"Apu on rikkaiden maiden köyhiltä tulonsiirtoa köyhien maiden rikkaille", totesi Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski uutistoimisto STT:n haastattelussa 15. syyskuuta.

Kosken ajatukset eivät ole uusia tai edes omaperäisiä, minkä voi todeta googlettamalla jälkimmäisen virkkeen. Sitä on toisteltu vuosikausia erilaisilla keskustelupalstoilla.

"Kaikilla ihmisillä on oikeus mielipiteeseensä. Olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että mielestäni mielipiteiden tulisi perustua tosiasioihin."

Kaikilla ihmisillä on oikeus mielipiteeseensä. Olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että mielestäni mielipiteiden tulisi perustua tosiasioihin. Tilastot eivät tue väitettä apuriippuvuudesta: kehitysapu ei ole estänyt kehitysmaita kehittämästä omaa talouttaan ja löytämästä muita tulonlähteitä menojensa rahoittamiseksi.

Esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanimaat Sambia, Kenia, Nepal, Tansania, Vietnam, Mosambik ja Etiopia ovat kaikki pikemminkin vieroittuneet kehitysavusta kuin jääneet siihen koukkuun.

Asia ei tosin selviä yhdellä googletuksella, vaan pitää jaksaa vilkaista esimerkiksi Maailmanpankin tilastoja. Ne osoittavat, että kehitysavun osuus kansantaloudesta on laskenut jokaisessa pääkumppanimaassamme viimeisen 20 vuoden aikana.

Sambiassa osuus on nyt kymmenen prosenttia, kun se vuonna 1995 oli yli 60 prosenttia. Mosambikin taloudesta 81 prosenttia oli kehitysapua vielä sisällissodan jälkeen vuonna 1992, kun se nyt on 17 prosenttia. Nepalissa kehitysavun osuus kansantaloudesta oli 13 prosenttia vuonna 1992 ja nyt viisi prosenttia.

Toki apuriippuvuudella on monia määritelmiä. Viimeaikaisessa riippuvuuskeskustelussa ei ole esimerkiksi kannettu huolta siitä, heikentääkö kehitysapu kehitysmaiden tilivelvollisuutta omille kansalaisilleen.

Kehitysyhteistyön täytyy myös hakea uutta roolia tilanteessa, jossa kehitysmaiden taloudet kasvavat ja niille aukeaa uusia mahdollisuuksia.

Esimerkiksi ruotsalainen vaateketju H&M harkitsee vaatteidensa ompelemista Etiopiassa, jonka kansantaloudesta 11 prosenttia koostuu kehitysavusta. Terve ja peruskoulutuksen saanut 18-vuotias etiopialainen nuorimies saattaa saada tehtaasta työpaikan – ja mahdollisuuden nousta pois köyhyydestä. Kehitysapu on vaikuttanut siihen, että H&M löytää tehtaalleen riittävän terveitä ja peruskoulutettuja työntekijöitä.

Sen sijaan 50-vuotias kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti hyötyy vaatetuotannon aloittamisesta lähinnä silloin, kun työtä saava nuori mies on hänen lapsensa.

Vastaisuudessa kehitysavun lisäarvo voisi syntyä siitä, että yhteiskunnallisen kehityksen ansiosta myös yksinhuoltajaäiti hyötyy tuotannon aloittamisesta ja yleisemmin talouskasvusta. Kyse olisi siis sosiaaliturvamallien kehittämisestä. Nekin rahoitettaisiin enenevästi kehitysmaiden omilla tuloilla. Miksi? Koska kehitysmaat vieroittuvat kehitysavusta.