Kongon demokraattisessa ja Keski-Afrikan tasavallassa vallitsee kaksi erillistä ja erilaista afrikkalaista konfliktia, mutta jotain yhteistäkin näiden piirteistä löytyy, sanoo alueella vuosia viettänyt suomalainen kehitysasiantuntija.

"Molempia maita hallitsevat kapinallisryhmät, joiden poliittinen agenda ja yhteiskunnallinen muutoshalu vaikuttavat hyvin ohuilta", kertoo sekä Kongossa että Keski-Afrikassa humanitäärisen avun koordinaattorina toimiva Risto Ihalainen Kirkon Ulkomaanavusta.

Sekä Kongossa että Keski-Afrikassa eri kapinallisryhmittymät ovat pitäneet vuoroin vallan tasapainoa yllä ja vuoroin horjuttaneet sitä. Molemmat maat kuuluvat luonnonvaroiltaan maailman vauraimpiin, mutta tavalliset kansalaiset ovat hyötyneet rikkauksista hyvin vähän. Inhimillisen kehityksen indeksillä molemmat sijoittuvat listan häntäpäähän. 

Vuosikausia jatkunut huono hallinto ja korruptio ovat tehneet maiden virallisista armeijoista kyvyttömiä ja mahdollistanut erilaisten aseellisten kapinallisryhmien toiminnan.

Kongossa toimii monen kapinallisryhmän järjestelmä, jossa eri ryhmittymät valvovat usein mineraalirikkaita kaivosalueita tai kuljetusreittejä. Ryhmät muodostavat myös liittoutumia keskenään, usein puhtaasti hyötynäkökulmasta.

"Tilannetta voisi verrata huumekartellien logiikkaan", Ihalainen sanoo. "Niin kauan kuin homma toimii, niin kartellit eivät rähise keskenään. Mutta jos yksi ryhmittymä yrittää mennä toisen alueelle, syntyy konflikti", hän kertoo.

Keski-Afrikassa puolestaan eri kapinallisryhmät ovat vuoron perään kaapanneet keskusvallan.

"Parempaa politiikkaa tai yhteiskunnallista muutosta, josta tavallinen kansa olisi hyötynyt, ei kuitenkaan ole tapahtunut. Myös Keski-Afrikassa vallanhalun todellinen syy näyttäisi olevan taloudellinen", Ihalainen sanoo.

Kongon konflikti toimii monella tasolla

Ihalaisen mukaan Kongon konflikti on erityisen monisyinen. Konflikti sisältää monia tasoja, jotka kaikki kytkeytyvät toisiinsa. Ihalainen nimeää näistä kolme:

Ensimmäisen tason muodostavat paimentolaiset ja maanviljelijät, jotka käyvät erinäisiä alue- ja valtataisteluita, joilla on usein myös etniset juuret. Toisella tasolla taistelevat eri kapinallisryhmittymät, jotka kaikki yrittävät hyötyä maan luonnonvaroista, mutta saattavat toimia myös edellisen tason suojelukuntina.

Kolmas taso on kansainvälinen. Esimerkiksi kuuluisa M23-kapinaliike, on todellisuudessa Ruandan sijaistaistelija, joka edistää sen etuja toisen maan rajojen ulkopuolella. Näin myös naapurivaltiot ovat soluttautuneet osaksi maan sisäisiä kapinaliikkeitä.

Ihalaisen mukaan raja-alueella vallitsee harmaan talouden järjestelmä, jossa raja-alueen taloudellinen hyöty valuu sekä Kongon kapinallisryhmien että Ruandan tileille.

"Kun vanhanaikaisia valloitussotia ei enää voi tehdä, harjoitetaan sen sijaan jaetun suvereniteetin politiikkaa toisen maan alueen sisällä, jolloin alueesta voidaan kuitenkin hyötyä taloudellisesti", Ihalainen selittää.

Kansainvälinen yhteisö on pitkään katsonut voimattomana vierestä Kongon tilannetta. Nyt maaliskuussa voimaan tullut YK:n turvallisuusneuvoston rauhanturvaoperaatio MONUSCO:n merkittävä mandaatin muutos herättää kuitenkin toivoa paremmasta. Mandaatin muutos sallii suoran voimakäytön aseellisia ryhmiä vastaan.

"Uudet keinot ovat tervetulleita pitkään jatkuneessa konfliktissa. Mandaatin muutos parantaa merkittävästi YK:n neuvotteluasemaa", Ihalainen kommentoi.

Keski-Afrikan tasavalta - unohdettu kriisi

Keski-Afrikan tasavallan kriisi toinen toistaan seuranneiden vallankaappausten ikeessä on jatkunut vuosikymmeniä.

"Maa ei oikeastaan ole ollut valtio kolonialismin jälkeen, sillä valtion perusrakenteet ovat puuttuneet koko sen itsenäistymisen jälkeisen ajan", Ihalainen kertoo.

Ihalaisen mukaan kansainvälisen yhteisön unohdus ja puuttumattomuus pitkään jatkuneeseen konfliktiin on suuri syy siihen, miksi se on päässyt eskaloitumaan tällaisella voimalla.

Viimeisin vallankaappaus tehtiin viime joulukuussa, jossa muslimienemmistöinen kapinallisliittouma Seleka kaappasi vallan epäsuositulta presidentti François Bozizelta.

"Epäsuositun hallinnon vallankaappaus ei ollut vaikea, mutta valitettavasti näyttää siltä, ettei parempaa ole luvassa", kertoo Ihalainen.

Myös Keski-Afrikan konfliktissa on Ihalaisen mukaan kansainvälinen ulottuvuus. Hänen mukaansa Seleka-liittoumaa voi verrata Kongon M23-kapinallisryhmään, sillä sen riveissä taistelee palkkasotilaita niin Tsadista, Darfurista ja jopa Libyasta. Sen johtajat ovat muslimeja, vaikka maan kansalaisista noin 80 prosenttia on kristittyjä.

"Liittouman legitimiteetti on kuitenkin pääosin kristityssä Keski-Afrikassa heikko ja muodostaa suuren uhan uudelle vastavallankumoukselle", Ihalainen pohtii.

"Kansainvälisen yhteisön olisi korkea aika reagoida, mutta kuka sen tekee ja maksaa?", hän kysyy.