Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Nuorisotyö-lehdessä 2/2013. Tilaa lehti täältä.

Yhteiskunnan julkista kuvaa tarkasteltaessa ei heti havaitse, että Suomessa elää ja on pitkään elänyt useampia erilaisia etnisiä ryhmiä. Ennen kuin oli ketään muuta, Suomenmaata asuttivat saamelaiset. Sitten tänne alkoi saapua maahanmuuttajia, valkoihoisia ihmisiä, jotka puhuivat outoa kieltä. Saamelaiset ovat tänä päivänä etninen vähemmistö, joiden äidinkielet ovat uhanalaisia. Mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen?

Toinen etninen ryhmä, joka on ollut Suomessa jo yli 500 vuotta, ovat romanit. Iso osa romaniväestöstä ei puhu sitä kieltä, joka oli aikanaan heidän äidinkielensä. Vuosisatojen saatossa he ovat suomalaistuneet, omaksuneet suomen kielen äidinkielekseen sekä suomalaisuuden kansalaisuudekseen. He kohtaavat kuitenkin edelleen voimakasta syrjintää, eivät saa juuri tilaa suomalaisessa historiankirjoituksessa, eivätkä ainakaan kattavasti esiinny peruskoulun historian kirjoissa.

Suomeen suuntautuva maahanmuutto on ollut kasvussa viimeiset vuosikymmenet. 1990-luvulla saapuneiden maahanmuuttajien lapset ovat nyt aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria suomalaisia. Tämä tuoreempi ryhmä on aiheuttanut enemmän keskustelua, kuin vanhemmat etniset vähemmistöt yhteensä viimeisten vuosikymmenten aikana.

Ihmisoikeusaktivisti Malcolm X:n tunnetuimpiin lausahduksiin kuuluu lause "ihminen ilman historiaa on kuin puu ilman juuria". Tulevaisuutta on vaikea rakentaa, jos ei tiedä historiastaan ja sen vaiheista. Kuka oli saamelaisten Mannerheim? Entä romanien? Tataarien? Juutalaisten?

Kun kasvatamme lapsia ihailemaan vain yhden ryhmän sankareita, välitämmekö samalla viestin, että muiden ryhmien ja kansojen sankareiden anti meille on mitätön? Että suomalaisuutta ja suomalaisia tekoja arvostetaan silloin, kun niiden tekijä on valkoihoinen, suomenkieltä äidinkielenään puhuva ihminen ja useimmiten vielä mies?

Yksi tapa edistää yhdenvertaisuutta on ottaa koulun historian kirjoihin mukaan myös vähemmistöjen historia. Kertoa Afrikasta ja Aasiasta muutakin, kuin ne Euroopan maat jotka ovat niitä valloittaneet. Kertoa Islamista muutakin, kuin että ristiretkeläiset ajoivat muslimit pois Andalusiasta.

Yhdenvertaisuus ja sen saavuttaminen ei ole kvanttifysiikkaa, se on yksinkertaista. Tahdomme yhdenvertaisen yhteiskunnan, sellaisen joka arvostaa jokaista yksilöään, tämän etnisestä alkuperästä sen enempää kuin uskonnostakaan riippumatta. Eikö olisi jo korkea aika siirtyä sanoista tekoihin? Paasikivi, eräs itsenäisen Suomen presidenteistä, on todennut, että "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". Joten tunnustetaan tosiasiat ja aloitetaan siitä, että vaaditaan enemmän yleissivistävältä opetukseltamme.

Ja myös koulun penkin ulkopuolella, tiloissa joissa nuoret kohtaavat, olisi hyvä joskus mainita historia ja tietenkin koristaa tila niin, että kaikki löytävät samaistumisen kohteita.

Kirjoittaja Maryan Abdulkarim työskentelee Väestöliiton Monikulttuurisessa osaamiskeskuksessa ja on Allianssin yhdenvertaisuusteemaryhmän jäsen.