Burmassa kehitysyhteistyö on haasteita täynnä

Burma on ollut viime vuosina näkyvimmin otsikoissa maata ravistelevien luonnonkatastrofien ja etnisten konfliktien vuoksi. Yksi pahimmista hirmumyrskyistä koettiin Nargisissa vuonna 2008, jonka seurauksena monien kansainvälisten järjestöjen tavoin myös Kirkon Ulkomaanapu ryhtyi välittämään humanitaarista apua maahan.

"Hätäavun lisäksi teemme nyt myös kehitysyhteistyötä, jolla haluamme tukea kehityksen jatkumoa", kertoo järjestön Aasian aluekoordinaattori Kaarina Nieminen.

Niemisen mukaan haasteita riittää.

"Burmassa toimimisen suurimpia haasteita on, että tilanteet saattavat muuttua päivässä. Väkivaltaisuudet voivat yhtäkkiä eskaloitua, jolloin pitkän tähtäimen suunnitelmallisuus on hirveän haastavaa."

Pitkään suljettuna ollut Burman valtio on vasta muutamia vuosia ollut kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kohdemaana. Maata onkin ehditty jo kutsua kehitysavun lempilapseksi, mutta täysin kitkatta nopea kehitys ei ole edennyt.

Kehitysapukenttää vaivaa koordinaation puute. Osa alueista saa medianäkyvyyden ansiosta enemmän tukea, kun toiset jäävät lähes täysin huomiotta, Nieminen kertoo.

"Vaikka etniset konfliktit ja esimerkiksi rohingya-vähemmistön huono asema ovat hyvin vakavia ongelmia, ne eivät suinkaan ole ainoita haasteita", Nieminen huomauttaa.

"Maassa on lukuisia todella köyhiä alueita, jotka tarvitsisivat paljon tukea, mutta koska ne ovat tavallaan näkymättömiä, ne eivät myöskään saa rahoitusta", hän jatkaa.

Paikallisissa järjestöissä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Kansainvälisiä järjestöjä on muun muassa kritisoitu siitä, että he eivät tee tarpeeksi yhteistyötä paikallisten kanssa tai yhteistyön luonne on ennemminkin holhoava kuin vastavuoroinen. Paikallisten järjestöjen asema on myös Niemisen mielestä aliarvostettu.

"Burmaan virtaa paljon rahaa, mutta aika iso osa siitä menee suoraan hallitukselle tai sitten isot kansainväliset järjestöt ottavat osansa. Toisin sanoen kansallisten järjestöjen omaa potentiaalia ei ole vielä nähty", Nieminen arvioi.

"Heillä on kuitenkin se kielitaito ja paikallinen tuntemus. Toki niiden kapasiteettia tulisi kehittää, mutta se merkitsee sitä, että juuri paikallisille järjestöille tulisi suunnata enemmän rahoitusta. Tämä antaisi niille paremmat edellytykset ja mahdollisuudet toimia", hän jatkaa.

Kirkon Ulkomaanavun toisena kumppanina toimiikin iso paikallinen kansalaisjärjestö Metta. Täysin ongelmitta yhteistyössä ei olla selvitty ja erityisesti luottamuksen rakentaminen sekä poikkeavien toimintatapojen ymmärtäminen veivät Niemisen mukaan aikaa.

"Esimerkiksi meidän sähköposti-keskeinen ajattelu oli heille hyvin vierasta."

Yhteistyö on alkukankeuksista huolimatta parantunut ja kehittynyt siinä määrin, että Nieminen nimeää hyvän yhteistyön olevan tällä hetkellä Kirkon Ulkomaanavun onnistuneimpia saavutuksia Burmassa.