Suomessa myydään paljon myös Reilun kaupan kukkatiloilta tulevia ruusuja, joiden tuotannossa on kiinnitetty huomiota sekä työntekijöiden oikeuksiin että ympäristön hyvinvointiin. Tuotannolle säädetyt vaatimukset löytyvät kansainvälisen kattojärjestömme verkkosivulta.

Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelmassa 17.4. käsiteltiin Suomessa myytävien ruusujen taustoja. Aihe on tärkeä, ajankohtainen ja monille kuluttajille täysin vieras.

Ennen Suomen EU-jäsenyyttä valtaosa Suomessa myydyistä ruusuista tuli kotimaisilta kukkatiloilta. Kotimainen leikkokukkatuotanto ajautui ongelmiin EU-jäsenyyden myötä poistuneiden suojatullien takia. Tuonnin kasvaessa useiden leikkokukkien tuotanto loppui Suomessa kokonaan. Vuoteen 2006 mennessä EU-jäsenyys laski kotimaisen ruusun viljelypinta-alan 45 kasvihuonehehtaarista 28 hehtaariin. Muuallakin Euroopassa suuntaus on ollut sama.

EU-jäsenyyden tuoma ahdinko kytkeytyy myös pidempiaikaiseen globaaliin trendiin. Ennen 1970-lukua suurin osa leikkokukista tuotettiin maailmalla paikallisesti, ja vientiä oli lähinnä naapurimaihin. Sittemmin leikkokukkien kansainvälinen kauppa on kasvanut tasaisesti lentoliikenteen yleistyessä ja kuljetus- ja säilytysmenetelmien kehittyessä. Samaan aikaan paikallinen tuotanto on supistunut.

Reilun kaupan ruusut tulivat Suomessa myyntiin vuonna 2006

Kotimaisen kukkatuotannon alamäki on jatkunut vielä sen jälkeen, kun Reilun kaupan ruusut rantautuivat Suomeen. Työvoima- ja energiakustannukset ovat täällä niin korkeat, että ilman suojatulleja halpatuonti olisi kasvanut joka tapauksessa.

Esimerkiksi Afrikassa ruusut saavat tarvitsemansa valon ja lämmön suoraan auringosta, Suomessa niitä pitää valaista ja lämmittää. Myös palkkatasoissa on huima ero, ja ruusunviljely on työvoimavaltaista ja paljon käsityötä vaativaa niin Suomessa kuin Afrikassakin. Reilu kauppa kaventaa tätä kuilua hieman, sillä paremmissa oloissa tuotettujen ruusujen tuottaminen on kalliimpaa kuin huonoissa oloissa tuottaminen. Tämä ei kuitenkaan käännä yleistä trendiä päälaelleen.

Samalla myös kulutustottumusten muuttuminen näyttäisi suosivan Reilun kaupan ruusuja ja ylipäätään tuontiruusuja. Valtaosa Reilun kaupan ruusuista on varreltaan 40-senttisiä, ja niitä ostetaan nipputavarana lähinnä tavallisista marketeista. Tällainen tarjonta on osaltaan arkipäiväistänyt kukkien ostamista: ennen niitä ostettiin lähinnä merkkipäivien ja hautajaisten yhteydessä, mutta nyt kukkakimppu saattaa päätyä ostoskoriin ihan muuten vain. Suomessa on tuotettu nipuissa myytäviä 40-senttisiä ruusuja vain vähän, joten kotimaisen kukkateollisuuden on ollut vaikea vastata arkipäiväistyvään kysyntään – varsinkin kun kehitysmaissa kasvatetuilla kukilla on puolellaan todella merkittävä kilpailuetu ilman suojatulleja.

Suomeen tuodaan siis joka tapauksessa ruusuja Afrikasta. Reilussa kaupassa on kysymys siitä, missä oloissa Suomeen tulevat tuontiruusut on kasvatettu. Reilun kaupan ruusut ovat vaihtoehto sellaisille kehitysmaakukille, joiden alkuperä ja tuotanto-olot ovat hämärän peitossa. Myös kotimaiset kukat ovat erinomainen vaihtoehto kuluttajille, jotka haluavat ostaa asiallisissa oloissa kasvatettuja kukkia.

Reilu kauppa ratkoo ympäristöongelmia Keniassa

Kuningaskuluttajassa käsiteltiin myös kukkien tuotanto-oloja Keniassa. Naivasha-järven ympärille keskittynyt kukkateollisuus on aiheuttanut alueella vakavia ympäristöongelmia. Tilat ovat käyttäneet Naivasha-järven vettä holtittomasti, ja järven pinta on laskenut dramaattisesti. Myös veden laatu on huonontunut.

Reilun kaupan kukkatilat ovat olleet edelläkävijöitä alueen ympäristötilanteen parantamisessa. Niiden tuotannossa ympäristöasiat on huomioitava niin veden käytön, sadeveden hyödyntämisen kuin käytettävien kemikaalienkin suhteen.

Suurimmalla osalla alueen kukkatiloista ei ole Reilu kauppa -sertifiointia. Vuoden 2009 kuivuuden aikoihin järven pinta laski ennätyksellisen matalalle, ja viimeistään siinä vaiheessa kaikki asian kanssa tekemisissä olevat onneksi ymmärsivät, että asialle oli pakko tehdä jotain.

Järven tila on edelleen huono, mutta ensimmäiset merkit kukkatilojen, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöstä näkyvät jo nyt. Naivasha-järven luontoa yli 20 vuotta tutkinut Leicesterin yliopiston biologian tohtori David Harper on todennut, että nyt veden peitossa on alueita, joilla ei ole ollut vettä kolmeenkymmeneen vuoteen. Tohtori Harperin mukaan syy järviveden laadun parantumiseen ja järven pinnan nousuun on tulosta alueen ympäristönsuojeluyhteistyöstä.

Kirjoittaja on Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja.