Tämä teksti on julkaistu alun perin Suomen Le Monde diplomatique -lehdessä 2/13. Tilaa lehti täältä.

Hallituksen kehysriihessä sopima osinkoverouudistus nostatti niin ärhäkkään kansalaiskeskustelun, että yksipuolista ehdotusta päätettiin korjata. Sen sijaan yhteisöveron ällistyttävä alennus on jäänyt osinkoverokohun varjoon.

Suomi näet lähtee "markkinavoimien" lietsomaan maailmanlaajuiseen verosotaan, kun hallitus laskee yritysten maksamaa yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksikköä 20 prosenttiin. Yhteisöverokantaa alennettiin jo vuosi sitten 1,5 prosenttiyksiköllä 24,5 prosenttiin.

Saksassa yhteisverokanta pysyy edelleen vajaassa 30 prosentissa, kun Ranskassa, Belgiassa, Italiassa ja Espanjassa yhteisövero on yhä reilusti yli 30 prosentissa. Jopa epäreilusta verokilpailusta syytetyt Hollanti ja Britannia aikovat pitää yhteisöveron ennallaan 25 ja 24 prosentissa. Suomi sen sijaan rynnii verokilvassa alhaisen yhteisöveron Viron ohi Kreikan rinnalle ja lähentelee sellaisia maita kuin Slovakia, Tšekki, Puola ja Unkari.

"Monilta on jäänyt huomaamatta, että pääomatulojen tasaverolla ja tuloverojen alennuksilla on siirrytty 20 vuodessa progressiivisesta verotuksesta kohti tasaveroa."

Onko verokilpailussa mitään järkeä tai edes menestymisen mahdollisuuksia? Valtiovarainministeriön ylijohtajan Lasse Arvelan mukaan "ei ole mitään syytä olettaa, että verokilpailu päättyy tähän". VM:ssä arvioidaan, että yhteisöveron alennus aiheuttaa valtiolle 960 miljoonan euron tulonmenetykset.

Verokilpailun voittajia ovat harmaan talouden toimijat, veroparatiisit ja globaalisti toimivat pääomasijoittajat ja suuryhtiöt, kuten Nicholas Shaxson osoittaa mainiossa Aarresaaret -kirjassaan. Verokilvan häviäjiä ovat hyvinvointivaltio, tavalliset palkansaajat ja pienet ja keskisuuret yritykset.

Hallituksen antautumista pääomapiirien edessä taittaa osaltaan selittää viime vuosikymmenten politiikka. Vaikka hallituksen kehysriihi sopi nyt myös osinkoverotuksen kiristämisestä, muut "uudistukset" lisäävät yhä pienituloisten verokuormaa nostamalla kulutusveroja.

Vallitseva veropolitiikka suosii suurituloisia pääomatulon ja osinkojen saajia. Laman jälkeen yritysten voittojen osuus kansantulosta on noussut ja palkkojen osuus taas pienentynyt selvästi. Kasvaneista voitoista maksetaan enemmän pääomatuloihin kuuluvia osinkoja kuin aikaisemmin. Samaan aikaan verouudistuksilla on kannustettu muuttamaan palkkatuloja pääomatuloiksi ja maksamaan osinkoja.

Monilta on jäänyt huomaamatta, että pääomatulojen tasaverolla ja tuloverojen alennuksilla on siirrytty 20 vuodessa progressiivisesta verotuksesta kohti tasaveroa. Pienituloisimpien verorasitus on kasvanut ja muiden keventynyt, eniten suurituloisimpien.

Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan, eivät rahat tahdo riittää hyvinvointivaltion ylläpitoon. Hyvinvointivaltio ei enää jaa tuloja samalla tavalla uudelleen kuin aikaisempina vuosikymmeninä oli tapana. Eläkkeet ja muut sosiaalietuudet eivät ole kasvaneet palkkatulojen ja pääomatulojen tahdissa ja julkisen sektorin menojen leikkauksia vaaditaan joka puolella.

Syyksi meille ilmoitetaan kestävyysvaje ja kansainvälinen verokilpailu. Niiden vuoksi suuryritysten, pääomatulojen saajien ja muiden suurituloisten verotusta alennetaan, mikä lisää entisestään kestävyysvajetta ja kansainvälistä verokilpailua. Näin ajaudutaan vääjäämättä kohti tasaveroa, paitsi yhteisöveron osalta, jota Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä pitäisi laskea lähemmäs nollaa.

Yhteisöveron alennus jatkaa johdonmukaisesti sitä politiikkaa, jolla nykyiseen kestävyysvajeeseen on tultu. Suomi jää nyt selvästi tuloeroilla mitaten jälkeen muista pohjoismaista ja kirii kestävyysvajetta syventävässä verokilvassa kirkkaasti ohi monista muista läntisistä EU-maista.

Kirjoittaja on Le Monde diplomatique -lehden päätoimittaja.