Juttu on ilmestynyt alun perin Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivustolla.

Muuttoliiketutkimuksen asiantuntijoiden mukaan ilmaston- ja ympäristönmuutoksella tulee olemaan kasvava rooli muuttoliikkeitä muovaavana tekijänä. Vaikka arviot vaikutusten mittaluokasta vaihtelevat, tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että kyseessä on ja tulee olemaan massiivinen ilmiö.

"Koska ilmastonmuutos on globaali ympäristöhaaste, tulisi myös sen sosiaaliset seuraukset jakaa globaalisti."

Yksi keskeinen syy skenaarioiden vaihtelevuuteen on tutkijoiden erimielisyys siitä, ketkä tulisi määritellä ympäristötekijöiden takia muuttaneiksi. Helsingin yliopistolle työskentelevä muuttoliiketutkija Saija Niemi muistuttaakin, että keskustelu ympäristönmuutoksen ja muuttoliikkeiden välisestä suhteesta on vasta aluillaan. "Ilmiö on monimutkainen, joten myös pohdinta siihen liittyvistä termeistä on haasteellista", hän toteaa.

Keskustelussa oikeasta terminologiasta on pitkälti kyse siitä, tulisiko ympäristön- tai ilmastonmuutoksen takia muuttaneet ihmiset mieltää pakolaisiksi. Väittely linkittyy eettisiin globaaliin vastuunjaon sekä oikeudellisiin kysymyksiin.

Niemen mukaan tutkijoiden keskuudessa on pohdittu esimerkiksi "yksittäisten ympäristöä tuhoavien valtioiden vastuuta niistä ihmisistä, jotka joutuvat pakosta muuttamaan ympäristötuhojen vuoksi." Hän pitää termeistä käytävää kriittistä keskustelua tärkeänä, sillä käytetyillä käsitteillä on poliittista ja taloudellista päätöksentekoa ohjaava rooli. Terminologialla on roolinsa myös kansalaisten mielipiteiden muokkaajana.

Pakolaisuus vai pakkomuutto?

Huolimatta siitä, että YK:n ympäristöohjelma (UNEP) aikanaan 1980-luvulla popularisoi ympäristöpakolaisuus-käsitteen, se ei ole oikeudellisesti YK:n jäsenvaltioita sitova. YK ja sen pakolaisjärjestö (UNHCR) eivät virallisesti tunnusta tätä termiä, vaikkakin myöntävät, että ilmaston- ja ympäristönmuutos tuovat lisää haasteita pakkomuuttoilmiöön.

Myös alan tutkijat välttävät enenevissä määrin pakolaisuus-termin käyttöä, sillä se viittaa kansainvälisen pakolaissopimuksen määrittelemään statukseen. Näillä linjoilla on myös Saija Niemi: "Koska termi pakolainen viittaa vuoden 1951 kansainvälisen pakolaissopimuksen mukaan oikeudellisesti enemmänkin vainoon perustuvaan pakotettuun muuttoon, en itse tällä hetkellä käyttäisi pakolaisuus-termiä", hän toteaa. Hän itse puhuisi mieluummin "pakotetusta muutosta" tai "pakkomuutosta", mikäli kyseessä on suoraan ilmaston- tai ympäristönmuutoksen aiheuttama muuttoliike. Niemi kuitenkin lisää, että pakolaisuus-termin käyttöä tulisi harkita, mikäli "muuttoliike liittyy jossain vaiheessa sopimuksessa tai sen vuonna 1967 solmitussa lisäprotokollassa mainittuihin kohtiin".

Muuttoliikkeen eri muotoja ei voi aina helposti erottaa toisistaan. "Muuttoliike voi esimerkiksi alkaa vapaaehtoisena ihmisten tarpeesta löytää parempaa karjan laidunmaata tai lasten koulutusta, ja muuttua jossain vaiheessa pakolaisuudeksi konfliktin seurauksena", Niemi sanoo.

Ilmasto- ja ympäristöpakolaisuus -termejä puolustavat tutkijat ovat sen sijaan esittäneet, että kansainvälisen pakolaissopimuksen pakolaismääritelmää tulisi laajentaa sisällyttämään myös ympäristönmuutoksen johdosta muuttaneet. Vaihtoehtoisesti on myös esitetty uusien "ilmasto- ja ympäristöpakolaiset" huomioivien sopimusten ja välineiden käyttöönottoa jo olemassa olevia täydentämään.

Pakolaisstatuksen myöntäminen herättäisi sen puolustajien mukaan valtioille moraalisia velvoitteita, legitimoiden näin ollen "ympäristöpakolaisten" suojelun. Joidenkin pakkomuutto-käsitettä kritisoivien tutkijoiden mukaan tiukka jaottelu pakotetun ja vapaaehtoisen muuton välillä voi olla mielivaltaista ja johtaa vakaviin eettisiin seurauksiin. Joustamattomat rajaukset määreiden välillä eivät palvele niiden ihmisten tarpeita, jotka eivät mahdu määritelmän rajoihin.

Pakkomuutto-käsite ei arvostelijoiden mukaan luo valtioille velvoitteita ja päävastuu langetetaan tällöin muuttaneiden kotimaille, joka ei ole oikeudenmukaista globaalin vastuunjaon näkökulmasta. Keskustelu linkittyy siis vahvasti myös laajempaan kehityspoliittiseen ja -eettiseen keskusteluun. Koska ilmastonmuutos on globaali ympäristöhaaste, tulisi myös sen sosiaaliset seuraukset jakaa globaalisti.

Skeptisemmät tutkijat ovat kuitenkin olleet huolissaan siitä, että ympäristöpakolaisuus-käsitteen käytöllä voi olla ikäviäkin poliittisia seurauksia. "Pakolaistulvia" pelkäävät valtiot voisivat tähän termiin nojaten oikeuttaa rajojensa sulkemiseen tähtäävät toimenpiteet.

Ympäristötekijöiden monimutkaisuus

Vaikka pakolaismääritelmää laajennettaisiinkin, ongelmana säilyisi ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen kausaalisuuden osoittaminen. Siirtolaisuus on monitasoinen ilmiö ja kimmokkeita ihmisten muuttopäätöksille voi olla useita samanaikaisesti. Toisin sanoen, ei olisi lainkaan yksinkertaista osoittaa, että muuttopäätös on tehty nimenomaan ympäristötuhojen vuoksi.

Ympäristötekijöiden vaikutukset ovat vahvasti kytköksissä sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin tekijöihin ja kaikki saman alueen ihmiset eivät välttämättä ole samalla tavalla haavoittuvaisia ympäristötuhoille. Osa tutkijoista onkin esittänyt huolensa ympäristötekijöiden ymmärtämisestä irrallisina politiikasta. Luonnonympäristö ja sen vaikutukset ihmisten elämään tulisi pikemminkin nähdä luonnon ja yhteiskunnan monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden tuotteena. Näin ollen ilmasto- ja ympäristöpakolaisuus -käsitteet vain vahvistaisivat käsitystä luonnonympäristöstä erillisenä kokonaisuutena.

Niemi lisää, että ympäristönmuutoksen kokeneille alueille voi myös muuttaa ihmisiä muualta, samanaikaisesti kun siellä ennestään asuneet muuttavat pois, osan taas jäädessä paikalleen. "Muuttoliikettä tapahtuu siis useampaan kuin yhteen suuntaan ja täten muuttoliikettä ei voida pitää ainoastaan sopeutumismekanismina alueellisille muutoksille", hän sanoo.

Ympäristöpakolaisuuden käsitteeseen skeptisesti suhtautuvien mukaan termin yhtenä ongelmana onkin käsitys hyvin yksisuuntaisesta syy-seuraussuhteesta. Kriitikkojen mukaan pakolaisuuden ja ympäristötekijöiden välisille yksisuuntaisille linkeille ei ole toistaiseksi tarpeeksi empiiristä näyttöä. Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet huolensa myös "eron myytistä": Vaarana on, että jatkossa pakolaiset jaotellaan "etelän" ympäristö- ja talouspakolaisiin sekä "pohjoisen" poliittisiin pakolaisiin.

Toisaalta ympäristöpakolaisuus-termiä puoltavien mukaan ympäristötuhojen taustalla usein olevat poliittiset ja sosiaaliset syyt nimenomaan legitimoivat oikeudellisen pakolaisstatuksen myöntämisen.

Kohti vakiintuvia standardeja?

Sekä poliittinen päätöksenteko että muuttoliiketutkimus kaipaisivat käsitteellistä selkeyttä ympäristötekijöiden ja muuttoliikkeiden suhteen analysointiin. Muuttoliikkeet ovat aina monimutkaisia prosesseja, jolloin myöskään ympäristösyistä tapahtuvan muuttoliikkeen ei voi ajatella mahtuvan kokonaisuudessaan yhden termin alle. Vaikka keskustelussa liikkuukin jo nyt runsaasti käsitteittä, Saija Niemi ounastelee, että niitä tarvitaan tulevaisuudessa yhä lisää kuvaamaan nimenomaan ympäristösyistä johtuvaa muuttoliikettä ja sen moninaisuutta.