27-vuotias Kati Liimatta vietti Indonesiassa puoli vuotta Maailmanvaihdon vapaaehtoisena yhdessä poikaystävänsä kanssa. Hän toimi avustavana opettajana paikallisessa koulussa.

"Valmistuimme molemmat yliopistosta emmekä halunneet heti mennä töihin vaan tehdä jotain muuta. Valmistuimme opettajiksi, joten tuntui mielekkäältä mennä vapaaehtoistöihin opettamaan ja nähdä erilaisia koulujärjestelmiä. Olin opiskeluaikana vaihdossa Islannissa ja halusin myös mennä uudelleen asumaan ulkomaille", Liimatta kertoo.

Uusien kokemusten haku on myös vapaaehtoisia välittävien järjestöjen mukaan yleinen syy hakea vapaaehtoiseksi.

Usein vapaaehtoistöihin lähdetään avartamaan näkemyksiä tai kun kaivataan taukoa ennen opiskelujen aloittamista, kertoo Maailmanvaihdon tiedottaja Minna Räisänen.

"Useimmilla hakijoilla tärkeänä syynä vapaaehtoistöille on halu tehdä oma pieni osuutensa paremman maailman puolesta. Sen lisäksi on hyvä olla mietittynä muitakin motiiveja, joita voivat olla esimerkiksi toive saada työkokemusta ulkomailta tai halu pitää taukoa suomalaisesta työelämästä ja arjesta", sanoo Etvo-vapaaehtoisohjelman koordinaattori Anni Vihriälä.

Etvo välittää suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kumppanijärjestöille parikymmentä vapaaehtoista vuodessa. Maailmanvaihdon noin 40 vuosittaista vapaaehtoista tekevät töitä pääasiassa lasten parissa.

Ketä vapaaehtoistyö palvelee?

Vapaaehtoistyöstä on hyötyä – ainakin vapaaehtoistyöntekijälle itselleen. Etvon pari vuotta sitten tekemän selvityksen mukaan kolme neljästä vapaaehtoisesta kokee, että vapaaehtoisuudesta on ollut hyötyä työllistymisessä.

Järjestöt uskovat, että vapaaehtoisista on hyötyä myös paikan päällä. Etvo pyrkii tuloksiin etsimällä vapaaehtoisia, jotka sopivat nimenomaan paikallisten järjestöjen antamiin kuvauksiin.

Senegaliin ja Paraguayhyn Etvo-vapaaehtoisen lähettänyt Suomen lasten ja nuorten säätiö on ollut tyytyväinen vapaaehtoisiinsa.

"Saimme toivomaamme viestintämateriaalia ja nuorten näkökulmaa. Vapaaehtoisen lähettäminen myös vahvisti kommunikointia kumppanijärjestön kanssa. Kumppanimme taas koki esimerkiksi saaneensa uusia ideoita toimintaan", kertoo kehitysyhteistyökoordinaattori Anna-Leena Myllylä.

Järjestöjen mukaan vapaaehtoinen ei vie töitä paikallisilta. Tehtävissä tarvitaan usein ulkopuolista näkökulmaa ja toisaalta vapaaehtoinen on aina ylimääräinen työntekijä, johon ei muuten olisi resursseja.

Vihriälä uskoo, että vapaaehtoisilla on erityinen arvo kehitysyhteistyössä.

"Vapaaehtoiset eivät saa palkkaa ja elävät aika pienellä budjetilla lähellä paikallisia. Rooli on tasa-arvoisempi kuin jos he olisivat esimerkiksi kalliilla rahalla palkattuja konsultteja. Yhteistyön ja asenteiden näkökulmasta se on iso ero."

Realismi kannattaa

Kaikki vapaaehtoisohjelmat eivät tähtää samaan. Maailmanvaihdossa suoria kehitysvaikutuksia ei haeta, tiedottaja Minna Räisänen kertoo.

"Päätavoite ovat kulttuurien väliset oppimiskokemukset, se, että pystytään jollain tapaa vaihtamaan näkemyksiä ja oppimaan toinen toisiltaan."

Indonesiassa työskennelleen Kati Liimatan mukaan se onnistui.

"Indonesiassa kuva länsimaalaisista tulee tv-sarjoista ja elokuvista. Oli mukavaa havaita, miten käsitykset muuttuivat."

Silti vapaaehtoisen kannattaa olla enemmän realisti kuin idealisti, hän sanoo.

"Jos asioita oikeasti haluaa muuttaa, yksi hyvä tapa on lahjoittaa rahaa järjestöjen kautta. Paikan päällä työ on erilaista, ei pyritäkään vaikuttamaan mahdollisimman monen ihmisen elämään, vaan vain tiettyjen ihmisten elämään ja toivotaan, että se leviää."

(Etusivun alkuperäinen kuva: David Grimes / cc 2.0)