Kirjoitus on julkaistu alun perin Amnestyn blogissa.

Syyskuun yhdentenätoista päivänä vuonna 2001 Yhdysvaltojen maaperälle suunnattiin terrori-isku, jota voidaan pitää rikoksena ihmisyyttä vastaan. Kansakuntaa järkyttäneiden iskujen jälkimainingeissa ja pelon ilmapiirin vallitessa presidentti Bushin hallinto loi pikavauhtia "globaalin terrorismin vastaisen sodan" doktriinin. Tammikuussa 2002 ensimmäiset pidätetyt siirrettiin pidätyskeskukseen, joka oli perustettu Kuuban Guantánamo Bayssa sijaitsevaan yhdysvaltalaiseen sotilastukikohtaan.

"Astuessaan virkaan vuonna 2009 presidentti Barack Obama lupasi ensi töikseen sulkea Guantánamon viipymättä ja viimeistään vuoden kuluessa."

Presidentti Bushin hallinto uskotteli, että terrorismin vastaisen taistelun nimissä, toimimalla maan rajojen ulkopuolella ja määrittelemällä vangitut "laittomiksi taistelijoiksi", voitaisiin sivuuttaa paitsi sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja Geneven sopimuksiin kirjatut humanitaarisen oikeuden säännöt sotavankien kohtelusta, myös USA:n perustuslakiin kirjatut vaatimukset vapautensa menettäneen oikeuksista. Liittovaltion korkeimman oikeuden vahvistaessa useissa toisiaan seuranneissa ratkaisuissa valtion vastuun Guántanamon tosiasiallisena lainkäyttövallan käyttäjänä, vangittujen oikeuden saada vangitsemisensa lainmukaisuuden tuomioistuimen arvioitavaksi ja tämän tuomioistuimen riippumattomuudelle asetettavat vaatimukset, Bushin hallinto yltyi kissa ja hiiri -leikkiin salailemalla, venyttämällä säännösten sanamuotoja, väittelemällä määritelmistä ja luomalla uutta lainsäädäntöä.

Syyskuun yhdennentoista päivän iskujen jälkeisinä vuosina Yhdysvallat syyllistyi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin kuten tahdonvastaisiin katoamisiin ja laittomiin vangitsemisiin. Terrorismista epäiltyihin käytettiin Guantánamossa ja muualla hallinnon siunaamia "tehostettuja kuulustelumenetelmiä". Todellisuudessa kyse oli tietoisesta kidutuksesta sekä muusta epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta esimerkiksi vesikidutuksen, asentoihin pakottamisen, valvottamisen, seksuaalisen nöyryytyksen, melun, aistihavaintojen estämisen ja pelottelun keinoin. Teot suunnitelleen hallinnon virkamiehiä ei ole saatettu vastuuseen rikoksistaan.

Keitä he ovat?

Syyskuussa 2003 pakistanilainen liikemies ja TV-tuottaja Saifullah Paracha oli matkalla Thaimaahan liiketapaamiseen. Juuri ennen lentokoneeseen nousuaan hän soitti tyttärelleen, mutta ei kuitenkaan koskaan saapunut liiketapaamiseen. Kuukausi katoamisen jälkeen Parachan perhe, vaimo ja neljä lasta, näki TV-uutisista, että Yhdysvallat oli pidättänyt hänet. Parachan mukaan hänet kaapattiin Bangkokin kentällä ja kuljetettiin huputettuna ja kahlittuna tuntemattomaan kohteeseen. Parachaa pidettiin yli vuoden vangittuna Bagramin pidätyskeskuksessa Afganistanissa ennen kuin hänet siirrettiin Guantánamoon.

Guantánamossa ollessaan 66-vuotias Paracha on saanut kolme sydänkohtausta. Sydänvaivoista huolimatta häntä ei olla suostuttu siirtämään leiriltä hoitoon, vaan häntä on hoidettu leirin sairaalassa, sidottuna sänkyyn kaikista raajoistaan.

Saifullah Paracha on ollut vangittuna Guantanámossa yli yhdeksän vuotta. Tuona aikana häntä vastaan ei ole nostettu ainuttakaan syytettä eikä hänen vangitsemistaan ole käsitelty oikeudenkäynnissä.

Shaker Aamer on Iso-Britanniassa elänyt 45-vuotias kääntäjä ja Saudi-Arabian kansalainen, jonka brittiläinen vaimo ja 4 lasta asuvat Lontoossa. Nuorin lapsista ei ole vielä tavannut isäänsä, joka on viettänyt Guantánamossa lähes kaksitoista vuotta. Shaker Aameria ei ole koskaan asetettu syytteeseen tai tuomittu rikoksesta, ja Yhdysvallat on vuonna 2009 hyväksynyt hänet luovutettavaksi.

Aamer on kertonut joutuneensa toistuvasti kidutuksen uhriksi. Hän on protestoinut äänekkäästi Guantánamon huonojen olojen takia ja toiminut muiden vankien puolestapuhujana. Hän on joutunut kärsimään pitkitettyjä eristysjaksoja ja joutunut pahoinpitelyiden kohteeksi. Aamer oli yksi niistä yli sadasta vangista, jotka osallistuivat viime vuonna kuukausia jatkuneisiin nälkälakkoihin, joihin leirin hallinto reagoi lukuisten vankien lääkärietiikan vastaisella väkivaltaisella letkuruokinnalla. Aamer sairastaa muun muassa diabetesta, ja hänen henkinen ja fyysinen tilansa heikkenee jatkuvasti.

Iso-Britannia on pyytänyt USA:lta virallisesti Aamerin luovuttamista useita kertoja. Tästä huolimatta hän odottaa edelleen paluuta perheensä luokse Guantanámossa.

Obaman lunastamaton lupaus

Astuessaan virkaan vuonna 2009 presidentti Barack Obama lupasi ensi töikseen sulkea Guantánamon viipymättä ja viimeistään vuoden kuluessa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, leirillä on yhä 155 vankia.

Guantánamossa on pidetty laittomasti vangittuna ilman tuomioita kaikkiaan 779 vankia. Vankien joukossa on ollut myös lapsia. Vain yksi vanki on siirretty Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntiä varten. Joitakin oikeudenkäyntejä on käyty sotilastuomioistuimissa, jotka eivät riippumattomuuden puutteen, prosessien läpinäkymättömyyden, aineiston salailun ja avustajien työn suoranaisen vaikeuttamisen vuoksi täytä ihmisoikeussopimusten vaatimuksia oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Yhdeksän vankia on kuollut vankeudessa.

Yhä Guantánamossa pidettävistä vangeista 74 on määrätty vapautettavaksi jo vuonna 2009. Viime vuoden aikana leiriltä vapautettiin yksitoista vankia.

Joulukuussa 2013 kongressi otti maltillisen edistysaskeleen hyväksymällä vuosittaiseen puolustuslakiin (National Defense Authorization Act, NDAA) säännöksen, joka helpottaa Guantánamon vankien siirtämistä Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Laki tasoittaa tietä leirin sulkemiselle, mutta useita vangeista ei voida palauttaa kotimaahansa eikä vankeja voida lainsäädännön nojalla edelleenkään siirtää Yhdysvaltoihin.

Toisaalta Yhdysvaltain hallinto katsoo edelleen, että osa vangeista tulee pitää vangittuna määräämättömän ajan ilman oikeudenkäyntiä. Vuonna 2010 julkaistujen suunnitelmien mukaan 46 nykyisistä vangeista ei tultaisi koskaan syyttämään eikä vapauttamaan, vaan heitä tultaisiin pitämään mielivaltaisesti vankeudessa määräämättömän ajan presidentti Bushin WTC-iskujen jälkeen allekirjoittaman, kongressissa pikavauhtia ja yhtä ääntä vaille yksimielisesti hyväksytyn ja yhä voimassa olevan erityislain (Authorization for Use of Military Force, AUMF) nojalla.

Epäonnistumisen symboli

Guantánamo symboloi julmalla tavalla Yhdysvaltojen yli vuosikymmenen jatkunutta ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden järjestelmällistä sivuuttamista reaktioissaan syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin.

Presidentti Obama, samoin kuin useat muut Yhdysvaltain hallinnon jäsenet, ovat todenneet, että Guantánamo ei ole tarpeen maan turvallisuuden takaamiseksi, vaan päinvastoin vahingollinen Yhdysvalloille ja myös haitallinen terrorismin kitkemisessä. Eräs "terrorismin vastaisen sodan" ja Guantánamon pääarkkitehdeistä, William K. Lietzau, on nyttemmin myöntänyt, että pidätyskeskuksen perustaminen Yhdysvaltain ulkopuolelle oli virhe, vankeja olisi alusta alkaen tullut kohdella sotavankeina Geneven sopimusten mukaisesti ja kaikki Guantánamon vangit pitäisi joko saattaa vastaamaan syytteisiin yhdysvaltalaisissa siviilituomioistuimissa tai vapauttaa.

Tekojen aika

Terroritekojen tekijät on saatettava rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Yhdysvaltain hallinto on sen velkaa syyskuun yhdennentoista päivän ja niitä seuranneiden iskujen uhrien omaisille. Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, humanitaarisen oikeuden säännöt tai maan oma perustuslaki sivuuttaen. Myös uhrien omaiset ansaitsevat uskottavan, läpinäkyvän tutkinnan tapahtumista. Oikeus voi tapahtua vain oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita kunnioittaen, ei mielivallan keinoin.

Yhdysvallat, joka kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja omia perustuslaillisia arvojaan, sulkisi Guantánamon, lopettaisi laittomat ja kestoltaan rajoittamattomat vapaudenriistot eikä koskaan syyllistyisi kidutukseen. Terrorismi tulee kitkeä ihmisoikeuksia ja humanitaarisen oikeuden sääntöjä kunnioittaen. Niin ikään terrorismin vastaisessa taistelussa tapahtuneet vakavat ihmisoikeusloukkaukset on tutkittava ja syylliset on saatettava vastuuseen teoistaan.

Guantánamon perustamisen kaksitoistavuotispäivänä Amnesty vetoaa jälleen Yhdysvaltain hallintoon. Guantánamon pidätyskeskus tulee sulkea ja kaikki vangit tulee vapauttaa välittömästi, ellei heitä vastaan nosteta syytettä kansainvälisten standardien mukaisessa oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.

Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osaston vapaaehtoisen juristiryhmän koordinaattorina.