Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Plan-lehden numerossa 2/2013. Lue lehden tilaamisesta täältä.

Kello on jo kaksi iltapäivällä, kun koulupäivä Kroo Bayssa, Sierra Leonen suurimmassa slummissa, on vasta alkamassa. Kaikki lapset eivät ole vieläkään saapuneet. Yleensä he valuvat paikalle, kun työt kotona on tehty.

Tunti alkaa. Oppilaat kirjoittavat vihkoihin ja sivun puolikkaisiin. Kolme yhteistä teroitinta kiertää luokassa. Välillä kyniä teroitetaan partakoneen terillä, joita joku on löytänyt maasta. Opetus- ja opiskelutarvikkeita ei ole riittävästi.

"On vaikea keskittyä opetukseen, kun ympärillä istuu kuusikymmentä lasta."

"Haluan kouluni kehittyvän. Tarvitsen runsaasti kirjoja ja kyniä", toivoo 11-vuotias Salamatu. "Välillä jostain nurkasta kuuluu nahistelua, toisinaan lasten meno yltyy aivan mahdottomaksi. On vaikea keskittyä opetukseen, kun ympärillä istuu kuusikymmentä lasta."

"Pidän leluista ja leikkimisestä. Olen onneton, kun minun pitää istua hiljaa paikoillani", harmittelee 7-vuotias Foday.

Järjestyksenpitoa vaikeuttaa myös opettajien puute. Päteviä opettajia ei ole tarpeeksi, joten opetusta vetävät paljolti paikalliset vapaaehtoiset.

Yksi heistä on koulua pitävän paikallisen We Yone Child Foundation – Sierra Leone -järjestön perustaja Santigie Bayo Dumbuya, joka opettaa 1.–3.-luokkaa. Hän on iloinen nähdessään, että lapsia on tullut koululle mukavasti heidän arkikiireistään huolimatta.

Enimmillään lapsia on koululla kahdeksankymmentä, tosin kaikki eivät mahdu yhtä aikaa kolmeen pieneen luokkahuoneeseen. Osa lapsista istuu puisilla penkeillä, osa lattialla. Pöytiäkään eri riitä kaikille. Ilmassa on paljon hiekkapölyä, koska lattiaa ei ole pinnoitettu.

Koulun, tai pellistä kyhätyn vajan, joka ajaa koulun tilaa, omistaa paikallinen mies, joka vuokraa sitä koulukäyttöön. Iltaisin paikalliset miehet käyttävät tilaa ryypiskelyyn. Päivälläkin koulun pihalla notkuu miehiä juomassa viinaa ja käyttämässä huumeita.

Tulevia asianajajia – ja presidentti?

Santigie toivoo, että lapset saisivat opiskella sekä fyysisesti että henkisesti puhtaassa ympäristössä. Jos kaikki menee hyvin, parin vuoden kuluessa se on mahdollista. Uuden koulurakennuksen rakentamiseen on saatu kansainvälistä rahoitusta, ja rakentamisen toivotaan alkavan vuonna 2014. Vapaaehtoiset hoitavat pääosin rakennustyöt. Uuden koulun myötä saadaan myös lisää opetusvälineitä.

"Uudesta koulusta tulee hieno. Ja lapset ovat todella motivoituneita opiskelemaan, mikä on muutos parempaan", Santigie kehuu.

Lasten puheissa tulevatkin esille monenlaiset tavoitteet. 5-vuotias Salieu käy koulua, koska hän haluaa oppia lukemaan. Yllättävän moni lapsi haaveilee asianajajan ammatista. Jotkut pistävät vielä paremmaksi: Foday tahtoo isona presidentiksi.

Lähes kaikki lapset kertovat tulevansa kouluun, koska haluavat oppia.

"Olen onnellisimmillani oppiessani uutta. Jos en opi, en ole onnellinen. Haluaisin, että ystävänikin opiskelisivat", kertoo 6-vuotias Kadiatu.

Monien muiden lasten tapaan Kadiatu on kuitenkin huolissaan sadekaudesta. Se tuhoaa joka vuosi Kroo Bayssa monia rakennuksia.

"Kun sade alkaa, ei voi mennä mihinkään sitä karkuun. Se tulee meidän taloommekin sisälle. Haluaisin asua kaksikerroksisessa talossa", Salamatu sanoo.

Uuden koulun rakentamisessa yhdeksi suureksi haasteeksi nouseekin kunnollisen maan löytäminen. Nykyinen koulu sijaitsee alueella, joka yleensä tulvii sadekauden aikana. Lapset osallistuvatkin itse tulvamuurien rakentamiseen, jotta heppoinen koulurakennus säästyisi tuhoilta.

"Haluan uuden koulun, jossa on hyvät rakenteet sekä hyvät tuolit ja pulpetit", Kadiatu toivoo. Uusi koulu tulee tarpeeseen. Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa sijaitsevassa Kroo Bayssa asuu 11 000 ihmistä, joista suurin osa on lapsia ja nuoria. Toistaiseksi alueella toimii vain yksi, liian pieni ja huonosti varusteltu koulu.

Sisällissodassa tuhottiin yli 1 200 koulua

Kroo Bayn ongelmat heijastelevat tilannetta myös muualla maassa. Sierra Leonessa on oppivelvollisuuslaki, joka velvoittaa kaikki lapset aloittamaan koulun kuuden vuoden ikäisenä. Koulujen ja opettajien puute sekä monille perheille liian kalliit koulumaksut ovat kuitenkin tehneet lain täytäntöönpanon mahdottomaksi.

Monet ongelmista juontavat juurensa 1991–2001 käytyyn sisällissotaan. Sodan aikaan tuhottiin yli 1 200 koulua. Sisällissodan jälkeen YK ja monet avustusjärjestöt tukivat Sierra Leonen hallitusta koulujen uudelleenrakentamisessa, mutta kehitys jäi puolitiehen.

Oma lukunsa olivat entiset lapsisotilaat, jotka aiheuttivat ongelmia kouluissa.

"Heillä oli erilaiset käytöstavat ja elämäntyyli kuntoutuksesta ja koulutuksesta huolimatta. Heille lupailtiin jatkuvaa tukea sodan jälkeen, mutta tavoitteista jäätiin. Monet päätyivät kaduille ja rikollisuuden pariin", Santigie Bayo Dumbuya kertoo.

Myöskään opettajien määrää ei ole saatu nostettua riittävästi sodan päätyttyä. Muun muassa huonot palkat ajavat opettajia muihin tehtäviin eivätkä houkuttele uusia tulijoita alalle. Viime vuoden alussa Sierra Leonen hallitus nosti opettajien palkkoja prosentin, mutta se ei vielä riitä.

Perustarpeet ennen lasten koulutusta

Vaikka kouluja ja opettajia olisikin tarpeeksi, suurelle osalle perheistä ylivoimaisen korkeaksi kynnykseksi nousevat koulumaksut. Vanhempien pitää itse kustantaa lukukausimaksut, opetusvälineet, ruokailu sekä kouluasut.

Esimerkiksi peruskoulutasolla yhden lapsen lukukausimaksu on 20 000 leonea, joka maksetaan kolmesti vuodessa. Noin neljän euron lukukausimaksu ei kuulostane paljolta länsimaisella tulotasolla mitattuna, mutta sisällissota jätti Sierra Leoneen paljon syvää köyhyyttä.

Esimerkiksi Kroo Bayssa valtaosa ihmisistä elää noin viidelläkymmenellä sentillä vuorokaudessa.

Tilanne hankaloitui entisestään, kun Sierra Leonen hallitus päätti pidentää peruskoulua yhden vuoden. Lapset toki saavat lisäkoulutusta, mutta vanhemmille se on yksi vuosi lisää lukukausimaksuja.

"Uusi koulutusjärjestelmä on todellinen taakka ja iso ongelma köyhille vanhemmille, ja on hyvin todennäköistä, että heidän lapsensa jättävät koulun kesken", Santigie toteaa.

Vapaaehtoisten pyörittämä koulu Kroo Bayssa veloittaa vanhemmilta vain 4 000 leonea eli alle euron kuukaudessa opettajien palkkoja varten. Mutta jos pelkästään perustarpeiden tyydyttäminen on vaikeaa, voi lapsen koulutus tuntua toissijaiselta tavoitteelta.

Tällä hetkellä moni lapsi keskeyttääkin koulunkäyntinsä riittävän rahallisen ja henkisen tuen puutteessa ja saattaa päätyä kadulle myymään huumeita tai itseään, tai harjoittamaan muuta rikollisuutta. Myös päihteiden käyttö on yleistä hyvin nuorten keskuudessa.

Santigie uskoo, että uuden koulun rakentaminen parantaisi paikallisten elämänlaatua, vähentäisi katulasten määrää ja ennen kaikkea takaisi lapsille mahdollisuuden valoisampaan tulevaisuuteen.