Tämä juttu on julkaistu alun perin Intiim-lehdessä.

Kehitysmaissa vaatteiden valmistuksessa tunnetusti riittää työoikeuksien rikkomuksia. Farkkujen hiekkapuhaltaminen tappaa silikoosiin ja tehtaita romahtelee ja palaa Bangladeshissa aiheuttaen tuhansia kuolonuhreja. Ylipitkistä työpäivistä rasittuneet ompelijat eivät tule toimeen palkoillaan, ammattiliittojen jäseniä pahoinpidellään ja lapsityövoiman hyväksikäyttö on yleistä.

Yritykset teettävät suomalaisten vaatteet alihankintana Aasiassa, varsinkin Kiinassa, Intiassa ja Bangladeshissa. Yksi syy työoikeusrikkomusten yleisyyteen on se, että vaatetustehtaiden perustaminen on suhteellisen helppoa ja tehtaat liikkuvat vikkelästi maasta toiseen halvempien työvoimakustannusten perässä. Vaatetustehtaan perustaminen ei vaadi isoja pääomia eikä hienostuneita laitteita, vaan lähinnä ompelukoneet ja leikkaus- ja silityspisteet. Vaatetusteollisuus on ollut monen kehitysmaan ensimmäistä teollisuutta.

"Suomalaiset vaatetusyritykset eivät julkaise nettisivuillaan juuri mitään ostamiseensa liittyvää ja ne pitävät tavarantoimittajansa salassa. "

Sosiaalista vastuuta alalla tarvitaan, ja sitä on edistettykin. Yritysten vastuuohjeistoja (code of conduct) on ainakin aikaisemmin ollut vaatetusalalla kaikista aloista eniten. Vaatetusalan kautta saa hyvän kuvan yritysvastuun tilaan laajemminkin.

Ongelmana alihankinta

Tehtaiden vastuutarkastukset ovat kriisissä, monet tutkijat ja yritysten edustajat toteavat. Tämä siitä huolimatta, että tarkastusbisnes on kasvanut huimasti viime vuosina. Tarkastukset eivät ole onnistuneet saamaan edistystä aikaa isossa mittakaavassa, vaan ne ovat parhaimmillaankin onnistuneet parantamaan vain joidenkin yksittäisten tehtaiden työoloja, tutkijat toteavat. Tutkimusta aiheesta ei vielä ole tarpeeksi.

Vaateala toimii alihankintaan perustuen, ja se vaikeuttaa yritysvastuun toteuttamista paljon. Esimerkiksi ompelijoiden palkankorotuksiin osoitetut rahat eivät aina ole menneet perille, sillä varat antanut brändiyritys ei ole tiennyt, maksoiko tehdas palkankorotukset oikeasti.

Täytyy muistaa, että vaikka työoikeuksien noudattamisen parantaminen tehtailla on vaikeaa, kyse on käytännön asioista, jotka on aivan mahdollista hoitaa. Yritysvastuu ei ole kaikissa yrityksissä pelkkää sanahelinää, vaan joillakin yrityksillä on hienojakin projekteja. Sitten on toki paljon niitäkin, jotka eivät ole laittaneet tikkua ristiin.

Pallo suomalaisilla

Vaatetehtailijat eivät ole suinkaan ainoita syypäitä nälkäpalkkoihin ja ylipitkiin päiviin. Rikkaissa maissa olevat brändiyritykset ovat myös syyllisiä, kun ne ovat tinkineet hinnat äärimmilleen ja kiristäneet toimitusaikataulut.

Pohja työoikeuksien toteutumiselle luotaisiin siis Suomessa kohdistamalla katse ostoihin. On vaikea sanoa, kuinka hyvin suomalaiset yritykset ovat huomioineet ostokäytäntöjensä vaikutukset työoikeuksien toteutumiselle valmistajien tehtailla, koska kotimaiset vaatetusyritykset eivät julkaise nettisivuillaan juuri mitään ostamiseensa liittyvää ja ne pitävät tavarantoimittajansa salassa. Esimerkiksi H&M:n hankintapolitiikka ja tavarantoimittajatehtaat ovat nähtävillä sen verkkosivuilla.

Järjestöjohtoisissa järjestelmissä ammattiliitot ja järjestöt kontrolloivat myös rikkaiden brändiyritysten ostokäytäntöjä, yritysjohtoisissa, käytännössä brändiyritysten johtamissa järjestelmissä kontrolli kohdistuu kehitysmaiden tehtaisiin.

Järjestöjohtoiset vastuujärjestelmät aloittavat työn monesti brändiyritysten tavarantoimittajien määrän vähentämisellä, sillä kehittämistyö satojen tavarantoimittajien kanssa olisi mahdotonta tai hankalaa. Monet kotimaiset yritykset kertoivat liikesuhteiden tavarantoimittajiin olevan pitkiä, mikä on hyvä asia ja ensimmäinen edellytys vastuun toteuttamiselle.

Muista ostokäytännöistä tärkeimpiä ovat toimitusajat ja hinnat. Järjestöjohtoiset vastuujärjestelmät pyytävät brändiyrityksiä antamaan tavarantoimittajille lisää aikaa ja maksamaan enemmän, jos ongelma on niissä.

Monta järjestelmää

Suomalaiset brändiyritykset ovat valinneet vastuujärjestelmäkseen yritysjohtoisen BSCI:n (Business Social Compliance Initiative). Järjestöjohtoisilla vastuuverkostoilla ei ole suomalaisia yrityksiä jäseninä, mutta Kesko suosittelee tavarantoimittajilleen SA8000-standardia, joka lasketaan yhdeksi järjestöjohtoisista verkostoista.

Jos verrataan länsinaapuriin, muutama ruotsalainen vaatetusyritys on järjestöjohtoisen Fair Wear Foundationin jäsenenä. Näiden kahden jo mainitun lisäksi Clean Clothes -kampanjan suosittelemia järjestöjohtoisia aloitteita ovat brittiläinen Ethical Trading Initiative ja yhdysvaltalainen Fair Labor Association, josta ay-liike jättäytyi pois. Viides järjestöjohtoinen aloite on yhdysvaltalaisten korkeakoulujen lisenssituotteiden, kuten gollegehupparien, valmistusolosuhteita valvova Worker Rights Consortium.

Yritysvastuuta edistettäisiin parhaiten poliittisin keinoin säätelemällä yritysten toimintaa. Suomessa vallitseva näkemys näyttää olevan, että yritysvastuupolitiikan täytyisi keskittyä yrityksille vapaaehtoisiin keinoihin. Vaatimukset kaikkia yrityksiä sitovasta sääntelystä ovat jääneet sen varjoon. Kriittistä keskustelua yritysvastuun käytännöistä tarvitaan.

Outi Moilala on vapaa yritysvastuun tutkija. Artikkeli pohjautuu kirjaan Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita, joka ilmestyi lokakuussa Into Kustannuksen ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen julkaisemana.