Paperittomien oikeus terveydenhuoltoon ei toteudu Suomessa, vaikka kansainväliset velvoitteet edellyttävät, että hoito tulee järjestää kaikille ketään syrjimättä, toteavat järjestöt ja asiantuntijat.

"Oikeus terveyteen on ihmisoikeus, jolla tarkoitetaan jokaisen oikeutta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä", tähdensi Karoliina Heikinheimo Paperittomien kohtaaminen terveyspalveluissa -seminaarissa viime viikolla.

Pakolaisneuvonnan juristina toimiva Heikinheimo painottaa, että YK:n taloudelliset, sosiaaliset sekä sivistykselliset (TSS) oikeudet ovat Suomea juridisesti sitovia, vaikka niiden noudattamatta jättämisestä ei koidukaan sanktioita. TSS-oikeudet määrittelevät, että erityisesti haavoittuvaisimmille ja marginaalissa oleville ryhmille tulee taata terveyspalvelut.

Myös Suomen perustuslaki määrittelee, että jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoiseen elämään edellyttävää turvaa, on oikeus välttämättömään turvaan ja huolenpitoon eli jokaiselle on myös turvattava riittävät terveys- ja sosiaalipalvelut. Heikinheimo muistuttaa, että oikeus koskee siten myös paperittomia.

Käytännössä ristiriita lainsäädännön ja todellisuuden kanssa on Suomessa kuitenkin räikeä, asiantuntijat toteavat. Tarkemmin määriteltynä oikeus koskettaa vain kiireellistä hoitoa, minkä arvioimisessa lääkärillä ja hoitohenkilökunnalla on suhteettoman suuri päätäntävalta. Sitä, mikä on kiireetöntä hoitoa ei ole tarkemmin määritelty.

Global Clinicissä vapaaehtoisena toimiva lääkäri Ari Mönttinen kertoo myös, että kiireellisen hoidon kustannukset koituvat paperittoman itsensä maksettavaksi ja kustannukset arvioidaan sekä hoidon todellisten kustannusten että potilaan maksukyvyn mukaan.

"Mutta mikä käytännössä luokitellaan kiireettömäksi hoidoksi? Miten voidaan kiireellisessä hoidossa arvioida nopeasti sekä kustannukset että potilaan maksukyky? Mihin lasku lähetetään, jos potilaalla ei ole osoitetta?", Mönttinen pohtii.

Paperittomien tulevaisuus Suomessa

Paperiton on henkilö, jonka oleskelu ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tällä hetkellä tunnista paperittomia.

"Käytännössä paperittomien määrän tarkka arvioiminen on mahdotonta, sillä yhteiskunta ei tunnista heitä rakenteissaan", sanoo Pakolaisneuvonnan projektikoordinaattori Nada Al Omair. 

Tällä hetkellä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on tehnyt esityksen, jossa koko Suomelle tulisi laatia yhtenäiset kansalliset ohjeet siitä, miten paperittomien hoito tulisi järjestää, mikä määritellään välttämättömäksi hoidoksi ja miten turvataan paperittomille oikeus välttämättömiin terveyspalveluihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja Taneli Puumalainen kertoo, että myös ministeriö on tietoinen siitä, etteivät paperittomien ihmisoikeudet terveyden osalta toteudu riittävällä tavalla.

"Tämän vuoden loppuun mennessä on tarkoitus tehdä selvitys ja ehdotus, miten tilannetta voitaisiin kohentaa. Tämän jälkeen kysymys etenee poliittisen päätöksenteon piiriin, sillä me emme tee lopullisia päätöksiä", selventää Puumalainen.

Muutosprosessit ovat hitaita, mutta alkuun on päästy.