Tämä teksti on julkaistu alun perin Suomen Le Monde diplomatique -lehdessä 5/13. Tilaa lehti täältä.

Asia on niin, että minulla on kunnia ja etuoikeus olla Venäjän Greenpeacen hallituksen jäsen (tämä on vähemmän tunnettu seikka elämästäni). Vieläpä olisin teoriassa voinut olla mukana jäänsärkijä Arctic Sunrisella, ja olen nyt pahoillani siitä, että opetus- ja perhesyyt estivät minua osallistumasta tuohon jaloon seikkailuun ja tulemasta teljetyksi Murmanskin tutkintavankilaan yhdessä vihreiden veljieni ja siskojeni kanssa.

"Kerran aurinko nousee Arktiksen ylle, eivätkä sen säteet valaise ainuttakaan saakelin öljynporauslauttaa."

Sanalla sanoen on kysymys lievästä eturistiriidasta: kirjoittajan edut vastaan hallituksen jäsenen. Vaikeneminen saa nyt riittää, yksi lehti-ihminen on jo vangittu, joten kirjoitan hänen puolestaan.

Greenpeacen puolelta koko juttu on äärimmäisen läpinäkyvä ja ymmärrettävä, enkä hartaasta halustani huolimatta pysty sisäpiiriläisenä kertomaan mitään salaista ja yksinoikeudella julkaistavaa. Niinpä luettelen yksinkertaisesti vain puhtaita tosiseikkoja.

Fakta 1

Greenpeacen jäänmurtaja ei rikkonut ainoatakaan kansainvälistä sopimusta (Niiden mukaan porauslauttaa ei saa lähestyä alle 500 m etäisyydelle). Venäjä on omavaltaisesti määrittänyt itselleen kolmen meripeninkulman säteen (miksei saman tien 33?), mutta Arctic Sunrise ei rikkonut tätäkään määräystä! Teoriassa jäämurtaja olisi saattanut veneissä olleiden aktivistien pidätyksen jälkeen ylittää kolmen merimailin rajan nostaakseen ylös tyhjentyneen, aallokossa pyörineen kumiveneen, joka jäi mereen kiipeilijöiden pidätyksen jälkeen. En usko, että se teki sitäkään.

Fakta 2

Greenpeacen aktiivit lähestyivät Prirazlomnajaa kevyillä kumiveneillä: korkean kerrostalon kokoisen, valtaisan porauslautan kannalta se ei vastaa edes norsun ampumista haulikolla, vaan ennemmin hyttysen pistoa tyrannosauruksen nahkaan. Puheet siitä, että luonnonsuojelijat "olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa" ovat täysin naurettavia. (Toisaalta jos tarkastelemme moraalisista seurauksia ja imagovahinkoja, voi hyttysen pistokin olla kohtalokas, mutta siitä dinosauruksemme saavat syyttää yksinomaan itseään.)

Fakta 3

Ennen kuin kumiveneet lähtivät kohti porauslauttaa, Arctic Sunrisen kapteeni ja retken osanottajat ilmoittivat, tavanomaisen käytäntönsä mukaisesti, sekä rannikkovartiostolle että porauslautan päällystölle, että kyseessä on Greenpeace, tempaus on rauhanomainen, eikä kukaan aio hyökätä heidän kimppuunsa tai vahingoittaa omaisuutta. Sellaiset argumentit kuin "kuvitelkaa, että tuntemattomat tyypit tunkeutuvat kotiinne..." ovat valheellista hurskastelua. Sitä paitsi "kotiin" (eli majoitustiloihin, konehuoneisiin) ei kukaan edes aikonut tunkeutua: kiipeilijät yrittivät kiinnittää plakaatin "Puhtaan Arktiksen puolesta!" porauslautan alimmalle tasolle, jossa on vain metallipalkkeja. Aluksella ei ollut minkäänlaisia aseita eikä voinutkaan olla: etsinnöissä ei taatusti löydy mitään, elleivät etsijät itse piilota sinne jotain.

Fakta 4

Porauslautta Prirazlomnaja ei sijaitse Venäjän aluevesillä, joilla isäntä määrää (vaikkei isännän ja aggressiivisen röyhkimyksen tarvitse välttämättä merkitä samaa), vaan niin sanotulla "yksinoikeudellisella talousvyöhykkeellä". Toisin sanoen kenelläkään ei ole oikeutta luvattomasti porata siellä mannerlaattaa, rakentaa seitsemän tähden hotelleja revontulten loisteeseen tai harjoittaa muuta taloudellista toimintaa. Oliko Greenpeacen tempaus taloudellista toimintaa? Valtion piilopropaganda toki vakuuttelee kansalle, että Greenpeace ei ole mikään sanakarillisten ekologien järjestö, vaan läntisten kilpailijoitten maksama porukka, joka yrittää syrjäyttää venäläiset yhtiöt himoituilta arktisilta öljykentiltä. Se on puhdasta (edes jossain suhteessa nämä herkkähipiäiset ovat puhtaita) valhetta.

Ylikansallisille öljy- ja kaasufirmoille on jopa hyötyä siitä, että venäläiset kaivelevat ongelmallista Arktista kuin kokeilurobotit ikään, koska öljybisneksen suurpelurit ovat jo käsittäneet, että öljyn ja kaasun pumppaaminen Pohjoiselta Jäämereltä on aivan tolkuton hanke: omakustannushinta nousee lähes markkinahinnan tasolle. Juuri se onkin Arktiksen pelastus.

Venäjän valtiollinen mafiatalous kuitenkin perustuu toisenlaisille "Sotšin periaatteille": pitää tuhlata mahdollisimman paljon voidakseen varastaa mahdollisimman paljon. Tässä katsannossa pohjoisnavan jääkarhujen joukossa kelluvat öljytornit ovat kultasuoni!

Olympialaiset, mestaruuskisat ja huippukokoukset ovat yksittäisiä hyökkäyksiä jättiläismäisen rahamassin kimppuun, mutta arktinen pyörre imee masseja loputtomiin. Semminkin kun monista seikoista voi päätellä, että eräs Gazpromin yksityisistä edunsaajista on muuan V. V. Putin (vähemmän tunnettu puoli hänen historiastaan). Näin ollen Greenpeacella ei voi olla muita motiiveja kuin Arktiksen pelastaminen.

Fakta 5

Gazprom on vaatinut (ja 30. syyskuuta saanut) kymmenien miljardien ruplien veronalennukset arktisen mannerlaatan hyödyntämiseen. Nämä ovat valtion budjettirahoja, ja ellei niitä olisi viskattu jään alle, ne olisi voitu käyttää tiedätte kyllä mihin hömppään: sairaaloihin, kouluihin, teihin, eläkkeisiin.

Vielä eräs piirre "kansallisaarteemme" Gazpromin ja "kansallisjohtajan" keskinäisestä sopimuksesta: riskit ja kompensaatiomaksut vahinkojen tai katastrofien sattuessa (Meksikonlahden kokemuksen perusteella kyse on biljoonista) kustannetaan nekin veronmaksajien taskuista, ei Gazpromin varoista (kuten BP:lle kävi). Verovarat ikään kuin hukkuvat. Syy tähän ylettömään huolehtivaisuuteen yhtiöressukasta onkin mainittu edellä.

Fakta 6, se tärkein

Alueen ekologinen tilanne on todella kauhea. Pohjoisnavan jääpeite sulaa katastrofaalista vauhtia, ekosysteemi tuhoutuu, eläimille ei ole elin- ja lisääntymispaikkoja eikä kohta edes paikkaa, johon tökkäisi pystyyn öljytornin. Tuotannollinen toiminta on tämän tappavan prosessin katalysaattori. Se pitää estää hinnalla millä hyvänsä, muuten...

Ei vielä fakta

Kerran aurinko nousee Arktiksen ylle, eivätkä sen säteet valaise ainuttakaan saakelin öljynporauslauttaa. Toimituksen lisäys Greenpeacen aktivisteille on esitetty syyte rikoslain 227 § 3. momentin perusteella (järjestäytyneen ryhmän suorittama merirosvous), mikä johtaa pahimmillaan 10–15 vuoden vankeustuomioon.

Newsland.com 2.10.2013. Suomennos Kirsti Era. Artemi Troitski on toimittaja, kolumnisti ja Venäjän Greenpeacen hallituksen jäsen.