Tunisialaiset perheet ovat alkaneet pelätä yöllisiä puheluja ja koputuksia oveen. Viestinä on usein se, että perheen poika on liittynyt jihadiin eli pyhään sotaan Syyriassa.

Omaiset eivät tiedä, tuliko pojasta jihadisti pakosta vai vapaaehtoisesti, eikä heillä ole keinoja saada tähän yhteyttä. Seuraava viesti kertoo yleensä pojan kuolleen ja kehottaa perhettä olemaan ylpeä marttyyristaan.

Myöhemmin oven alle voi ilmestyä cd, jossa on kuvia pojan hautajaisista.

Tunisialaisten lähteiden mukaan virta Syyrian opposition riveihin on kasvussa. Lähteneiden määräksi haarukoidaan 6 000–10 000. Algerian lehdistö puhuu 12 000:sta.

Jälkiä jättämättä

Omaisten mukaan pojat lähtevät matkaan salaa ja muuttavat nimensä, joten heitä ei pysty jäljittämään internetissäkään.

Tunisia oli arabikevään kehto, ja vuoden 2011 vaalit voitti maltillinen islamistipuolue Ennahda. Salafistinen ääriliike hallitsee kuitenkin useita moskeijoita.

Salafistimoskeijoiden imaamit ovat usein lähtöisin Persianlahden maista, ja heidän vakuuttelunsa tehoaa niin köyhiin kuin koulutettuihinkin nuorukaisiin.

Köyhiä auttavat islamilaiset järjestöt ovat myös mukana ihmissalakuljetuksessa, joka vie nuorukaisia Libyan ja Turkin kautta Syyriaan.

Syyria jakaa nuorisoa

Värväyksestä on tihkunut tietoa vain harvoilta haavoittuneina Syyriasta palanneilta. Useimmat kuolevat Syyriassa, ja toiset palaajat eivät uskalla puhua kokemuksistaan.

Nuorilla oli keskeinen osa Tunisian kansannousussa, mutta Syyria jakaa heidän mielipiteitään.

Tekniikan opiskelijoita kansallisessa opiskelijajärjestössä edustava Semi Ghesmi kuuluu salafisteihin ja puolustaa niitä, jotka sotivat Syyriassa "vääräuskoisia" vastaan.

Nassiraksi esittäytyvän opiskelijan mielestä Syyrian selkkausta ei voi verrata Tunisian vallankumoukseen. "Vallankumouksen tekevät paikalliset ihmiset, eivät muista muslimimaista tulleet jihadistit."

Ihmiskauppaa

Sotaan lähteneiden vanhemmat uskovat, että takana on vaikutusvaltaisia tahoja, sillä omaisille maksetaan noin 3 000 euroa. Perheet arvelevat myös lähtijöiden saavan rahaa ja soimaavat hallitusta ihmiskaupan sallimisesta.

Eräs asiaa tutkinut toimittaja epäilee, että Tunisian hallituskin saa taloudellista hyötyä hankkeesta.

Ennahdan johtaja Rachid Ghannouchin on sanonut, ettei hallitus kannusta nuoria lähtemään, muttei voi myöskään estää sitä.

Viime vuonna kävi kuitenkin ilmi, että Ghannouchi sopi joulukuussa 2011 Syyrian opposition ja Libyan uuden johdon kanssa aseiden ja taistelijoiden lähettämisestä Syyriaan.

Tyttöjä "vaimoiksi"

Syyriaan on alettu houkutella myös nuoria tyttöjä, joille tarjotaan mahdollisuutta osallistua pyhään sotaan avioliiton kautta.

Saudiarabialainen uskonoppinut Mohamed al-Arifi antoi joulukuussa 2012 uskonnollisen fatwan, joka salli jopa muutaman tunnin väliaikaisen avioliiton Syyrian kapinallisten kanssa. Hän perui sittemmin fatwansa siitä nousseen kohun vuoksi, mutta käytäntö jatkuu.

IPS:n tietoon on tullut alkuvuonna useita tapauksia, joissa tunisialainen tyttö on kadonnut. Se herättää epäilyjä uudenlaisesta ihmiskaupasta uskonnon varjolla.