Tavoitteena toimeliaisuus | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Tavoitteena toimeliaisuus

Kehitysyhteistyöllä edistetään yhä useammin yrittäjyyttä. Mutta pureutuuko kauppaa tukeva kehitysyhteistyö myös köyhyyteen? pohtii Aino Haavisto.

Artikkeli on julkaistu alunperin MaailmanKuva -lehden numerossa 11/2013. Tilaa lehti täältä.

Maailmanlaajuisesti jo neljännes kaikesta kehitysyhteistyöstä luokitellaan "kauppaa tukevaksi". Brittiläisen The Guardian -lehden mukaan Aid for Trade -maksatuksia on kirjattu vuodesta 2005 lähtien 200 miljardin dollarin edestä.

Mistä on kyse?

"Kehitysmaiden ihmisiä autetaan vahvistamaan omaa toimijuuttaan – siinä kauppaa tukevan kehitysyhteistyön ydin", sanoo kehitysmaatutkimuksen professori Anja Nygren Helsingin yliopistosta.

"Perimmäisenä tavoitteena on muun kehitysyhteistyön tapaan vähentää köyhyyttä. Ajatellaan, että tuottavaa työtä tekemällä kehitysmaiden heikko-osaiset voivat vaurastua pysyvämmin, hän jatkaa.

Nygrenin mukaan kehitysyhteistyön uudet virtaukset heijastelevat elinkeinopohjan muutoksia globaalissa etelässä. Valtaosa kehitysmaista on teollistumassa. Niillä ei ole halua eikä mahdollisuuksia turvata kasvavan väestön toimeentuloa yksinomaan omavaraistaloudella tai alkutuotannolla, kuten maa- ja metsätaloudella. Sen sijaan maat haluavat kehittää kaupan­käyntivalmiuksiaan.

"Kansainvälisillä foorumeilla nimenomaan kehitysmaiden edustajat ovat virittäneet keskustelua uusista, nykytilanteeseen sopivista tukimuodoista", kertoo kauppapolitiikkaan ja kehityskysymyksiin perehtynyt tutkija Marikki Stocchetti Ulkopoliittisesta instituutista.

Nostetta kaupan tukemiselle on taannut myös keskustelu perinteisen kehitysyhteistyön riittämättömyydestä. Anja Nygrenin mielestä vanhanmuotoisen kehitysavun on nähty punovan haitallisia riippuvuussuhteita avun antajien ja kohdemaiden välille.

Laajempi aloite kauppaa tukevasta kehitysyhteistyöstä syntyi vuonna 2005 Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä. Käsitteen sisällöstä on sittemmin sovittu kehittyneiden maiden talousjärjestössä OECD:ssä.

Kehitysmaat tähtäävät vientiin

Aid for Trade -kehitysyhteistyötä toteutetaan sekä kahdenvälisesti että monenkeskisesti. Suomikin hyödyntää molempia väyliä.

"Meillä on kahdenvälisiä AFT-hankkeita eri puolilla maailmaa. Toimimme aktiivisesti perinteisissä kohdemaissamme Keniassa, Tansaniassa, Sambiassa ja Vietnamissa mutta myös esimerkiksi Keski-Aasian alueella", kertoo kauppaa tukevaan kehitysyhteistyöhön perehtynyt neuvonantaja Mika Vehnämäki ulkoasiainministeriöstä.

Lisäksi Suomi tukee kehitysmaiden kaupankäyntiä kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten välityksellä. Avustajakumppaneihin kuuluvat esimerkiksi monet YK-organisaatiot, Maailmanpankki, Kansainvälinen työjärjestö ILO ja Maailman tullijärjestö WCO.

"Niin kahdenvälistä kuin monenkeskistäkin väylää tarvitaan, Anja Nygren arvioi. "Suomi nautti arvostusta läpinäkyvien, kohdemaan toiveita noudattavien kahdenvälisten hankkeiden toteuttajana. Monenkeskisissä projekteissa taas ammennetaan laajemmasta rahoituspohjasta, yhteistyöstä ja jaetuista kokemuksista", hän jatkaa.

AFT-käsite kattaa laajan kirjon hankkeita. Kehitysmaita autetaan ensinnäkin seulomaan kaupallisesti lupaavia tuotteita ja palveluja. Useimmiten tuotantoa on tarkoitus monipuolistaa merkittävästi.

Suomi on viime vuosina tukenut esimerkiksi kestävää metsätaloutta Tansaniassa sekä korkeatasoista lääketuotantoa Keniassa.

"Tansanialainen Kilombero Valley Teak Company kasvattaa tuellamme tiikkipuita ja sahaa niistä lautaa", kehitysrahoittaja Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi kertoo.

"Kenialainen UCL taas nousi avullamme Itä-Afrikan suurimmaksi lääketehtaaksi. Sen tuotteet vastaavat eurooppalaisia laatuvaatimuksia", hän jatkaa.

Jotta tuotteita saadaan liikkeelle, AFT-apua osoitetaan myös infrastruktuurin kehittämiseen. Teitä rakennetaan ja varastointiin panostetaan lukuisissa hankkeissa.

Paikalliseen kaupankäyntiin useimmat kehitysmaat eivät kuitenkaan tyydy.

"Monet AFT-hankkeista tähtäävät vientiin. Kehitysmaiden on määrä kiinnittyä alueellisille tai kansainvälisille markkinoille", toteaa kehitysyhteistyön evaluoinnin päällikkö Aira Päivöke ulkoasiainministeriöstä.

On raivattava kansainvälisen kaupankäynnin esteitä.

"Markkinoinnissa riittää työsarkaa. Myös lainsäädännön ja tullikäytäntöjen hiomisessa tarvitaan monin paikoin apua", Marikki Stocchetti erittelee.

Jaakko Kangasniemi kertoo onnistuneista vienninedistämishankkeista: kenialaisia lääkkeitä myydään Kenian lisäksi jo myös naapurimaissa. Tansanialainen tiikkilauta taas on raivannut tiensä Intian-markkinoille. Marikki Stocchettin mukaan monilta kehitysmailta uupuu kuitenkin viisas, kokonaisvaltainen kauppastrategia.

"Maiden inhimilliset resurssit eivät useinkaan riitä niiden itsensä kannalta edullisten kauppasopimusten neuvottelemiseen. Tässä AFT-hankkeet voivat tuoda avun."

Stocchettin mukaan olisi järkevää suunnata tukea yhä enemmän myös alueellisille kauppajärjestöille. Esimerkiksi Afrikassa tästä hyödyttäisiin.

"Sidottu apu" puhuttaa

Professori Anja Nygrenin mukaan kauppaa tukevan kehitysyhteistyön sisäänmarssia on kuvattu maailmalla pääasiassa myönteisesti.

Kehitysmaiden vienti on kasvanut hankkeiden myötä monin paikoin, ja työllisyysluvut ovat kohentuneet.

"Kilombero Valley Teak Company tarjoaa työtä suoraan tai välillisesti tuhansille ihmisille", Jaakko Kangasniemi kertoo.

Avunantajien kirkasotsaisuutta kuitenkin kyseenalaistetaan yleisesti. Kohdemaiden ensisijaiset tarpeet eivät aina määritä yhteistyön luonnetta.

"Osa AFT-yhteistyöstä sidotaan arveluttavasti hankintoihin avunantajamaasta", tutkija Marikki Stocchetti sanoo.

Anja Nygren on ollut kuulevinaan Suomen AFT-hankkeissa 1970-luvun kaikuja:

"Kehitysmaihin toimitetaan sitä, mikä on meidän vientimme kannalta edullista, hän sivaltaa. Hankkeiden pitäisi kuitenkin viritä suoraan kohdemaiden tarpeista ja liittyä järkevästi osaksi maiden yleisempää kauppastrategiaa ja kehitystavoitteita."

Nygren ja Stocchetti kuitenkin uskovat synergian toteutuvan monin paikoin.

"Suomen on varmasti fiksua keskittyä aloihin, joilla olemme vahvoja. Esimerkiksi metsäsektorin, IT-alan tai koulutukselliselle osaamiselle on epäilemättä aitoa tarvetta monessa kehitysmaassa", Nygren toteaa.

Seurannassa työsarkaa

Mutta lähestytäänkö AFT-hankkeiden avulla kehitysyhteistyön ykköstavoitetta? Onko köyhyys taittumassa avun seurauksena?

"Globaalisti kauppaa tukevasta kehitysyhteistyöstä valtaosa suuntautuu muihin kuin köyhistä köyhimpiin maihin", Marikki Stocchetti pohtii.

Stocchettin mielestä tähän on ehkä johtanut pragmaattinen ajattelu. Kun olosuhteet ovat alkeelliset, kansainvälisiin markkinoihin kiinnittymiselle ei ole edellytyksiä.

AFT-yhteistyötä viljellään siellä, missä tuloksia voidaan perustellusti odottaa kohtuullisessa ajassa. Toistaiseksi ei ole myöskään osoitettu, että kohdemaiden kaupan kasvattaminen olisi parantanut heikoimmin toimeentulevien asemaa.

"Tähän pyritään, ja tällaisiin epäsuoriin vaikutuksiin uskotaan laajalti. Toistaiseksi evaluaatiot eivät ole kuitenkaan pystyneet näyttämään yhteyttä kaupan tukemisen ja köyhyyden vähenemisen välillä", Aira Päivöke toteaa.

Kausaaliset ketjut ovat pitkiä ja monihaaraisia. Näytön saaminen voi olla kiven takana jatkossakin.

"Suomi kuitenkin pyrkii jo hankkeita suunnitellessaan ja yhteistyökumppaneita valitessaan analysoimaan toiminnan mahdollisia vaikutuksia muun muassa köyhyyteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, naisten asemaan ja kestävään kehitykseen", Päivöke kertoo.

Ulkoasiainministeriön tuoreehkon toimintasuunnitelman mukaan näitä vaikutuksia seurataan jatkossa entistä useamman ja täsmällisemmän indikaattorin avulla.

"Olemme myös karsimassa yhteistyökuvioitamme. Keskitymme tulevaisuudessa niihin hankkeisiin ja monikansallisiin väyliin, joiden kehitysvaikutuksista olemme vakuuttuneimpia", ulkoasiainministeriön Mika Vehnämäki kertoo.

Professori Nygrenin mukaan osa AFT-hankkeista vaikuttaisi jo kohentaneen köyhimpien työ- ja elinoloja. Finnfundin Jaakko Kangasniemi on samaa mieltä.

Esimerkiksi maailman köyhimpiin maihin lukeutuvassa Sierra Leonessa sisällissota tuhosi palmuöljypuristamoja. Tämän seurauksena ravintoöljyä alettiin tuoda maahan Aasiasta. Paikallisilla viljelmillä tertut mätänivät puihin.

"Hiljattain Suomi kuitenkin auttoi rakentamaan Sierra Leoneen uuden ravintoöljypuristamon. Tuhannet syrjäseutujen pienviljelijät ovat saamassa myyntikanavan tuotannolleen. Jos tällä ei ole myönteisiä kehitysvaikutuksia, niin millä on", Kangasniemi kysyy.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia