Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Liberon numerossa 3/2013. Tilaa lehti täältä.

Mielenosoittajien päivät venyivät ja yöunet lyhenivät taistelussa demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, kun mielenosoitukset levisivät Istanbulin Gezi-puistosta ympäri Turkkia. Kyse ei ollut enää puiston puiden suojelusta. Hallitsevan AKP-puolueen ja pääministeri Erdoğanin kymmenvuotisen valtakauden poliittisten päätösten aiheuttama painostus sai riittää. Syitä osallistua mielenosoituksiin oli monia, mutta yksi tärkeimmistä vaikutti olevan ennen näkemätön hallituksen käyttämä poliisiväkivalta kansalaisiaan vastaan.

"Koen, että me näimme nyt Turkin vähemmistöjen arjen. Tosin kukaan meistä ei ollut aikaisemmin kokenut vastaavaa poliisiväkivaltaa."

Monet turkkilaiset nuoret aikuiset eivät olleet aikaisemmin osallistuneet mielenosoituksiin.

"Olin nähnyt mielenosoituksia televisiossa, mutta mikään aihe ei motivoinut minua menemään kaduille, vaikka olenkin ollut kiinnostunut politiikasta", kertoo 23-vuotias insinööriopiskelija Ali Can.

Aikaisemmin mielenosoitukset ovat liittyneet vahvasti vähemmistöjen, kuten kurdien ja aleviittien, oikeuksiin."Koen, että me näimme nyt Turkin vähemmistöjen arjen. Tosin kukaan meistä ei ollut aikaisemmin kokenut vastaavaa poliisiväkivaltaa", kuvailee 25-vuotias aktivisti Onur.

Nuorten aikuisten sukupolvea Turkissa on pitkään kuvailtu laiskaksi. "Ikäluokkamme on niin laiska, että emme jaksa lähteä elokuviin. Gezi-puiston mielenosoitukset saivat meidät liikkeelle. Kävelimme Anatolian puolelta Euroopan puolelle, koska näkemämme väkivalta oli ennen kuulumatonta", kuvailee 23-vuotias lakimies Pinar.

Kävely Bosporinsalmen yli sekä luottamuksen menettäminen mediaan ovat Pinarin mielestä mielenosoitustusten tärkeimpiä virstaanpylväitä. "Se, että emme voi luottaa enää ,mitä näemme televisiossa, tekee meistä myös vaarallisia ja vahvoja. Emme luota enää siihen, mitä kuulemme mediassa."

Suurimpien mielenosoitusten päättymisen jälkeen protestit jatkuivat pienimuutoisempina. "Vaikka mielenosoitukset eivät ole enää isoja, meistä on tullut herkempiä menemään kadulle vaatimaan oikeuksia, etenkin kun kynnys osallistua ensimmäisen kerran on ylitetty", kuvailee Onur. Pinar jakaa Onurin ajatuksen: "Tämän saattoi havaita jo Istanbulin Pride-kulkueessa. Itse olen osallistunut niihin aikaisemmin, mutta tänä vuonna kulkue oli isompi. Myös tuttavani, joiden tiedän vitsailleen homoseksuaalien kustannuksella, tulivat mukaan kulkueeseen."

Luottamusta ja pelkoa

Mielenosoitukset ovat vaikuttaneet Onuriin, Pinariin ja Ali Caniin henkilökohtaisella tasolla. Aikaisemmin poliittisesti aktiiviset Onur ja Pinar kokevat saaneensa voimaa mielenosoituksista. "Ystäväni sanovat, että olen muuttunut sosiaalisemmaksi. Aikaisemmin en ollut kamalan puhelias. Olin todella turhautunut silloiseen poliittiseen tilanteeseen sekä pettynyt erään aktivistiryhmän toimintaan, jossa olin itsekin mukana. Kaikki oli niin kapeakatseista. Gezi-puistossa erilaiset ihmiset tulivat yhteen ja autoimme tosiamme", kertoo Onur.

Useiden varusteisiin kuului sitruunaa ja maitoa silmien ja ihon kirvelyn avuksi. Monilla oli mukana myös astmapiippu. Mikäli mielenosoittaja kaatui, tuntemattomat olivat nostamassa ylös. "Oli todella hienoa, miten olimme yhdessä kadulla. Meidän oli myös pakko luottaa täysin tuntemattomiin ihmisiin, mikä oli minulle uusi kokemus", pohtii Onur.

Pinar kokee, että erilaisten ihmisten tapaaminen Gezi-puistossa on ollut erittäin merkityksellistä: "Koin aikaisemmin vahvasti, että turkkilaisessa yhteiskunnassa luokkani on estänyt minua puhumasta ja ystävystymästä erilaisten ihmisten kanssa. Tapasin mielenosoituksissa ja Gezi-puistossa erilaisia ihmisiä ja se oli mahtavaa! Nykyisin yritän keskustella avoimemmin politiikasta ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani eri mieltä."

Ali Canin kokemus mielenosoituksista on hieman erilainen, mikä voi johtua myös siitä, että hän meni usein yksin mielenosoituksiin ilman omien ystävien tukiverkkoa, mikä oli mielenosoituksissa elintärkeä, vaikka tuntemattomat olivat myös toistensa tukena. "Gezi-puiston mielenosoitukset ovat pilanneet mielenterveyteni. Ainakaan nyt en voi osallistua mielenosoituksiin, koska pelkään niin paljon. Mielenosoituksissa juoksin yksin poliiseja pakoon ja minua ammuttiin kumiluodeilla. Nyt kun näen poliiseja tai vesitykin, ajattelen aina, että minua kohti aiotaan hyökätä, vaikka järjellä ajateltuna asia ei ole niin."

Ali Canin ystäväpiiri on alkanut puhua politiikasta aivan uudella tavalla: "Verorahoillani maksan tällaista toimintaa. Tavallaan rahoitan väkivaltaa itseäni ja ystäviäni vastaan".

Kesäisten Gezi-puiston mielenosoitusten vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Henkilökohtaisella tasolla voi nähdä muutoksia, esimerkiksi Pinar haluaa tehdä tulevaisuudessavapaaehtoistyötä. Mielenosoitukset jatkuvat edelleen. Uudet mielenosoittajien kuolemat sekä erilaiset poliittiset päätökset saavat mielenosoittajat kaduille uudestaan ja uudestaan.