Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Le Monde diplomatique -aikakauslehden numerossa 2/2013. Tilaa lehti täältä.

Duuma otti helmikuussa käsittelyyn kerralla kaksi lakialoitetta, jotka suitsivat veroparatiiseihin sijoitettua pankkitoimintaa. Niistä ensimmäinen on paljon huomiota herättänyt esitys, joka kieltäisi korkeissa asemissa olevien valtion virkamiesten ja parlamentaarikkojen tili-ja arvopaperiomistukset ulkomailla. Täysin tämän varjoon jäi toinen lakialoite, joka on itse asiassa paljon merkittävämpi.

Siinä nimittäin ehdotetaan rahanpesurikoksista langetettavien rangaistusten koventamista ja käytännössä pankkisalaisuuden purkamista. Lakirakennelman kolmas pilari, eli velvoite kierrättää kaikki ulkomailta saatavat tulot venäläisten pankkien kautta, on jo otettu käyttöön. Yhdessä nämä kolme säädöstä antavat valtiolle oikeuden takavarikoida kenen tahansa kansalaisen tai toimijan rahavaroja ja joissain tapauksissa myös rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan taloudelliseen toimintaan.

"On totta, että tällä kertaa pyssyn piippu osoittaa pääasiassa eliitin edustajia. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka tarkka aseen tähtäin on."

Taloutta koskevan lainsäädännön hätäistä tiukentamista vastaava tilanne on jo nähty poliittisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien rajoituksina. On totta, että tällä kertaa pyssyn piippu osoittaa pääasiassa eliitin edustajia. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka tarkka aseen tähtäin on.

Lakiesitys "eliitin varallisuuden kansallistamisesta" on jo valmisteluvaiheessa herättänyt asianomaisten huomion. Heiltä löytyikin heti ehdotuksia esityksen parantelemiseksi. Esimerkiksi Sberbankin toimitusjohtaja German Gref näkee tarpeellisena sallia virkamiesten ulkomaiset tilitalletukset, kunhan ne sijaitsevat venäläisten pankkien ulkomaisten tytäryhtiöiden toimipisteissä.

Duuman korruption vastaisen komitean johtaja Irina Jarovaja taas huomasi tässä kohtaa, että vaikka kyseessä olisikin ulkomailla sijaitseva venäläispankin tytäryhtiö, sen tulee noudattaa sijaintimaansa lainsäädäntöä, jossa tunnetaan usein käsite nimeltä pankkisalaisuus. Kuinka terävä huomautus! Pankkisalaisuushan on muodollisesti olemassa myös Venäjällä, mutta käytännössä sitä sovelletaan samalla tavalla kuin esimerkiksi perustuslain 31 pykälää kokoontumisvapaudesta.

Mikä mietityttää, hyvät herrat?

Käynnissä oleva keskustelu on herättänyt erään varsin kiperän kysymyksen. Kannattaako suoranaisella lailla kieltää myös sellaisten henkilöiden finanssitoiminta ulkomailla, joilta se on jo periaatteessa kielletty? Eli miten laki vaikuttaisi itse lain säätäjiin, duuman jäseniin?

On aivan eri asia kieltää jotain muilta virkamiehiltä kuin kieltää sama itseltään. Tämä presidentin virka-asunnolta lähtenyt lakiesitys ei kuitenkaan ole mikään duuman oma leikkialoite, jolle voi tehdä mitä lystää, vaan vakavalla mielellä lähetetty painava viesti. On vaikea uskoa, etteivät edustajat olisi vielä huomanneet, että laki koskisi myös heitä itseään. Hehän ovat valtion virkamiehiä, vaikka kyseisen lakiesityksen pykälissä ei duuman edustajia kysymys siitä,enää rekisteröidä väärensuoraan mainitakaan. Epäselväksi jää joka tapauksessa se, koskisiko laki myös presidenttiä, ministereitä, kaikkien oikeusasteiden tuomareita, kuvernöörejä, valtakunnansyyttäjää ja niin edelleen.

Duuman edustajien keskuudessa on viime aikoina herättänyt huolta myös federaation tutkintakomitean johtaja Aleksandr Bastrykin, joka ehdotti uuden talousrikoksiin keskittyvän poliisiyksikön perustamista. Bastrykinin ehdotuksiin kannattaa suhtautua vakavasti, sillä hän on jo ehtinyt perustaa poliittisiin rikoksiin keskittyvän erikoispoliisin. Jos Bastrykin saa tahtonsa läpi ja laitos perustetaan, se ei varmasti unohda kysellä ulkomaisten tilien perään.

Voidaan myös pohtia, kannattaisiko valtion viroissa työskenteleviltä kieltää kokonaan kiinteistöomistukset ulkomailla. Presidentin versio lakiesityksestä ei niitä kiellä, mutta painottaa, että omistuksista tulee tehdä virallinen ilmoitus ja liittää siihen selvitys kiinteistön hankintaan käytettyjen varojen alkuperästä. Vaikka ensimmäisessä lakiesitystä käsitelleessä istunnossa versioon ei tehty muutoksia, se koplataan yhteen muiden tässä artikkelissa mainittujen uudistusten kanssa. Paketti sisältää myös Yhtenäisen Venäjän jyrkän linjan uudistusideat, joihin kuuluu täysi kielto ulkomaalaisille kiinteistöomistuksille ja varsin ankarat rangaistukset niitä koskevan tiedon salaamisesta.

Veroterrorin paluu

Toisin kuin edellä käsitelty ehdotus, lakiehdotus numero 2 on hallituksen laatima. Se tähtää tiukempaan otteeseen pääomasta, joka valuu Venäjältä ulkomaille. Muutamat lakiehdotuksen yksityiskohdat ovat odotettuja. Ehdotuksen mukaan pankilla on esimerkiksi oikeus kieltäytyä tilin avaamisesta tai rahavarojen tallettamisesta, jos toiminnan laillisuus herättää epäilyksiä. Venäjän keskuspankki on noudattanut tätä käytäntöä jo pitkään. Uutuus olisi kuitenkin se, ettei oikeushenkilöitä saisi enää rekisteröidä väärennetyillä asiakirjoilla. Tämä ei tällä hetkellä ole kiellettyä.

Ehdotuksessa otettaisiin tarkkailuun pienehköt kulutusluotot, sillä ne tarjoavat hyvän keinon rahanpesuun. Lakiin lisättäisiin käsite "välillinen hyötyjä", jolla tarkoitetaan yrityksen taustalla olevaa todellista omistajaa. Tällaisesta pyrkimyksestä peitellä todellista omistajuutta seuraisi paljon nykyistä ankarampia rangaistuksia. Myös langettavia tuomioita rahanpesusta kovennettaisiin huomattavasti. Lisäksi valtio saisi oikeuden takavarikoida rikollisin keinoin hankitun omaisuuden. Tätä vaatii etenkin Bastrykin. Lakiehdotuksessa on kuitenkin myös kohtia, jotka ovat säikäyttäneet jopa ehdotusta puoltavia edustajia.

Duuman virallisilla kotisivuilla olevista kommenteista voi lukea vero- ja budjettikomitean johtajan Andrei Makarovin ajatuksia: "Kyseessä on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen lakiuudistus, että jos posti ei jostain syystä onnistukaan toimittamaan verottajan kirjettä täsmällisesti verovelvolliselle, verottaja saa oikeuden takavarikoida tämän tilivarat. Valtio ei aio korvata verovelvolliselle tästä aiheutuvia vahinkoja millään tavalla. Ei vaadi kovin suurta mielikuvitusta ajatella tästä yhtälöstä seuraavan hävityksen suuruutta, kun minkä tahansa yrityksen valtaamiseen riittäisi kaksi ihmistä, verotarkastaja ja posteljooni."

Tämä on vain yksi lakiesityksen villeistä käytännön seurauksista. Viimeisenä naulana arkkuun laki murtaisi toteutuessaan koko pankkisalaisuuden. Nykyisen käytännön mukaisesti tili- ja muita pankkiasioita koskevia tietoja voi saada nähtäväksi vain oikeuden päätöksellä, mikä on järkevää. Lakimuutoksen jälkeen verovirkailijat voisivat kuitenkin vaatia asiakkaita koskevat tiedot suoraan pankilta minkä tahansa verotarkastuksen yhteydessä. Pankki taas ei saisi kertoa edes asiakkaalle itselleen, että tämän tietoja on annettu eteenpäin.

Kokonaisuudessaan uuden lain kiemurat näyttäisivät tarjoavan vallanpitäjille mitä kätevimpiä keinoja sulkea poliittisen opposition varat ja halvaannuttaa täysin minkä tahansa epämiellyttävän yhteiskunnallisen tai kaupallisen tahon toiminta. Duuman edustajat vakuuttavat, että lakiehdotuksen seuraavassa käsittelyssä on tarkoitus kitkeä pois kaikki tämänkaltaiset ongelmat. Kuinka he siinä onnistuvat, jää nähtäväksi.

Rangaistusten kolmiyhteys

Mitä virkamiehelle tai duuman edustajalle (tai hänen puolisolleen) sitten tapahtuisi, jos hänen havaittaisiin omistavan finanssivarallisuutta ulkomailla? Uuden lain kirjaimen mukaan hänen tulisi luopua joko rahoista tai asemastaan valtion palveluksessa. Varsin epämiellyttäviä seurauksia molemmat, mutta eivät mitään kuolemantuomioita. Ja kuten muistamme, jo nyt jokaisella Venäjän federaation kansalaisella on velvollisuus kierrättää ulkomaiset tulonsa venäläisten pankkien kautta ennen niiden lähettämistä ulkomaille.

Jos viranhaltijalla tai duuman edustajalla sattuu olemaan tili ulkomailla, sinne on luonnollisesti myös ilmestynyt rahaa jostakin. Jos ulkomaisia varoja sisältävä tili paljastuu, nykyisen lain mukaan valtio ottaa haltuunsa 75–100 prosenttia sinne piilotetusta rahasta. Eli rahathan takavarikoidaan jo nykyisellä lainsäädännöllä joka tapauksessa, vai mitä? Uudistus ei siis toisi mukanaan ainakaan mitään uutta ja ihmeellistä.

Olennaisinta tässä lienee kuitenkin kysymys siitä, mistä kansan palvelijan rahat ylipäätään ovat peräisin. Jos ne eivät ole laillisia, ei ole vaikea päätellä, että niihin liittyy jotain hämärää toimintaa.

Kaiken tämän sekasotkun keskellä selvää on vain se, että presidentti kerää parhaillaan arsenaaliinsa juridisia ammuksia, jotta hän voi aloittaa täysimittaisen sodan talouseliittiä vastaan. Tärkein kysymys kuuluukin, riittävätkö pelkät varoituslaukaukset vai täytyykö käydä tositoimiin.