Näkökulma: Turvassa, turvatta | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Näkökulma: Turvassa, turvatta

Pakolainen kokee turvattomuutta niin lähtö-, kauttakulku- kuin lopullisessa päätepistemaassa. Edes länsimaahan pääseminen ei välttämättä takaa turvaa, kirjoittaa Kaisa Väkiparta.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Pakolainen -lehdessä 2/2013. Tilaa lehti täältä.

Pakolaisleirin ajatellaan usein olevan pakolaisuuden päätepiste. Turvaa leiri ei kuitenkaan takaa, niin kuin Thaimaan maaliskuun tulipalossa nähtiin. Ban Mae Surinin burmalaisten pakolaisten leirin tulipalo jätti yli puolet sen 3500 asukkaasta kodittomiksi. Jälleenrakennuksella on kiire, sillä sadekausi tulvineen on alkamassa. Perheenjäseniään menettäneillä pakolaisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa alusta. Jälleen kerran.

Neljä viidestä maailman pakolaisesta asuu kehitysmaissa, valtaosa oman maansa sisällä. Lähialueille pakeneminen on usein ainoa mahdollinen vaihtoehto, sillä pakon edessä lähdöllä on kiire eikä monilla pakolaisilla ole varaa maksaa kalliita matkoja pidemmälle. Lähtö naapurikylään tai -maahan on myös usein henkisesti helpompi vaihtoehto: sieltähän pääsee nopeasti takaisin, kun tilanne on ohi. Vuosi ja vuosikymmenkin toisen perään vierähtävät, ja sukupolvi toisensa jälkeen varttuu paossa.

Lähialueille pakenemisen vaarana on, ettei pääse riittävän kauas. Kotimaan vaino ja ongelmat seuraavat pakolaisia maan rajoista välittämättä. Kaupungit ovat yhä useammalle pakolaiselle houkuttelevampi vaihtoehto, sillä suurkaupungit tarjoavat anonymiteetin suojan. Muuta ne eivät tarjoakaan. Pakolainen on kaupungissa omillaan, ilman ruokaturvaa, asuntoa tai maatilkkua. Kaupunkipakolaisuuden haasteista voit lukea lisää sivulta 16 alkaen.

"Suomi on osaltaan tukenut autoritaaristen maiden pyrkimyksiä tekemällä perheenyhdistämisestä lähes mahdottoman."

Edes länsimaahan pääseminen ei välttämättä takaa turvaa. Suojelupoliisin tiedossa on tapauksia, joissa vieraiden valtioiden tiedustelupalvelut pyrkivät kontrolloimaan Suomessa asuvia kansalaisiaan. Suomen Pakolaisapu on yhdessä muiden järjestöjen kanssa vaatinut tätä niin kutsutun pakolaisvakoilun kriminalisointia. Asia on oikeusministeriössä valmistelussa.

Suomessa asuvien pakolaisten lisäksi myös lähtömaassa tai sen lähellä oleskelevat perheenjäsenet voivat olla vaarassa. Lähtömaissa kuvitellaan helposti, että länsimaahan muuttaminen avaa rahahanat ja takaa vauraan elämän. Autoritaarisissa maissa virkavalta pyrkii perheenjäseniä uhkailemalla painostamaan pakolaiseksi lähtenyttä. Jos pakolainen voittaa taistelun elämästään ja pääsee Suomeen turvaan, alkaa uusi taistelu perhe-elämän jatkumisesta.

Ihmisoikeusjulistus takaa perheelle oikeuden yhteiskunnan ja valtion suojaan. Suomi on osaltaan tukenut autoritaaristen maiden pyrkimyksiä tekemällä perheenyhdistämisestä lähes mahdottoman. Tiukennusten seurauksena perheenyhdistämistä tulee hakea viralliset asiakirjat kädessä lähimmästä Suomen edustustosta, joka saattaa olla useamman valtionrajan takana. Virallisten asiakirjojen hankkiminen on konfliktimaissa erittäin hankalaa. Vielä kun lähtömaassa kaiken tämän pitäisi tehdä nelivuotias tyttö, on perheen kokoaminen Suomeen haave, jonka toteutuminen näyttää yhä epätoivoisemmalta. Mohamed kertoo taistelustaan tyttärensä Suomeen saamiseksi sivulla 11.

Perheenyhdistämisen tiukentuneet käytännöt ovat pakolaispolitiikkamme suurimpia haasteita. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt viime vuonna suhteellisesti enemmän turvapaikkoja kuin aiemmin, mikä on erinomainen ja toivottavasti jatkuva kehityssuunta. On sisäasiainministeriön vastuulla katsoa, että turvapaikan saaneet ihmiset pääsevät jatkamaan elämäänsä. Yhdessä perheensä kanssa.

Kirjoittaja on Pakolainen-lehden päätoimittaja.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia