Maailma.netin toimittaja Teija Laakso työskenteli kansainvälisessä EAPPI-ohjelmassa vapaaehtoisena Länsirannalla tammi–huhtikuussa 2014.

Tulkarmin pakolaisleirin harmaiden betonirakennusten seinät ovat täynnä arabiankielistä kirjoitusta. Kolmannen sukupolven pakolainen, 22-vuotias Ibrahim, tietää, mitä ne ovat. 

"Marttyyrien nimiä."

Pakolaisleirin asukkaat ottivat sankoin joukoin osaa palestiinalaisten toiseen intifadaan 2000-luvun alussa, ja uhreja surraan yhä.

Tulkarmin pakolaisleiri on yksi Länsirannan 19 pakolaisleiristä ja kooltaan toiseksi suurin. Vajaan puolentoista neliökilometrin suuruisella alueella elää parikymmentä tuhatta ihmistä. Osa on elänyt leirillä vuodesta 1950 asti, jolloin leiri perustettiin.

"Jokaisessa talossa on tarina kerrottavana. Joku on vankilassa tai tapettu", Ibrahim sanoo.

54-vuotiaalle leirin asukkaalle Sophielle vankila on tuttu paikka. Toinen hänen 33-vuotiaista kaksospojistaan istuu 24 vuoden tuomiota, toinen 10 vuoden ja kuuden kuukauden tuomiota.

"Pojat olivat poliiseja. Toisen intifadan aikana armeija teki etsintöjä ja löysi kuvia heistä ja aseista. Heitä sanottiin terroristeiksi", äiti kertoo.

Sophie näyttää valokuvaa pojastaan tämän tyttären kanssa – sen mahdollistaa vain moderni digiteknologia. Todellisuudessa 7-vuotias tyttö on tavannut isänsä vain kolme kertaa. Myös Sophiella on vaikeuksia päästä katsomaan Israelin vankiloihin sijoitettuja poikiaan.

Sama kohtalo on monella muulla palestiinalaisella. Vuoden 1967 jälkeen yli 800 000 palestiinalaismiestä, vajaat 40 prosenttia miespuolisesta väestöstä, on ollut Israelin sotilashallinnon pidättämänä tai vankilassa.

Ihmisoikeusjärjestö Addameerin mukaan poliittisia vankeja eli miehityksen vastaisesta toiminnasta tuomittuja on tällä hetkellä noin 5 000. Tuomioiden oikeutus on kyseenalainen: pidätykset ovat usein väkivaltaisia, oikeudenkäynnit puutteellisia ja vankilaolot karut. Kansainvälisten lakien vastaisesti suurin osa vangeista istuu tuomiotaan Israelissa.

Pakolaiskysymys hiertää

Palestiinalaisalueen pakolaisleirit saivat alkunsa vuonna 1948, kun yli 700 000 palestiinalaista, mukaan lukien Ibrahimin isovanhemmat, pakeni Israelin valtion perustamista.

Nyt pakolaisia ja heidän jälkeläisiään on YK:n palestiinalaispakolaisten järjestön UNRWA:n mukaan viisi miljoonaa, suurin osa naapurimaissa. Lähes 750 000 elää Länsirannalla, useimmat leirien ulkopuolella. Palestiinalaispakolaisilla on YK:n vuonna 1948 antaman päätöslauselman mukaan edelleen oikeus palata koteihinsa.

Pakolaiskysymys on yksi keskeisimmistä Israelin ja palestiinalaisten välisten kiistojen aiheista, ja se oli yhtenä aiheena myös keväällä tuloksettomina päättyneissä Israelin ja palestiinalaisten välisissä rauhanneuvotteluissa.

Kysymys siitä, miten paluuoikeus käytännössä toteutettaisiin, on edelleen auki. Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas kuitenkin sanoi helmikuussa pitämässään puheessa, ettei tarkoituksena ole ohjata Israeliin palaavien palestiinalaisten "tulvaa".

Armeijan harjoituspaikka

Samaan aikaan leirien ongelmat paisuvat. Ne ovat täyteen ahdettuja, työttömyys on yleistä ja turhautuminen lisääntyy. Armeija tekee leireihin usein ratsioita, perusteluna yleinen järjestys tai terrorismi. Esimerkiksi maaliskuussa Israelin armeija tappoi Jeninin pakolaisleirillä kolme militanttiepäiltyä, joista yksi oli 17-vuotias.

Esimerkiksi Tulkarmin leirin väestöstä noin kolmannes on työttömänä ja melkein puolet väestöstä alle 15-vuotiaita. Ibrahimin mukaan armeija käy myös Tulkarmin leirillä – joskus harjoitellakseen, joskus pidättääkseen ihmisiä. Hän on huolissaan siitä, miten se vaikuttaa lapsiin.

"Israelin sotilaat tulevat usein leiriin jeeppien kanssa. He käyttävät äänipommeja ja kyynelkaasua. Kun sotilaat tulevat yöllä, lapset itkevät. He eivät ole tottuneet väkivaltaan eivätkä muista, millaista toisen intifadan aikaan oli", hän sanoo.

Jokaisen pakolaisen tarina ei silti ole toivoton. Ibrahim on malliesimerkki: breakdancea ja englanninkielistä kirjallisuutta harrastava nuori mies saa huippuarvosanoja Nablusin yliopistosta.

"Kun sain ensimmäisestä kokeesta täydet pisteet, ihmiset olivat yllättyneitä. Nyt monet sanovat muuttaneensa käsityksiään pakolaisista minun takiani", Ibrahim kertoo.

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.