Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Amnesty-lehdessä 3/2013. Tilaa lehti täältä.

Australian pääministeri Kevin Rudd ilmoitti heinäkuussa, että maahan meritse yrittävät turvapaikanhakijat siirretään välittömästi Papua-Uuteen-Guineaan. Kyseisen maan edellytykset kantaa vastuuta pakolaisista ovat täysin riippuvaisia Australian taloudellisesta tuesta. Vaikka hakijoille myöhemmin myönnettäisiin turvapaikka, he eivät saa enää asettua Australiaan. Käytännössä pääministerin ilmoitus merkitsee, että Australia sulkee rajansa pakolaisilta.

Mutta mitä tapahtuukaan Euroopassa? Heinäkuun alussa vain muutaman päivän sisällä yhteensä 394 somalialaista ja eritrealaista ihmistä pelastettiin tai pelastautui Välimereltä Maltalle. Samanaikaisesti Maltan hallitus ilmoitti jälleen harkitsevansa siirtolaisalusten "työntämistä takaisin" Pohjois-Afrikan puolelle, ennen kaikkea Libyaan. Siellä, aivan kuten Papua-Uudessa-Guineassa, turvapaikanhakijoiden olosuhteet ovat kammottavat.

Myös Italia on, EU-komission hyväksyvän katseen alla, sopinut siirtolaisten välittömästä palauttamisesta esimerkiksi Libyan ja Tunisian kanssa. "Yhteistyö" on ollut sanelua: jos ette toimi näin, emme ole teidän ystäviänne. Aivan viime kuukausina Italia on määrännyt kaupallisia rahtialuksia pelastamaan ihmisiä mereltä ja kuljettamaan heidät takaisin Libyaan.

Siksi nyt on oltava hereillä, eikä etäisyyden pidä antaa hämätä. Sekä Australiassa että Euroopassa jokaisen turvapaikanhakijan asia on käsiteltävä avoimesti ja oikeudenmukaisesti, eikä ketään saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa vaino tai muu julma tai epäinhimillinen kohtelu. Jos kansainvälistä oikeutta loukataan Australiassa, eurooppalaisten poliitikkojen ei pidä antaa ottaa tästä mallia. On meidän tehtävämme nostaa asiasta meteli.

Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja.