Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla.

Suomen pitäisi nostaa ihmisoikeusongelmat esille, vaikka se merkitsisi Venäjän-suhteiden heikkenemistä.

Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pelkäävät jo Sotšin olympiakisojen jälkeistä aikaa. Järjestöt pitävät todennäköisenä, että niihin kohdistuva sorto lisääntyy.

"Venäläiset järjestöaktiivit ja syytettyjen mielenosoittajien omaiset toivovat, että suomalaiset diplomaatit seuraisivat oikeudenkäyntejä, tapaisivat järjestöjä ja olisivat läsnä järjestöjen tilaisuuksissa."

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin ja kahden muun järjestön rahoitusta koskevat tuomioistuinkäsittelyt pidetään kisojen jälkeen. Kaikkiaan noin 50 järjestöä voi saada sakkoja, koska ne eivät halua rekisteröityä uuden lain edellyttämällä tavalla ulkomaisiksi agenteiksi. Monen järjestön toiminta voi tämän vuoksi loppua.

Toistakymmentä ihmistä on edelleen syytteessä. Heitä odottaa 5–8 vuoden vankeustuomio vain siksi, että he osallistuivat toukokuussa 2012 – juuri ennen Vladimir Putinin uuden presidenttikauden virkaanastujaisia – rauhanomaiseen mielenosoitukseen Moskovan Bolotnaja-aukiolla.

Aktivistien mielestä Venäjällä on Putinin nykyisellä kaudella tapahtunut selvä ideologinen käänne. Venäjä ei enää edes yritä kunnioittaa ihmisoikeuksia. Päinvastoin ihmisoikeudet nähdään länsimaalaisena hapatuksena, joka vaarantaa Venäjän perinteiset arvot.

Asennemuutoksesta on monia esimerkkejä. Viranomaiset ovat tehneet hallinnollisia tarkastuksia yli tuhanteen järjestöön, ja yli 200 järjestöä on todettu ulkomaisiksi agenteiksi. Hallituksenvastaisilta mielenosoituksilta on järjestelmällisesti evätty lupia.

Sananvapautta on rajoitettu kunnianloukkaus-, maanpetos- ja jumalanpilkkapykälillä. Samaa sukupuolta olevien suhteista kertominen alaikäisille on kielletty.

Tapasin viime viikolla Moskovassa venäläisten järjestöjen edustajia ja mielenosoituksiin osallistumisen vuoksi pitkään tutkintavankeudessa olleita venäläisiä. He eivät olleet järin kiinnostuneita siitä, pitäisikö ulkomaiden johtajien osallistua Sotšin kisoihin vai boikotoida niitä. Sen sijaan he toivoivat saavansa asialleen näkyvyyttä Venäjän ulkopuolella. Julkisuus ulkomailla vahvistaa viestiä myös Venäjällä.

Sotšiin aktivistit eivät pääse, ja vaikka pääsisivätkin, he eivät uskaltaisi matkustaa kisapaikoille. Alue on turvallisuusviranomaisten tarkassa valvonnassa.

Suurten urheilukilpailujen järjestäminen on erittäin kallista. Järjestämiskulut ovat aina pois jostain muusta, kuten terveydenhuollosta tai koulutuksesta.

Mikään ei todista, että suurkisojen järjestäminen parantaisi järjestäjämaan ihmisoikeustilannetta. Turvallisuusjärjestelyt loukkaavat usein vapaata liikkumista ja mielenosoitusoikeutta. Kisapaikkojen rakentajien työehdot ovat surkeita, ja köyhiä häädetään pois kisojen tieltä. Tämä pätee myös Sotšissa.

Suomessa pitäisi päästä valtiojohdon kisoihin matkaamista koskevasta väittelystä asian ytimeen: siihen, mitä Suomi voi tehdä Venäjän ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

Venäläiset järjestöaktiivit ja väärin perustein syytettyjen mielenosoittajien omaiset toivovat, että suomalaiset diplomaatit seuraisivat oikeudenkäyntejä, tapaisivat järjestöjen edustajia ja olisivat läsnä järjestöjen tilaisuuksissa. Äärimmäisissä tilanteissa venäläisille aktivisteille pitäisi myöntää viisumeita, jotta vaarassa olevat ihmiset pääsevät turvaan.

Näin suomalaiset diplomaatit antaisivat venäläisille aktivisteille arvokasta tukea ja hillitsisivät Venäjän viranomaisten ylilyöntejä. Tällainen toiminta olisi myös EU:n ulkosuhdeneuvoston hyväksymien ihmisoikeuspuolustajia koskevien suuntaviivojen mukaista.

Presidentti Sauli Niinistön ja hallituksen ministerien tulee ottaa ihmisoikeusongelmat puheeksi Venäjän johdon ja virkamiesten kanssa aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus – myös Sotšissa, jos suomalaiset päättäjät menevät sinne.

Suomen viestin tulee olla selvä. Järjestäytymisvapautta kaventavia lakeja pitää muuttaa ja sananvapautta rajoittavat lait on kumottava. Kokoontumisvapautta ei pidä murentaa väkivalloin tai pidättämällä rauhanomaisia mielenosoittajia.

Tällä viestillä on suomalaisten tuki. Amnestyn viime syksynä Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 53 prosenttia suomalaisista haluaa, että Suomen korkein valtiojohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin valtioiden välisessä yhteydenpidossa, vaikka se vaarantaisi suhteet toiseen valtioon.

Kirjoittaja on Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja.