­mais­ta pa­him­mil­le krii­si­alueil­le mer­kit­se­vät liik­ku­mis­ta usei­den tais­te­lu­aluei­den lä­pi. Jär­jes­töt ovat vas­tuus­sa työn­te­ki­jöi­den­sä tur­val­li­suu­des­ta, ja sik­si täl­lai­sia toi­men­pi­tei­tä on har­kit­ta­va tar­koin. Kul­je­tuk­sia vai­keut­taa mer­kit­tä­väs­ti myös puo­lueet­to­ma­na py­sy­mi­sen vaa­ti­mus. Käy­tän­nös­sä se mer­kit­see, et­tä jo­kai­nen kul­je­tus on hy­väk­sy­tet­tä­vä kai­kil­la osa­puo­lil­la: niin Syy­rian hal­li­tuk­sel­la, op­po­si­tiol­la kuin kul­loin­kin ky­sees­sä ole­van naa­pu­ri­maan hal­li­tuk­sel­la­kin. Usein hy­väk­syn­tä on vai­kea saa­da, sil­lä tais­te­le­vat osa­puo­let ei­vät ha­lua avun ta­voit­ta­van hei­dän vi­hol­li­siaan.

Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta Uni­cef ja Pu­nai­nen Ris­ti ovat ai­noi­ta jär­jes­tö­jä, jot­ka ovat pys­ty­neet aut­ta­maan myös op­po­si­tion hal­lit­se­mil­la alueil­la asu­via si­vii­le­jä. Uni­cef on esi­mer­kik­si ro­kot­ta­nut lap­sia, an­ta­nut heil­le psy­ko­so­siaa­lis­ta tu­kea ja pe­rus­ta­nut usei­siin kau­pun­kei­hin kou­lu­ker­ho­ja, jois­sa kou­lun kes­ken jät­tä­mään jou­tu­neet lap­set saa­vat ope­tus­ta. Pu­nai­nen Ris­ti on toi­mit­ta­nut sai­raa­loi­hin leik­kaus­sa­li­tar­vik­kei­ta ja lääk­kei­tä se­kä eri puo­lil­le maa­ta ruo­kaa, huo­pia ja hy­gie­nia­tar­vik­kei­ta. Mo­lem­mat jär­jes­töt ovat ol­leet mu­ka­na tur­vaa­mas­sa puh­taan ve­den saan­tia laa­joil­le alueil­le.

Tä­mä ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta, jos oli­sim­me lais­ta­neet puo­lueet­to­muu­den vaa­ti­muk­ses­ta. Konf­lik­tin ede­tes­sä olem­me pys­ty­neet ke­hit­tä­mään ta­po­ja, joi­den avul­la olem­me saa­vut­ta­neet si­vii­le­jä yhä laa­jem­mil­la alueil­la. Syy­riaan osoi­tet­ta­val­la hu­ma­ni­tää­ri­sel­lä avul­la on siis suu­ri mer­ki­tys kai­kil­le si­vii­leil­le, ja va­ro­ja tar­vi­taan ki­peäs­ti li­sää.

Syy­ria­lais­ten hä­dän lie­vit­tä­mi­sek­si on saa­tu vain mur­to-osa tar­vi­tuis­ta va­rois­ta. Ta­val­li­sil­la syy­ria­lai­sil­la ei ole mi­tään mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa maan­sa po­liit­ti­seen ke­hi­tyk­seen tai ta­pah­tu­miin. He ovat syyt­tö­miä ja – eten­kin nai­set, lap­set ja van­huk­set – suu­res­sa hä­däs­sä.

Mar­ja-Riit­ta Ke­to­la on Suomen UNICEFin pää­sih­tee­ri ja Kris­tii­na Kum­pu­la on Suomen Punaisen Ristin pää­sih­tee­ri.