Lämmin iltapäivä Cartagenassa, Kolumbiassa huhtikuussa 2012. Presidentti Obama puhuu Amerikan valtioiden huippukokouksessa vierellään Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos. Obama toteaa, että maiden välille solmittu vapaakauppasopimus on voitto molemmille maille.

Obaman mukaan kyseessä on voitto Yhdysvalloille, koska sopimus lisää maan vientiä yli miljardilla dollarilla ja tukee tuhansia työpaikkoja. Voitto Kolumbialle, koska sopimus antaa yhä suuremman pääsyn suurimmalle markkina-alueelle eli Yhdysvaltoihin.

Kuukausi tilaisuuden jälkeen kahdenkeskinen vapaakauppasopimus astui voimaan. Vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla Yhdysvaltojen maatalousmyynti Kolumbiaan kasvoi 81 prosenttia verrattuna samaan ajankohtaan edellisenä vuonna. Tämä tarkoittaa yhteensä 680 miljoonaa dollaria.

Sen sijaan Kolumbiassa jo ennestään köyhät maanviljelijät kärsivät sopimuksen seurauksista. Maanviljelijät ovat tuottaneet sukupolvien ajan samoja tuotteita, joita nyt tuodaan valtavia määriä. Pääosa maaseudulla asuvista kolumbialaisista saa toimeentulosta maataloudesta.

Maanviljelijät ovat kestäneet ahdinkonsa hiljaa jo useiden vuosien ajan: lukuisat vararikot, jotka aiheutuivat kauppasopimuksista ja epäoikeudenmukaisesta maajärjestelmästä, yhteisöjen johtajien murhat, pakkosiirrot ja sitkeän köyhyyden.

Noin kuukausi sitten maanviljelijät menivät lakkoon, ja ensimmäistä kertaa spontaani sosiaalinen protestiliike pakotti kolumbialaiset kiinnittämään enemmän huomiota maanviljelijöiden asemaan.

Samaan aikaa kun maataloussektorin kriisi on syventynyt, muut tahot Kolumbiassa loistavat jatkuvalla talouskasvulla ja ennennäkemättömällä ulkomaiden sijoitusten määrällä. Tämä on johtanut köyhyys- ja työttömyyslukujen vähenemiseen.

Kolumbia on houkutellut myös kaukana sijaitsevia maita, kuten Suomea. Kaupallisten suhteiden syventäminen on hyvä asia, mutta meidän tulee huomioida sosiaaliset ja paikallistalouteen liittyvät seuraukset – jotka Yhdysvalloilta unohtuivat.

Samaan aikaan Kolumbian presidentti Santos puhuu maanviljelijöiden protesteista mahdollisuuksina ja sanoo, että Kolumbian on tehtävä enemmän töitä maatalouden ja maaseudun kehittämiseksi.

Vuosikymmenien laiminlyönnin jälkeen Kolumbian maanviljelijät haluavat enemmän kuin vain kauniita sanoja.

Kirjoittaja on Suomen World Visionin Kolumbian ohjelmakoordinaattori.